Featured Slider

Klassikon paluu

 photo IMG_7075_zpsxbl6lwnr.jpg

Beige trenssitakki.

On äkkiseltään vaikea keksiä toista yhtä ajatonta ja klassista vaatekappaletta, joka ilmestyisi kauppojen rekkeihin ja naistenlehtien kuviin joka vuosi yhtä varmasti kuin muuttolinnut saapuvat auroina siniselle kevättaivaallemme.

 photo IMG_7057_zpsdvyurrjf.jpg




Tänä keväänä trenssin käyttöaika jäänee harmillisen lyhyeen näiden kalsean kylmien säiden johdosta. Kuvissa näkyvä takki on ostettu jo viime keväänä Mark & Spencerilta, mutten ennättänyt käyttää sitä tuolloin ollenkaan, koska viime kevät oli puolestaan niin lämmin, että trenssin otollisin aika supistui valitettavan pieneksi. Trenssi odotteli kiltisti koko pitkän kesän, syksyn ja talven yli vaatekaapin uumenissa, ja vasta viime viikolla napsaisin siitä hintalapun pois.

Välikausitakkien huonoin ja samalla toisaalta parhain puoli on juurikin lyhyehkö käyttöaika. Tämän ansiosta sama takki palvelee uskollisesti vuodesta toiseen, kunhan väri, leikkaukset ja malli kestävät aikaa. Beige, tummansininen ja musta ovat varmoja valintoja, ja noin polveen asti ulottuva helma palvelee hyvin, mikäli käytät paljon hameita ja mekkoja.

 photo IMG_7078_zps6dwy5bbb.jpg
Eräänä päivänä ohi kulkiessani huomasin, että Mark & Spencerille on tänäkin keväänä tullut myyntiin samantyylisiä trenssejä, joten kannattaa kurkistaa ainakin sieltä, jos et ole vielä löytänyt Sitä Oikeaa. Lämmin suositus myös Espritille, Mangolle ja Zaralle, joissa myöskin on kevät toisensa jälkeen tyylikkäitä trenssejä.

 photo IMG_7055_zpsedgxugs3.jpg

Ei ketään kotona

 photo IMG_7174_zpsmfpgxodi.jpg

Olen todennäköisesti maailmankaikkeuden surkein teatterikriitikko. Tajusin juuri avatessani tämän tekstikentän, että aion seuraavaksi arvostella näytelmää, jota ei enää esitetä. Sillä lailla! Jos näytelmässä ei ollut ketään kotona, niin eipä taida olla aina minun päänupissanikaan. Jospa emme kuitenkaan takerru tähän pikkuseikkaan sen enempää, vaan siirrymme jouhevasti kohti teatterin maailmaa.

Olen käynyt teatterissa säännöllisen epäsäännöllisesti niin kauan kuin muistan. En voi kutsua itseäni miksikään teatteriexpertiksi, sillä en ole suhtautunut teatteriharrastukseeni ryppyotsaisesti ja olen esimerkiksi onneton muistamaan suomalaisnäyttelijöiden, -ohjaajien tai -käsikirjoittajien nimiä. Jostakin syystä osaan lonkalta nimetä vähän tuntemattomammatkin Hollywood-serkut, mutta kotimaisten kollegoidensa nimet eivät jää päähäni sitten millään.

Kävimme siis pitkästä aikaa nautiskelemassa Tampereen teatteritarjonnasta. Valintakriteerimme eivät ole eivätkä olleet järin ylevät, yleensä toivottavaa on lähinnä huvittuminen. Tällä kertaa vaakakupissa painoi eniten ajankohta, ja tarjolla olevista vaihtoehdoista Ei ketään kotona vaikutti potentiaalisesti hauskimmalta. Emme onnistuneet hankkimaan juurikaan ennakkokäsitystä näytelmästä, sillä perusteellisella Googlettelullakaan en löytänyt juuri muita kuin Aamulehden arvostelun.

 photo IMG_7023_zps3d1sp4rr.jpg

Avoimin, mutta hieman pelokkain mielin istua kökötin penkissäni ja odotin, mitä sieltä esiripun takaa ilmestyy. Ja ilmestyihän sieltä toiveiden mukaisesti huvittumista, posket ja vatsan kipeyttävää sellaista. Ensimmäisessä näytöksessä teatteriseurue piti kenraaliharjoitustaan ensiesitystä edeltävänä yönä tyytymättömän ohjaajan komennossa. Mukana matkassa olivat muun muassa kadonneet kansiot, paljon sardiineja ja niitä kammoava kiinteistövälittäjä (loistava Tom Lindholm, tiesi toinen puoliskoni kertoa), verottajaa pakoileva pariskunta, juopotteleva murtovaras ja kuninkaallisia fanittava taloudenhoitaja, jolla oli hukassa vaihtoehtoisesti joko sardiinilautanen, sanomalehti, kenkä tai puhelin - tai kaikki näistä.

Toinen osa äityi hervottomaksi farssiksi, kun 115. näytöstään esittävä samainen teatteriseurue koetti vetää viimeistä esitystään läpi tulehtuneista väleistään huolimatta. Siinä lensivät sanan säilän ohella myös hedelmät (ja ne sardiinit), mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja katsoja saattoi poistua vatsaansa pidellen.

Sattuneista syistä en nyt voi suositella teille Ei ketään kotona -näytelmää, mutta onneksi voin sentään suositella teatterissa käymistä ja Komediateatteria. Niin, ja Kaasua, komisario Palmu -näytelmää, jotain ajankohtaista sentään! Kaasua, komisario Palmu pyörii kesän ajan Komediateatterin kesäteatterissa, ja varasimme oikopäätä liput pelkästään viime kesänä nähdyn hervottoman Reinikaisen perusteella.

 photo IMG_7017_zpsptfu9eol.jpg

Milloin olet viimeksi käynyt teatterissa? Mikä on paras näytelmä, jonka olet nähnyt?

Ravintola Tampella

 photo IMG_7166_zpsx1arnakb.jpg

Viime marraskuussa Tampellan nostalgiseen tehdasmiljööseen Tammerkosken partaalle avattiin Ravintola Tampella. Luettuani Aamulehden arvostelun kyseistä ravintolasta, lisäsin sen loputtoman tuntuiselle testattavia ravintoloita -listalleni. Viime viikonloppuna sain ruksata listalta tämän ravintolan pois.

Ravintola Tampella sijaitsee entisen pellavakutomon tiloissa. Vanha tehdassali punatiilisine seinineen, korkeine kattoineen ja suurine ikkunoineen on hyvin valoisa ja avara valon tulviessa ikkunoista pitkälle iltaan. Ravintolasalista avautuu näkymä kohti Satakunnansiltaa, Konsulinsaarta ja Tammerkoskea. Juuri tämän lähempänä Tampereen historiaa ei voisi illallista nautiskella.

 photo IMG_7113_zpsyc5igheg.jpg

Ravintola on sisustettu trendikkään modernisti ja pelkistetysti, ja sisustus korostaa tilan suuruutta tekemättä siitä kuitenkaan kolkkoa. Ikkunalaudoilla ja lattioilla olevat suuret lyhdyt kynttilöineen luovat tilaan lisää tunnelmaa illan hämärtyessä.

 photo IMG_7155_zpsv59ls4ow.jpg photo IMG_7141_zps5df9fpdc.jpg

Saapuessamme ravintolaan lauantaina iltakahdeksalta, paikka oli ääriään myöten täynnä ja tilan täytti iloinen puheensorina.  Jossakin taustalla soi musiikki hyvin hiljaa. Pienemmässä tilassa häly olisi voinut häiritä keskustelua, mutta näin suuressa ravintolasalissa hiljaisuus olisi ollut suorastaan vaivaannuttavaa. Mukava kuhina teki tunnelmasta mutkattoman ja helposti lähestyttävän.

Ruokalista on perinteinen ja helposti lähestyttävä sekin. Lista on pidetty napakkana, sillä alkupaloja on viisi ja pääruokia on puolestaan yhdeksän, joista neljä pitää sisällään kotimaista härkää. Näiden lisäksi on porsas-, kala-, ankka- ja kasvisvaihtoehdot sekä salaatti, johon voi valita täytteeksi joko härkää, lohta tai halloumijuustoa. Annosten nimissä on leikitelty hauskasti Tampereen ja Tampellan historialla ja paikannimillä, mikä on ilahduttava pieni yksityiskohta.

 photo IMG_7082_zpsnfqw2weq.jpg

Jaettavat ruoat ja tapaslautaset ovat meille mieleen, sillä meillä on muutenkin tapana ronkkia toistemme annoksia. Tämän vuoksi päivänselvä valinta alkuruoaksi oli jaettava Törngrenin tapaslautanen, jonka kyytipoikana maistui italialainen Zonin Prosecco -kuohuviini. Tapaslautanen sisälsi maistiaisia kolmesta alkuruoasta; Laamannin lohesta, Pellavatehtaan Punajuuresta ja Huoltokonttorin Härkäkroketista. Lohi, varhaisperunasalaatti kastikkeineen, härkäkroketti, valkosipulimajoneesi, Ahlmanin tilan sinihomejuusto ja paahdettu punajuuri muodostivat yhteensopivan, tasapainoisen ja silti mielenkiintoisen kokonaisuuden. Maistiaiset olivat erittäin herkullisia, ja olisimme helposti voineet tilata toisenkin annoksen. Erityisesti mieleen jäivät loistava lohi ja suussasulava sinihomejuusto.

 photo IMG_7087_zpsmknctw6g.jpg

Pääruoaksi tilasin vihersalaatin, johon hetken arvottuani valitsin täytteeksi paistettua lohta ja parsaa. Annos leipineen yllätti isolla koollaan ja salaattipohjassa oli käytetty useampaa eri salaattilaatua, mikä on aina ilahduttavaa. Lohi ja rapsakka parsa olivat erinomaisia, salaatin seasta löytyneet makeat hedelmäpalat eivät puolestaan minulle maistuneet, mutta mies napsi ne tyytyväisesti lautaseltani. Salaatin kanssa maistelin tarjoilijan suosittelemaa kuivaa italialaista Verdicchio di Matelica -valkoviiniä, jonka kevyt ja helmeilevä maku sopi hyvin yhteen kalan kanssa.

Mies päätyi neljästä härkäannoksesta Torvisoittokunnan Tournedokseen, joka piti sisällään kotimaisen härän tournedos-sisäfileepihviä, rapuvoita, jättikatkaravunpyrstöjä ja grillattua bataattia. Myös tämä annos yllätti positiivisesti kokonsa puolesta ja oli sopiva isompaankin nälkään. Pihvin mies pyysi mediumina ja sellaisena se myös tuli. Annoksen tarjoilussa oli käytetty kivilaattaa, joka oli toki oikein tyylikäs ja sopi erinomaisesti tilan historiaan. Reunattomuutensa vuoksi kivilaatta ei ollut se kaikista funktionaalisin ratkaisu ja katselin salaa kauhuissani, kuinka lähelle reunaa kastike hiipi. Tulvalta onneksi vältyttiin! Mies otti annoksensa kanssa listalla suositeltua Vin de Pétanque Grenache Syrah -punaviiniä, jonka kepeys ja hapokkuus eivät peittäneet ruoan makuja.

 photo Kollaasi_zpsabbxczzo.jpg

Palvelu oli minun makuuni mukavan huomaamatonta ja neutraalia. Pidän siitä, että henkilökunta jää tyylikkään ystävällisesti taka-alalle, ja tämä toteutui Tampellassa hienosti. Vaikka tupa oli täynnä, palvelu oli ripeää ja saimme sekä alkuruoan että pääruoat yllättävän nopeasti. Asiakasmäärän vuoksi olin varautunut paljon pidempään odotteluun, mutta alkuruoan tulossa ei tainnut kestää kuin varttitunti, jonka aikana ehti juuri sopivasti tutkia viinilistaa.

 photo IMG_7125_zpsj7tuqxa9.jpg

Jälkiruoan jätimme tällä kertaa väliin, sillä kotona odotteli miehen minun pienellä avustuksellani tekemä täytekakku, ja alkupalan ja salaatin jälkeen olin hetkellisesti hyvinkin täynnä. Listalla olisi ollut mitä herkullisimman kuuloisia jälkiruokia kuten köyhiä ritareita tai uunijäätelöä, mutta ne jäävät odottamaan maistelua ensi kertaan!

 photo IMG_7119_zpsxcc1bk5y.jpg

Kaiken kaikkiaan Ravintola Tampellasta jäi positiivinen mielikuva ja se on oikein mukava uusi tuttavuus Tampereen ravintolakartalla.

Löytyykö sieltä muita Ravintola Tampellaa testanneita? Millainen maku jäi?

Syntymäpäiväviikko


Pääsiäisen ja vapaan maanantain vuoksi viikko on sujahtanut ohi ennätysvauhdilla. Viiden päivän työt ja muut tekemiset puserrettiin neljään päivään, minkä vuoksi kamerakin pääsi unhoittumaan laukun pohjalle. Tiedättekö ne viikot, jotka vain sujahtavat ohi ja perjantai-iltana painettuasi kotioven kiinni mietit hieman hämmentyneenä, mihin viikko oikein katosi? Minulla oli juuri nyt sellainen viikko. 


Viikon aikana on suunniteltu lähestyvää kesää niin kovasti, ettei muistikortille ole ehditty tallentaa todisteita näistä hetkistä, joina Google on laulanut ja selaimessa on ollut auki samaan aikaan kaksikymmentä välilehteä. Kesätekemisten pohtiminen saa aikaan tunteen, että kesä on jo aivan nurkan takana, ihanaa! Suunnitteilla on ainakin road trip kohti Itä-Suomea, joten Savonlinna-, Punkaharju- ja Imatra-vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! Aikeissa on myös tehdä pientä remonttia, sillä makuuhuoneen ei-minkään-värinen muovimatto, johon olen näiden yhteisten vuosien aikana kehittänyt viha-rakkassuhteen, saa luvan lähteä.



Eilen täytin vuosia, mitä juhlistettiin tietysti pitkään nukkumisella, ruusuja ihastelemalla, teatterissa huvittumalla ja hyvin syömällä. Näistä lisää myöhemmin, oli nimittäin sen verran hyvä näytelmä ja maistuvaa ruokaa, että ne ansaitsevat aivan omat postauksensa. Ravintolan jälkeen eksyttiin vielä vähän tanssimaan ja tulipa kotimatkalla kiivettyä parin aidankin yli.


Syntymäpäivämekon virkaa toimitti uskollisesti H&M:n scuba-kankainen musta mekko, jonka ostin vuosi takaperin, ja joka oli itse asiassa päälläni myös viime syntymäpäivänäni. Tästä taisi nyt tulla virallinen syntymäpäivämekkoni.


Huhtikuun pidetyin asu



Kuluneen kuukauden aikana päälleni ovat liimautuneet Vero Modan mustat kapeat farkut, jotka ovat maailman mukavimmat päällä. Niissä kelpaa istua röhnöttää pidemmänkin työpäivän, ja kankaassa on juuri sopivasti elastaania (2 %), etteivät housut menetä muotoaan.


Vagabondin Emira-nilkkurit bongasin taannoin -20 % alennuslapulla varustettuna. Korkoa on muutama sentti, mikä tekee askeleesta pidemmän ja olemuksesta ryhdikkäämmän, muttei väsytä jalkoja arkikäytössä. Näillä kipittää kevyesti päivän ja vaikka vielä illankin. Mangon suoralinjainen takki on puolestaan helppo heittää aamun kiireessä päälle, ja hihojen nahkayksityiskohdat tekevät  muuten simppeliin takkiin kivaa ilmettä.


Koko kuukauden (oikeastaan koko alkuvuoden) mukanani on kulkenut uskollisesti Michael Korsin Jet Set Travel Crossbody -nahkaolkalaukku. Jet Set on täydellisen kokoinen jokapäiväiseen arkikäyttöön, ja taipuu hätätapauksessa mainiosti myös iltakäyttöön. 24 cm x 16 cm -kokoisessa laukussa kulkee näppärästi puhelin, lompakko, proteiinipatukka, meikkipussukka ja avaimet.