Featured Slider

Yöttömät yöt


Yötön yö on kaikkea muuta kuin valkea. Se on täynnä värejä kuulaan sinisestä palavan oranssin kautta vaaleanpunaiseen ja violettiin, se on kylmien ja lämpimien sävyjen värikarnevaali järven peilipinnalla. 

Nämä kuvat ovat muutaman vuoden takaa, jolloin värjöttelimme juhannusyönä lämpöpuhaltimien vieressä aamuneljään ja lämpömittari oli juuri ja juuri nollan yläpuolella. Aika ja paikka olivat jälleen samat, grilli kuuma ja järvi tyyni. Tällä kertaa emme tarvinneet lämpöpuhaltimia, mutta toppatakin vetäisin päälleni hengityksen alkaessa höyrytä.

Tänä vuonna yötön yö ei tarjoillut meille upeinta väriloistoaan. Pilvisestä säästä huolimatta sain silti vangittua muistikortille odottamaan satoja kuvia auringonlaskusta, joka hiljalleen muutti väritystään kuin elävä maalaus. Joka kerran taivaanrantaa vilkaistessaan järvenselkä näytti erilaiselta, ja joka kerran oli otettava taas uusi kuva, ikuistettava luonnon oma taidenäytös.

 photo 10522674_790258937675083_2016172985_n_zpsw8jqyw8z.jpg

 photo 10477973_790258921008418_96515829_n_zpsrffeiykz.jpg

 photo 10514898_790259017675075_248350523_n_zpsfy58swq3.jpg

 photo 10486121_790258987675078_474485051_n_zpsbahiun5j.jpg

 photo 10455558_790258924341751_426482671_n_zpsxyxinciv.jpg

Keskikesän niityt


 photo IMG_2755_zps5xgofq62.jpg

 photo IMG_2847_zpsu1lwk28p.jpg

Kasteiset niityt täynnä koiranputkia, hiirenvirnaa, voikukkaa ja niittyleinikkejä. Hulmuaviin helmoihin imeytyy ruohonvihreää, vapaana liehuvat hiukset solmiutuvat takuille. Notkelmissa palavat kokot, taipuisista koivunoksista sidotaan vihtoja. Valkeiden juhannusruusujen huumaava tuoksu täyttää ilman.

Keskikesän valkeat, yöttömät yöt. Vuoden pisimmät päivät, joina hämärä vain viivähtää ja aurinko käväisee kuusenlatvojen alapuolella värjäten taivaanrannan väripaletin kauneimmilla sävyillä. Laiturilla varpaat tekevät renkaita peilityyneen pintaan, ja jos on aivan hiljaa, voi nähdä pöllön yölennollaan.

 photo IMG_2686_zpsjzd2lopk.jpg

 photo IMG_2739_zpsznjcdoxv.jpg

Kesäpäivänseisaus on juuri jäänyt taakse ja keskikesän karnevaali, juhannus, on käsillä. Olo alkaa olla haikea, jostakin syvältä alkaa kummuta luopumisen tuska. Kesä tuntuu vasta alkaneen ja mieli on juuri ja juuri irrottautunut talven kahleista, mutta luonnon syklissä alamme lähestyä jo puoliväliä.

Juhannukseen liittämäni haikeuden vuoksi en ole koskaan osannut juhlia keskikesää railakkaan iloisesti. Juhannusyönä parasta, mitä tiedän, on odottaa sitä maagista hetkeä, kun usva nousee järvelle ja silkkiuikkuperhe uskaltautuu iltauinnille kaislikoiden kätköistä. Olla aivan hiljaa ja läsnä hetkessä.

Hyvää ja rauhallista juhannusta, missä ja miten sitä ikinä vietätkään -  tai olet viettämättä! Minä hiljenen muutamaksi päiväksi - aivan kuten koko Tamperekin, joka ihmisistä tyhjentyessään näyttää betoniselta elokuvakulissilta.

 photo IMG_2705_zpsto5t67nv.jpg

 photo IMG_2732_zpsg4mbww2x.jpg

 photo IMG_2850_zpsvixikgmz.jpg

 photo IMG_2856_zpsppo7azdd.jpg

Kesäkuun kirjavinkki: Tytöt

Emma Cline Tytöt

Muutama kuukausi sitten uhosin olevani lukutoukan ruumiillistuma. Nyt hävettää. Elämä, kesä ja tämä bloginpoikanen ovat vieneet mennessään niin, että olen lukenut näinä kuukausina vähemmän kirjoja kuin ehkä koskaan. Ainakaan vähemmän hyviä kirjoja kuin koskaan. Muutama kevään lukulistan kirjoistakin (Ehkä Esther ja The Boy That Never Was) odottaa vielä lukemista, lopuista ei jäänyt mieleen mitään sen suurempaa sanottavaa.

Lauantaina lukaisin pitkästä aikaa mainitsemisen arvoisen kirjan. Parvekkeella auringonpaistetta ihooni imien ahmaisin yhdeltä istumalta Emma Clinen vuosi sitten julkaistun esikoisromaanin Tytöt. Auringonpaisteen pakeneminen ei onnistunut kirjan maailmaan sukeltamalla, sillä romaani heitti minut keskelle Kalifornian paahteista kesää vuonna 1969, jossa 14-vuotias Evie Boyd ajautuu mukaan hippikulttiin.

60-luvun - hippien, rakkauden ja idealismin täyttämän vuosikymmenen - viimeisenä vuotena Charles Mansonin kultin jäsenet murhasivat kahdeksan henkilöä, mukaan lukien raskaana olevan näyttelijän Sharon Taten. Tytöt ammentaa vahvasti näistä tapahtumista, ja romaani ottaa aineksia Mansonin elämästä ja "perheeksi" kutsutusta kultista hyvinkin pikkutarkasti.

Puistossa teini-iän myllerrysten keskellä oleva, vanhempiensa avioeron repimä Evie kohtaa kauniin vaarallisen oloisia hippityttöjä. Mustatukkainen ja piittaamattoman rohkean oloinen Suzanne alkaa kiehtoa Evietä erityisen paljon. Suzannen myötä Evie tutustuu Russeliin, joka rock-tähteys-haaveineen ja ränsistyneine rancheineen on selvä Charles Mansonin kopio. Russell on kerännyt ympärilleen haavoittuneita nuoria kuin linnunpoikasia, joille Russell edustaa isä- tai jumalhahmoa.

Hyväosainen, kotinsa ja ranchin väliä ravaava Evie ei pääse kultin sisäpiiriin, vaan jää tarkkailijan rooliin. Kulttia tarkastellaankin hieman sivustakatsojan silmin ja elämää ranchilla kuvataan vailla glooriaa. Maatilan arki on likaista, nälkäistä ja köyhää sekä nuhjuisen ankeaa. Kukaan ei välitä mistään - paitsi huumeista ja Russelista. Vaikka kultin jäsenten elämä näyttää päällisin puolin villiltä ja rakkaus vapaalta, kaikkea kontrolloi Russell ja elämä on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä.

Tytöt on romaani Kalifornian kuumasta kesästä ja lahkosta, mutta se on myös romaani naiseksi kasvamisesta ja teini-iästä. Evie analysoi hyvin tarkasti häntä ympäröiviä tyttöjä ja naisia, kuten parasta ystäväänsä, isänsä uutta tyttöystävää ja äitiään. Tätä kautta hukassa oleva Evie hakee omaa paikkaansa ja koettaa muodostaa identiteettiään. 14-vuotiaan Evien kautta Cline käsitteleekin taitavasti nuoren tytön tunne-elämää, ja kirjaa lukiessa omat teini-iän tuntemukset palautuvat mieleen.

Evien kokema epävarmuus, rakastetuksi tulemisen jano ja pohjaton yksinäisyys eivät ole varmasti vieraita tunteita kenellekään teini-iän kokeneelle. Riitaantuessaan parhaan ystävänsä kanssa Evie jää myös äitinsä hylkäämäksi, sillä äiti keskittää kaiken energiansa uuden rakkauden löytämiseen. Tällä kaikella selittyy se, minkä vuoksi näennäisesti hyvän perheen tyttö voi päätyä jäseneksi kammottavaan kulttiin.

Romaanin kertojana on nyt keski-ikäinen Evie, joka on jäänyt ajelehtimaan oman elämänsä sivustakatsojaksi. Hän kertaa kulttikesän tapahtumia ja analysoi samalla omaa moraaliaan. Olisiko hän osallistunut veritekoihin? Mitä valintoja hän teki - vai tekikö lopulta mitään? Onko hän osallistunut omaan elämäänsä vai vain kulkeutunut tilanteesta toiseen?

Kirja liikkuu taitavasti kahdessa eri ajassa, ja sivuaa tärkeitä teemoja, kuten naisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta yhteiskunnassa. Clinen kieli on helposti eteenpäin soljuvaa ja paikoin hyvin yksityiskohtaistakin. Kielikuvilla leikitään runsaasti, hippitytöt näyttävät Evien silmissä "maanpakoon joutuneilta kuninkaallisilta" ja tunteet ovat "ouija-laudalta noukittua tähtipölyä".

Hippiliikkeen kuvauksena romaania ei kuitenkaan kannata lukea, sillä kirja ei romantisoi 60-lukua ja ainoat hipit, joita Evie kohtaa, ovat lahkon jäseniä. Varsinainen hippien kuvaus jää kirjassa ohueksi ja Russellkin etäiseksi sivuhahmoksi Clinen keskittyessä Evien ja Suzannen väliseen suhteeseen. Tytöt onkin ennen kaikkea kuvaus naisten välisistä suhteista sekä koskettava kasvukertomus.

Emma Cline Tytöt

Oletko sinä lukenut tämän kirjan? Jos tiedät lisää kirjoja, jotka käsittelevät Charles Mansonin "perhettä", vinkkaa kommenttiboksissa!

Kiellettyssä kaupungissa


Kiinan keisareiden elämään kurkistaakseen ei tänä vuonna tarvitse lähteä Pekingiin asti, sillä Museokeskus Vapriikissa on 1.10.2017 saakka esillä Kielletty kaupunki - elämää Kiinan keisarien hovissa -näyttely. Kotoinen Tampere tarjoaa meille pienen, mutta loisteliaan kurkistuksen maailman suurimman palatsin historiaan, aarteisiin ja arkeen.

Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Kielletty kaupunki on 72 hehtaarin suuruinen palatsialue Pekingin sydämessä. Alue rakennettiin vuosien 1406-20 aikana fengshui-ajattelun mukaisesti, ja siellä ennätti asua yhteensä 24 Ming- ja Qing-dynastian keisaria ennen vuoden 1911 vallankumousta. Tavallinen kansa ei saanut liikkua alueella, vaan pääsy palatseihin oli ainoastaan virkamiehillä, palvelijoilla, vartijoilla ja aatelisilla. Hoviin kuului parhaimmillaan peräti 5000 jäsentä.

Näyttelyn ensivaikutelma oli häkellyttävä, kuin olisi astunut koleasta kesäpäivästä suoraan kymmenmetristen punaisten muurien suojaan Pekingiin. Esillä oli yhteensä 118 esinettä: kultaa ja koruja, jalokiviä ja jadea, norsunluuta, upeita kelloja, taidokkaasti kirjailtuja silkkisiä hoviasuja, keisarillinen valtaistuin, aseita, kalligrafiaa ja posliinia. Esineistö on lennätetty Suomeen suoraan Pekingin palatsimuseosta, ja se on ensimmäistä kertaa esillä Pohjoismaissa.

 photo IMG_1367_zpss4wh3lud.jpg

Alkuperäinen keisarillinen asukokonaisuus, joka on valmistettu silkistä. Keltaista väriä saivat käyttää ainoastaan keisari ja keisarinna.

Asu on muodollinen seremonia-asu chaofu, jota käytettiin arvokkaimmissa tilaisuuksissa ja seremonioissa. Kaksiosaisen asun hameosa muistuttaa mantšukulttuurista, jossa hevoset ja ratsastaminen olivat suuressa roolissa. Kookas kaulus on nimeltään piling.

 photo IMG_1382_zpshbufkcnw.jpg

Keisaria symboloi viisivarpainen lung-lohikäärme, joka oli yksisarvisen, feeniks-linnun ja kilpikonnan ohella yksi maagisista eläimistä. Feeniks-lintu oli puolestaan keisarinnan symboli.

Lohikäärmeiden lukumäärä puvustossa oli tarkasti säädetty, esimerkiksi yhdeksän lohikäärmettä sallittiin vain keisarillisissa vaatteissa.

 photo IMG_1357_zpsgbdrnipv.jpg

Keisarin seremoniahaarniska ja kypärä.

 photo IMG_1352_zpstgjttjuc.jpg

 photo IMG_1303_zpsaf5nf7l8.jpg

 photo IMG_1308_zpsjhlctkii.jpg
Aikansa taidonnäyte, jääkaappi 1600-luvulta. Sisältä lyijylevyillä vuorattu kirstu piti ruoan kylmänä. Olisivatpa nykypäivän jääkaapit yhtä kauniisti koristeltuja!

 photo IMG_1296_zpsexla4chs.jpg

Kirjurin kirjoitusvälineitä ja taustalla kalligrafin taidonnäytteitä.

 photo IMG_1297_zpsook9toqi.jpg

 photo IMG_1286_zpsyxhkxzms.jpg

Vaikka Kiina oli sisäänpäin kääntynyt yhteiskunta, ulkomaailmasta saatiin silti vaikutteita, minkä voi huomata esimerkiksi tästä koristeellisesta pöytäkellosta. Kellossa on huomattavasti yhtäläisyyksiä 1700-luvun rokokoohon.

 photo IMG_1300_zpskf7vz9f4.jpg

Näyttelyn kellot häikäisivät koristeellisuudellaan, yksityiskohdillaan ja toiminnoillaan. Yllä olevassa kellossa on esimerkiksi soittorasia, suihkulähde, pyörivä kukka ja liikkuvia ihmishahmoja.

 photo IMG_1276_zpsddsaiyiv.jpg

 photo IMG_1255_zpsjqm7ssm0.jpg

Kielletyssä kaupungissa uskonnollisia seremonioita ja rituaaleja riitti, sillä keisari huolehti šamanistisista, taolaisista sekä kungfutselaisista menoista. Qing-dynastian keisarit olivat itse mantšuja, joten heidän uskontonsa oli Tiibetin buddhalaisuus. Tämän vuoksi esineistöstä löytyi kullattua pronssia oleva buddha.

Etualalla oleva kultainen mandala (1700-luvulta) on symbolinen kuva maailmankaikkeudesta.

 photo IMG_1320_zpsbtpb1iww.jpgKultainen teekannu, jossa jadeyksityiskohtia.

 photo IMG_1251_zpsalei2b5g.jpg

Lohikäärmeaihe toistuu asujen ohella myös esineiden koristeluissa. Lohikäärme on kiinalaisessa mytologiassa mystinen olento, jolla on taivaallisia ominaisuuksia. Veden hallitsijana se ohjaa ilmastoa sekä symboloi muun muassa hyvää onnea ja kuolemattomuutta. Vanhan kansanperinteen mukaan ensimmäiset kiinalaiset hallitsijat olivat lohikäärmeitä, jotka ottivat ihmisen muodon. 

 photo IMG_1274_zpsdrkrbv09.jpg

 photo IMG_1243_zpsutbhizfr.jpg

Kaikki Qing-dynastian (1644-1911) keisarit. Kiinan viimeinen keisari Pu Yi syöstiin vallasta vuonna 1912, ja hän asui Kielletyssä kaupungissa vuoteen 1934 saakka.

 photo IMG_1242_zpsl1p6hhyp.jpg

 photo IMG_1234_zps2m46hwma.jpg

Yksi Kielletyn kaupungin valtaistuimista. Tärkein valtaistuin sijaitsi koko kaupungin ytimessä, Harmonian säilyttämisen palatsissa, jolta keisari hallitsi kiinalaista universumia.

Valtaistuimen ympärillä on hyvää onnea tuottavaa esineistöä kuten värikkäitä, emaloituja norsuja sekä totuuden valheesta erottavia qilin-otuksia.

 photo IMG_1241_zpsdrjvd3o1.jpg

Näyttelyn olisi halunnut vain rynnistää läpi upean esineen luota toiselle. Kannattaa kuitenkin malttaa mielensä ja lukea tarkoin näyttelytekstit, sillä niiden ansiosta koristeelliset esineet alkavat kertoa omaa tarinaansa. Taidokkaita esineitä olisi mielihyvin ihastellut vaikka koko päivä, ja näyttelyn kierrettyämme olisin vain halunnut nähdä vielä vähän lisää.

Jos puhtia riittää, 12 euron pääsylipun hinnalla voi kiertää myös kaikki muut Vapriikin näyttelyt, joiden aihepiirit liikkuvat jääkiekosta luonnontieteeseen. Näistä pysyväisnäyttelyistä voin suositella erityisesti kivimuseota ja sisällissotaa käsittelevää näyttelyä, joka yllätti koskettavuudessaan.

Mikroneulauksen maailmassa

Keväällä erään huonosti nukutun yön jälkeen katsoin itseäni kylpyhuoneen peilistä vähän tarkemmin. Silloin huomasin ne. Otsassa vaani kaksi hiuksenhienoa, ohutta juonnetta, ja nenänpieliinkin olivat kuin hiipien ilmestyneet pienet juonteenpoikaset. Ensimmäiset ilmerypyt. Siellä ne tuijottivat minua röyhkeästi takaisin.

Rypistelen otsaani aivan liikaa, ja töissä olen varmasti koko ajan otsa kurtussa. Otsan rypistelyn lopettamisen ohella aloin pohtia, mitä muuta voisin tehdä enemmän ja paremmin. Kaikille tuttu terveellisten elämäntapojen peruskaura (paljon vettä ja vähän alkoholia, ei tupakkaa, terveellinen ruokavalio avokadoineen, riittävästi unta sekä kasvojen pesu ja hoito aamuin illoin) aika lailla toteutui jo.

Sitten jostakin muistin perältä mieleeni pullahti mikroneulaus ja mietin, miksipä ei. Purskuttelenhan minä kookosöljyäkin suussani, mikä tuntui aluksi täydellisen hölmöltä, mutta kappas vain, oil pullingin ansiosta hampaat ja ikenet näyttäisivät voivan paremmin. Tuumin, ettei mikroneulaus ole yhtään kummempi juttu, ja niinpä laitoin Googlen laulamaan ja tutustuin asiaan tarkemmin.


Mikroneulaus tarkoittaa sitä, että iholle rullataan sadoilla pienen pienillä neuloilla päällystetyllä rullalla tuhansia vielä pienempiä reikiä. Nämä mikroskooppiset kanavat edistävät muun muassa ihon verenkiertoa ja kollageenin tuotantoa, minkä ansiosta rullailu voi ehkäistä ihon ikääntymistä ja ikääntymisen merkkien näkymistä. Reikien ansiosta ihonhoitotuotteiden ainesosat imeytyvät tehokkaammin, ja mikroneulauksesta voi saada apua myös arpien ja selluliitin hoitoon.

Rullia on saatavilla 0,2 mm - 2 mm piikeillä varustettuna. Rullia käytetään eri tarkoituksiin ja eri ihoalueille piikkien pituudesta riippuen.
  • 0,2 mm: lyhyimmät piikit sopivat kasvojen iholle lähes päivittäiseen käyttöön. Edistävät ihonhoitotuotteiden aktiiviaineiden imeytymistä ja auttavat ennaltaehkäisemään ikääntymisen merkkien muodostumista. Eivät vaikuta jo muodostuneisiin juonteisiin tai arpiin.
  • 0,5 mm: tämänpituisia piikkejä voi myös käyttää kasvojen iholla, mutta niitä saisi käyttää harvemmin, sillä ne tekevät syvempiä reikiä ihoon. Stimuloivat voimakkaammin ihon uudistumista, joten soveltuvat paremmin juonteiden, ihovaurioiden ja arpien hoitoon.
  • 0,75 mm: ovat tarkoitettu syvien juonteiden ja aknearpien hoitoon. Tätä pidemmät piikit on suunnattu lähinnä kauneusklinikoille ammattilaisten käyttöön.
  • 1 mm: sopivat aknearville, mutta alkavat olla jo niin pitkiä, että soveltuvat paremmin vartalon iholle raskausarpien (ja muiden arpien) sekä selluliitin hoitamiseen.
  • 1,5 - 2 mm: ei saa missään nimessä käyttää kasvoille, ainoastaan vartalolle.

Kotikäytössä liian pitkillä piikeillä voi aiheuttaa kasvojen iholle vaurioita, ja vartalonkin iholla pisimmillä piikeillä kannattaa olla varovainen. Pitkien piikkien valitseminen ei tehosta hoitotulosta vaan voi päinvastoin olla haitallista.

 photo IMG_2022_zpsawu7sqfu.jpg

Rullan valinnassa tulee olla tarkkana, sillä huonolaatuisen laitteen tylpillä piikeillä iholle voi aiheutua vahinkoa. Tämän vuoksi päädyin tilaamaan rullan Swiss Clinicilta, jonka 540-piikkisissä rullissa on käytetty japanilaista kirurginterästä. Skin Roller-rullan mukana sai Rejuvenating Serum-seerumin pakettihintaan 99 e (Skin Renewal-setti*). Yksittäin ostettuna Skin Roller on 49 e ja Rejuvenating Serum 69 e.

Seerumi on hajusteeton, ja se on kehitetty ja valmistettu Sveitsissä. Rulla ja seerumi lupaavat yhdessä kiihdyttää kollageenintuotantoa, hälventää hienoja juonteita, silottaa ja pehmentää ihoa sekä kutistaa ihohuokosia. Swiss Clinicin sivuilla väitetään, että rullauksen mikrokanavien ansiosta seerumin tehoaineita imeytyy ihoon 300 prosenttia enemmän.

 photo IMG_1998_zps2daqmhki.jpg

Skin Rollereita on saatavilla 0,2 mm ja 0,5 mm mittaisilla piikeillä. 0,5 mm kuulosti näin ensikertalaiselle turhan järeältä ja päädyinkin aluksi maltillisesti 0,2 mm piikeillä varustettuun rullaan. Swiss Clinicin sivuilla kerrotaan, että 0,2 mm rullaa voi käyttää 5-7 päivänä peräkkäin ja sen jälkeen tulee pitää yhtä pitkä tauko. On hyvä myös muistaa, ettei rulla ole ikuinen, sillä piikit tylsistyvät käytön myötä. Swiss Clinic lupaa yhden rullan eliniäksi 3-4 kuukautta, mikäli rullaa käytetään 5-7 päivän sykleissä. Rullan käyttöikään vaikuttanee rullan laatu, joten huonolaatuisemman rullan käyttöikä voi olla paljon tätä lyhyempi.

 photo IMG_2035_zpsonrvt27d.jpg

Ihoa rullatessa tulee luonnollisesti huolehtia hyvästä hygieniasta, koska piikit lävistävät ihon pintaa. Laitetta saa käyttää ainoastaan puhdistetulla, ehjällä iholla, ei rikkinäisellä tai tulehtuneella iholla. Rulla olisi hyvä säilyttää omassa pakkauksessaan ja se on ehdottomasti desinfioitava ennen käyttöä. Swiss Clinicilta saa tilattua Sanitizing Spray-puhdistussuihkeen, mutta päätin hieman säästää ja ostin parin euron hintaista tavallista antiseptista puhdistusainetta apteekista, joka ajaa tarkoituksensa varmasti ihan yhtä hyvin. Hygieniasyistä ja tulehdusriskin vuoksi rullaa ei myöskään tule jakaa kenenkään kanssa.

Kaikkien Googlesta löytämieni ohjeiden mukaan kasvojen iho tulee käsitellä omina osioinaan mieluiten siten, että sama alue rullataan ensin vaakasuuntaan, sitten pystysuoraan ja lopuksi vielä vinoin vedoin. Skin Rollerin mukana tulleen ohjeen mukaan yhtä ihoaluetta tulisi käsitellä kahdesta kolmeen minuuttiin, eli periaatteessa minuutti joka suuntaa kohden. Kasvojen ohella voi muuten rullailla myös kaulan, johon tulee helposti iän myötä vaakasuuntaisia uurteita.

 photo IMG_2010_zpswje6gmgk.jpg


Ensimmäinen rullailukerta jännitti, mutta vastoin pelkoani, rullaus ei onneksi sattunut ollenkaan. Tunsin herkimmillä ihoalueilla, kuten huulten ympärillä ja otsassa välillä pieniä pistoja, mutta ne eivät kuitenkaan tehneet kipeää. Rullailin kaikki kasvojen osat (paitsi silmänympärysihon) ja kaulan, ja aikaa tähän operaatioon meni kymmenisen minuuttia.

Käsittelyn jälkeen iho punotti jonkin verran, joten rullailu kannattaakin tehdä illalla, jotta iho saa levätä yön aikana. Tällöin iholle voi myös laittaa yöksi ravitsevaa yövoidetta ja rullailusta saa näin kaiken tehon irti. Levitin rullailun jälkeen iholle Rejuvenating Serumia ja odotettuani tunnin verran seerumin imeytymistä (näin suositeltiin Swiss Clinicin sivuilla) rasvasin kasvot vielä Lancomen Visionaire-sarjan yövoiteella. Rullailun jälkeen ei saa enää samana päivänä ottaa aurinkoa tai mennä saunaan eikä iholle olisi myöskään hyvä levittää meikkiä.

Seuraavana aamuna iholla oli terve hehku ja ihon sävy näytti tasaisemmalta. Neulauksen jälkeen iho voi olla arka, mutta toistaiseksi en ole huomannut ihollani ollenkaan arkuutta. Käytettyäni rullaa muutaman kuukauden ajan 7 päivän sykleissä, teen vielä oman postauksen siitä, mitä konkreettisia vaikutuksia näen ihollani tämän testauksen päätteeksi. Palataan asiaan ja tuloksiin siis loppukesästä!

 photo IMG_2044_zpsygzrfq1o.jpg

Onko mikroneulaus sinulle tuttua? Oletko kokeillut tätä itse tai kosmetologilla, millaisia vaikutuksia sinä olet huomannut?

Lähteet: Swiss Clinic*, Anna, Kotilääkäri, Kasvojenkohotus.com, Terveysinfo, Me Naiset

* linkit ovat affiliate-linkkejä