Vappuviikon varrelta



Vappu, kevään ja työväen juhla, ilmapalloille, simalle, tippaleiville ja kuohuviinille pyhitetty aika on taas täällä.

Eilisen lumimyräkän perusteella ei tosin aivan ensimmäiseksi arvaisi, että tänään on vappuaatto. Vielä aamupäivällä harmaalta taivaalta leijaili hiljalleen pieniä lumihiutaleita ja vastapäisen kerrostalon pihanurmi oli valkea, mutta iltapäivää kohden luonto on alkanut heräilemään vapputunnelmiin, lumikuorrutus hävinnyt nurmikon päältä ja ilmakin on hieman kirkastunut.

Neljän vuodenajan tarjoamat pienet yllätykset eivät ole tunnelmaa latistaneet, vaan koleasta ilmasta huolimatta grillikausi on jo perunasalaatin siivittämänä korkattu ja eilen kuorrutin kodin serpentiineillä.


Tämä kevät on kyllä ollut yhtä juhlaa. Ensin pääsiäinen, sitten syntymäpäiväni, nyt vappu. Näiden karkeloiden ohella kuluneella viikolla oli minun ja mieheni aika täyttää vuosia. Suunnilleen yhdeksän vuotta ja viikko sitten miltei kirjaimellisesti törmäsimme toisiimme ja se olikin sitten aika lailla siinä.

Yhdeksän vuotta tuntuu omaan ikään suhteutettuna todella pitkältä ajalta, onhan se noin kolmannes koko elämästäni, mutta suuremmassa mittakaavassa tässä hengaillaan vasta parisuhteen ala-asteella. Elämme kahden aikuisen melko huoletonta ja vastuuttoman vapaata arkea, mitä nyt välillä vähän penniä venytellen, mutta mahdollinen perhearki ja sen mukanaan tuomat haasteet ovat vasta jossain tulevaisuuden kaukaisessa hämärässä.


Nyt rullailen vielä muutaman kuumarullan hiuksiini ja käyn tutkimassa, olisiko keittiössä yhä tippaleipiä jäljellä. Hauskaa ja iloista, sokerimunkkien ja serpentiinin täyteistä vappua kaikille!

Klassikon paluu



Beige trenssitakki.

On äkkiseltään vaikea keksiä toista yhtä ajatonta ja klassista vaatekappaletta, joka ilmestyisi kauppojen rekkeihin ja naistenlehtien kuviin joka vuosi yhtä varmasti kuin muuttolinnut saapuvat auroina siniselle kevättaivaallemme.


Tänä keväänä trenssin käyttöaika jäänee harmillisen lyhyeen näiden kalsean kylmien säiden johdosta. Kuvissa näkyvä takki on ostettu jo viime keväänä Mark & Spencerilta, mutten ennättänyt käyttää sitä tuolloin ollenkaan, koska viime kevät oli puolestaan niin lämmin, että trenssin otollisin aika supistui valitettavan pieneksi. Trenssi odotteli kiltisti koko pitkän kesän, syksyn ja talven yli vaatekaapin uumenissa, ja vasta viime viikolla napsaisin siitä hintalapun pois.

Välikausitakkien huonoin ja samalla toisaalta parhain puoli on juurikin lyhyehkö käyttöaika. Tämän ansiosta sama takki palvelee uskollisesti vuodesta toiseen, kunhan väri, leikkaukset ja malli kestävät aikaa. Beige, tummansininen ja musta ovat varmoja valintoja, ja noin polveen asti ulottuva helma palvelee hyvin, mikäli käytät paljon hameita ja mekkoja.



Eräänä päivänä ohi kulkiessani huomasin, että Mark & Spencerille on tänäkin keväänä tullut myyntiin samantyylisiä trenssejä, joten kannattaa kurkistaa ainakin sieltä, jos et ole vielä löytänyt Sitä Oikeaa. Lämmin suositus myös Espritille, Mangolle ja Zaralle, joissa myöskin on kevät toisensa jälkeen tyylikkäitä trenssejä.

Ei ketään kotona


Olen todennäköisesti maailmankaikkeuden surkein teatterikriitikko. Tajusin juuri avatessani tämän tekstikentän, että aion seuraavaksi arvostella näytelmää, jota ei enää esitetä. Sillä lailla! Jos näytelmässä ei ollut ketään kotona, niin eipä taida olla aina minun päänupissanikaan. Jospa emme kuitenkaan takerru tähän pikkuseikkaan sen enempää, vaan siirrymme jouhevasti kohti teatterin maailmaa.

Olen käynyt teatterissa säännöllisen epäsäännöllisesti niin kauan kuin muistan. En voi kutsua itseäni miksikään teatteriexpertiksi, sillä en ole suhtautunut teatteriharrastukseeni ryppyotsaisesti ja olen esimerkiksi onneton muistamaan suomalaisnäyttelijöiden, -ohjaajien tai -käsikirjoittajien nimiä. Jostakin syystä osaan lonkalta nimetä vähän tuntemattomammatkin Hollywood-serkut, mutta kotimaisten kollegoidensa nimet eivät jää päähäni sitten millään.

Kävimme siis pitkästä aikaa nautiskelemassa Tampereen teatteritarjonnasta. Valintakriteerimme eivät ole eivätkä olleet järin ylevät, yleensä toivottavaa on lähinnä huvittuminen. Tällä kertaa vaakakupissa painoi eniten ajankohta, ja tarjolla olevista vaihtoehdoista Ei ketään kotona vaikutti potentiaalisesti hauskimmalta. Emme onnistuneet hankkimaan juurikaan ennakkokäsitystä näytelmästä, sillä perusteellisella Googlettelullakaan en löytänyt juuri muita kuin Aamulehden arvostelun.


Avoimin, mutta hieman pelokkain mielin istua kökötin penkissäni ja odotin, mitä sieltä esiripun takaa ilmestyy. Ja ilmestyihän sieltä toiveiden mukaisesti huvittumista, posket ja vatsan kipeyttävää sellaista. Ensimmäisessä näytöksessä teatteriseurue piti kenraaliharjoitustaan ensiesitystä edeltävänä yönä tyytymättömän ohjaajan komennossa. Mukana matkassa olivat muun muassa kadonneet kansiot, paljon sardiineja ja niitä kammoava kiinteistövälittäjä (loistava Tom Lindholm, tiesi toinen puoliskoni kertoa), verottajaa pakoileva pariskunta, juopotteleva murtovaras ja kuninkaallisia fanittava taloudenhoitaja, jolla oli hukassa vaihtoehtoisesti joko sardiinilautanen, sanomalehti, kenkä tai puhelin - tai kaikki näistä.

Toinen osa äityi hervottomaksi farssiksi, kun 115. näytöstään esittävä samainen teatteriseurue koetti vetää viimeistä esitystään läpi tulehtuneista väleistään huolimatta. Siinä lensivät sanan säilän ohella myös hedelmät (ja ne sardiinit), mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja katsoja saattoi poistua vatsaansa pidellen.

Sattuneista syistä en nyt voi suositella teille Ei ketään kotona -näytelmää, mutta onneksi voin sentään suositella teatterissa käymistä ja Komediateatteria. Niin, ja Kaasua, komisario Palmu -näytelmää, jotain ajankohtaista sentään! Kaasua, komisario Palmu pyörii kesän ajan Komediateatterin kesäteatterissa, ja varasimme oikopäätä liput pelkästään viime kesänä nähdyn hervottoman Reinikaisen perusteella.


Milloin olet viimeksi käynyt teatterissa? Mikä on paras näytelmä, jonka olet nähnyt?

Ravintola Tampella


Viime marraskuussa Tampellan nostalgiseen tehdasmiljööseen Tammerkosken partaalle avattiin Ravintola Tampella. Luettuani Aamulehden arvostelun kyseistä ravintolasta, lisäsin sen loputtoman tuntuiselle testattavia ravintoloita -listalleni. Viime viikonloppuna sain ruksata listalta tämän ravintolan pois.

Ravintola Tampella sijaitsee entisen pellavakutomon tiloissa. Vanha tehdassali punatiilisine seinineen, korkeine kattoineen ja suurine ikkunoineen on hyvin valoisa ja avara valon tulviessa ikkunoista pitkälle iltaan. Ravintolasalista avautuu näkymä kohti Satakunnansiltaa, Konsulinsaarta ja Tammerkoskea. Juuri tämän lähempänä Tampereen historiaa ei voisi illallista nautiskella.


Ravintola on sisustettu trendikkään modernisti ja pelkistetysti, ja sisustus korostaa tilan suuruutta tekemättä siitä kuitenkaan kolkkoa. Ikkunalaudoilla ja lattioilla olevat suuret lyhdyt kynttilöineen luovat tilaan lisää tunnelmaa illan hämärtyessä.



Saapuessamme ravintolaan lauantaina iltakahdeksalta, paikka oli ääriään myöten täynnä ja tilan täytti iloinen puheensorina.  Jossakin taustalla soi musiikki hyvin hiljaa. Pienemmässä tilassa häly olisi voinut häiritä keskustelua, mutta näin suuressa ravintolasalissa hiljaisuus olisi ollut suorastaan vaivaannuttavaa. Mukava kuhina teki tunnelmasta mutkattoman ja helposti lähestyttävän.

Ruokalista on perinteinen ja helposti lähestyttävä sekin. Lista on pidetty napakkana, sillä alkupaloja on viisi ja pääruokia on puolestaan yhdeksän, joista neljä pitää sisällään kotimaista härkää. Näiden lisäksi on porsas-, kala-, ankka- ja kasvisvaihtoehdot sekä salaatti, johon voi valita täytteeksi joko härkää, lohta tai halloumijuustoa. Annosten nimissä on leikitelty hauskasti Tampereen ja Tampellan historialla ja paikannimillä, mikä on ilahduttava pieni yksityiskohta.


Jaettavat ruoat ja tapaslautaset ovat meille mieleen, sillä meillä on muutenkin tapana ronkkia toistemme annoksia. Tämän vuoksi päivänselvä valinta alkuruoaksi oli jaettava Törngrenin tapaslautanen, jonka kyytipoikana maistui italialainen Zonin Prosecco -kuohuviini. Tapaslautanen sisälsi maistiaisia kolmesta alkuruoasta; Laamannin lohesta, Pellavatehtaan Punajuuresta ja Huoltokonttorin Härkäkroketista.

Lohi, varhaisperunasalaatti kastikkeineen, härkäkroketti, valkosipulimajoneesi, Ahlmanin tilan sinihomejuusto ja paahdettu punajuuri muodostivat yhteensopivan, tasapainoisen ja silti mielenkiintoisen kokonaisuuden. Maistiaiset olivat erittäin herkullisia, ja olisimme helposti voineet tilata toisenkin annoksen. Erityisesti mieleen jäivät loistava lohi ja suussasulava sinihomejuusto.


Pääruoaksi tilasin vihersalaatin, johon hetken arvottuani valitsin täytteeksi paistettua lohta ja parsaa. Annos leipineen yllätti isolla koollaan ja salaattipohjassa oli käytetty useampaa eri salaattilaatua, mikä on aina ilahduttavaa. Lohi ja rapsakka parsa olivat erinomaisia, salaatin seasta löytyneet makeat hedelmäpalat eivät puolestaan minulle maistuneet, mutta mies napsi ne tyytyväisesti lautaseltani. Salaatin kanssa maistelin tarjoilijan suosittelemaa kuivaa italialaista Verdicchio di Matelica -valkoviiniä, jonka kevyt ja helmeilevä maku sopi hyvin yhteen kalan kanssa.

Mies päätyi neljästä härkäannoksesta Torvisoittokunnan Tournedokseen, joka piti sisällään kotimaisen härän tournedos-sisäfileepihviä, rapuvoita, jättikatkaravunpyrstöjä ja grillattua bataattia. Myös tämä annos yllätti positiivisesti kokonsa puolesta ja oli sopiva isompaankin nälkään. Pihvin mies pyysi mediumina ja sellaisena se myös tuli.

Annoksen tarjoilussa oli käytetty kivilaattaa, joka oli toki oikein tyylikäs ja sopi erinomaisesti tilan historiaan. Reunattomuutensa vuoksi kivilaatta ei ollut se kaikista funktionaalisin ratkaisu ja katselin salaa kauhuissani, kuinka lähelle reunaa kastike hiipi. Tulvalta onneksi vältyttiin! Mies otti annoksensa kanssa listalla suositeltua Vin de Pétanque Grenache Syrah -punaviiniä, jonka kepeys ja hapokkuus eivät peittäneet ruoan makuja.


Palvelu oli minun makuuni mukavan huomaamatonta ja neutraalia. Pidän siitä, että henkilökunta jää tyylikkään ystävällisesti taka-alalle, ja tämä toteutui Tampellassa hienosti. Vaikka tupa oli täynnä, palvelu oli ripeää ja saimme sekä alkuruoan että pääruoat yllättävän nopeasti. Asiakasmäärän vuoksi olin varautunut paljon pidempään odotteluun, mutta alkuruoan tulossa ei tainnut kestää kuin varttitunti, jonka aikana ehti juuri sopivasti tutkia viinilistaa.


Jälkiruoan jätimme tällä kertaa väliin, sillä kotona odotteli miehen minun pienellä avustuksellani tekemä täytekakku, ja alkupalan ja salaatin jälkeen olin hetkellisesti hyvinkin täynnä. Listalla olisi ollut mitä herkullisimman kuuloisia jälkiruokia kuten köyhiä ritareita tai uunijäätelöä, mutta ne jäävät odottamaan maistelua ensi kertaan!


Kaiken kaikkiaan Ravintola Tampellasta jäi positiivinen mielikuva ja se on oikein mukava uusi tuttavuus Tampereen ravintolakartalla.

Löytyykö sieltä muita Ravintola Tampellaa testanneita? Millainen maku jäi?

Syntymäpäiväviikko

ruusuja, neilikoita, roses, flowers, kukkakimppu

Pääsiäisen ja vapaan maanantain vuoksi viikko on sujahtanut ohi ennätysvauhdilla. Viiden päivän työt ja muut tekemiset puserrettiin neljään päivään, minkä vuoksi kamerakin pääsi unhoittumaan laukun pohjalle. Tiedättekö ne viikot, jotka vain sujahtavat ohi ja perjantai-iltana painettuasi kotioven kiinni mietit hieman hämmentyneenä, mihin viikko oikein katosi? Minulla oli juuri nyt sellainen viikko. 

ruusuja, neilikoita, roses, flowers, kukkakimppu

Viikon aikana on suunniteltu lähestyvää kesää niin kovasti, ettei muistikortille ole ehditty tallentaa todisteita näistä hetkistä, joina Google on laulanut ja selaimessa on ollut auki samaan aikaan kaksikymmentä välilehteä. Kesätekemisten pohtiminen saa aikaan tunteen, että kesä on jo aivan nurkan takana, ihanaa! Suunnitteilla on ainakin road trip kohti Itä-Suomea, joten Savonlinna-, Punkaharju- ja Imatra-vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! Aikeissa on myös tehdä pientä remonttia, sillä makuuhuoneen ei-minkään-värinen muovimatto, johon olen näiden yhteisten vuosien aikana kehittänyt viha-rakkassuhteen, saa luvan lähteä.


ruusuja, neilikoita, roses, flowers, kukkakimppu

Eilen täytin vuosia, mitä juhlistettiin tietysti pitkään nukkumisella, ruusuja ihastelemalla, teatterissa huvittumalla ja hyvin syömällä. Näistä lisää myöhemmin, oli nimittäin sen verran hyvä näytelmä ja maistuvaa ruokaa, että ne ansaitsevat aivan omat postauksensa. Ravintolan jälkeen eksyttiin vielä vähän tanssimaan ja tulipa kotimatkalla kiivettyä parin aidankin yli.

ruusuja, neilikoita, roses, flowers, kukkakimppu

Syntymäpäivämekon virkaa toimitti uskollisesti H&M:n scuba-kankainen musta mekko, jonka ostin vuosi takaperin, ja joka oli itse asiassa päälläni myös viime syntymäpäivänäni. Tästä taisi nyt tulla virallinen syntymäpäivämekkoni.


Huhtikuun pidetyin asu

street style, arkiasu, päivän asu, ootd

Kuluneen kuukauden aikana päälleni ovat liimautuneet Vero Modan mustat kapeat farkut, jotka ovat maailman mukavimmat päällä. Niissä kelpaa istua röhnöttää pidemmänkin työpäivän, ja kankaassa on juuri sopivasti elastaania (2 %), etteivät housut menetä muotoaan.

street style, arkiasu, päivän asu, ootd

Vagabondin Emira-nilkkurit bongasin taannoin -20 % alennuslapulla varustettuna. Korkoa on muutama sentti, mikä tekee askeleesta pidemmän ja olemuksesta ryhdikkäämmän, muttei väsytä jalkoja arkikäytössä. Näillä kipittää kevyesti päivän ja vaikka vielä illankin. Mangon suoralinjainen takki on puolestaan helppo heittää aamun kiireessä päälle, ja hihojen nahkayksityiskohdat tekevät  muuten simppeliin takkiin kivaa ilmettä.

street style, arkiasu, päivän asu, ootd

Koko kuukauden (oikeastaan koko alkuvuoden) mukanani on kulkenut uskollisesti Michael Korsin Jet Set Travel Crossbody -nahkaolkalaukku. Jet Set on täydellisen kokoinen jokapäiväiseen arkikäyttöön, ja taipuu hätätapauksessa mainiosti myös iltakäyttöön. 24 cm x 16 cm -kokoisessa laukussa kulkee näppärästi puhelin, lompakko, proteiinipatukka, meikkipussukka ja avaimet.

street style, arkiasu, päivän asu, ootd

Makutestissä suloiset luomuteet


Vähänkin viileämmillä ilmoilla keitän teetä miltei päivittäin ja kauniit teepakkaukset ovat heikkouteni. Tämä oli mitä surkein yhdistelmä, kun näin nämä ihastuttavan värikkäät pakkaukset Sokoksella. En yksinkertaisesti vain voinut poistua kipaisematta kassan kautta.

Jälkikäteen tutustuin ostoksiini tarkemmin. Kaupassa olin niin ilahtuneen innoissani kauniista paketeista, etten edes lukenut sisällysluetteloa sen tarkemmin, sanat luomu ja yrtti riittivät minulle. 


Alankomaalaiset Natural Temptation - yrttiteet on valmistettu luomuraaka-aineista ja ne ovat luontaisesti kofeiinittomia. Saatavilla on 12 erilaista makuvaihtoehtoa, Sokosella näistä myynnissä oli neljä. Jokaisessa pakkauksessa on 18 yksittäispakattua teepussia.

Tuotteita on Sokoksen ohella saatavissa myös muun muassa Ruhonjuuresta, Hyvinvoinnin Tavaratalosta tai suoraan tuotteita maahantuovan Oriolan verkkokaupasta.


Lots of Love. Yrttiteesekoitus laventelista (5 %), ruusun terälehdistä (5 %) ja vaniljasta. Lisäksi kamomillaa, lehmuksen- ja seljankukkaa sekä lakritsijuurta. Pehmeä ja lempeä maku, jossa lakritsijuuri nousee melko voimakkaasti esille.

Charge You Up. Vihreä tee, joka on maustettu sitruunaruoholla (22 %), matélla (3 %) ja piparmintulla. Mukana ripaus minttua, karhunvatukkaa, omenaa ja fenkolinsiementä. Raikas, aavistuksen sitruunamainen ja minttuinen maku, josta vihreän teen aromit tulevat hyvin esiin. Suosikkimakuni näistä neljästä.


Dreams Come True. Yrttiteesekoitus kamomillasta (15 %), valeriaanasta (5 %) ja laventelista. Lisäksi hieman rooibosta, salviaa ja sitruunamelissaa. Tee maistuu hyvin pitkälti perinteiseltä kamomillateeltä, mutta salvian ja sitruunamelissan vivahteet tulevat vienosti esiin.

Rise & Shine. Sisältää sitruunaruohoa (50 %) ja sitruunamelissaa (20 %) sekä rautayrttiä ja appelsiinin kuorta. Pirteä, raikas ja sitrushedelmäinen maku, sopii erityisen hyvin aamulla juotavaksi.


Onko siellä muita intohimoisia teen juojia? Millaista teetä nautiskelet mieluiten? Otan mielelläni suosituksia vastaan!

Kaksikymmentä vastausta



Nimeni on... Piia Päivikki

Jotkut tosin kutsuvat minua... Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut lempinimeä, kiitos lyhyen etunimeni, mutta joskus aikoja sitten minua on kutsuttu Piituksi.

Olen syntynyt... Vaasan keskussairaalassa kahdeksankymmentäluvun viimeisenä vuotena.

Pienenä olin varma, että minusta tulee… eläinlääkäri tai lääkäri. (Myös kirjastonhoitaja, kirjailija, psykologi, apteekkari ja asianajaja olivat vakavan pohdinnan alaisuudessa. Jossain vaiheessa olin vakuuttunut siitä, että arkeologin tai historioitsijan työ on suuri kutsumukseni.) En lopulta päätynyt mihinkään näistä vaihtoehdoista, mikä on ehkä kaikkien onni. Itken nimittäin vesiputouksena jokaisessa elokuvassa, jossa eläin on edes lähellä kuolemista ja kammoan kiitettävän paljon verta, neuloja ja muita piikkejä.


Kolme parasta piirrettä minussa on… herkkyys (joissain tilanteissa myös ehdottomasti huonoin piirteeni), periksiantamattomuus (eipä ihme, olenhan horoskoopiltanikin Härkä) sekä nopea omaksumis- ja oivalluskyky.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu… viettää uhkaavasti lähestyvää syntymäpäivääni ja käydä pitkästä aikaa teatterissa, taktikoida kesäloman ajankohtaa ja suunnitella loma-aktiviteetteja, aloittaa joogaaminen ja siivota parveke (tai ainakin organisoida sen siivoaminen toiselle osapuolelle) kesäkuntoon.

Suosikkikaupunkini on… Hanko. Olen hikoillut helteisessä Pariisissa, seikkaillut Lontoon öisillä kaduilla ja eksynyt Kööpenhaminassa, mutta kotoiseen Hankoon jätin sydämeni. Maailmassa on kaksi paikkaa, joissa aika pysähtyy, ja toinen niistä on Hanko. Aika ajoin yllätän itseni haaveilemasta siitä, että omistaisimme sieltä pienen suloisen puutalo-osakkeen läheltä rantaa ja voisimme vetelehtiä kaikki pitkät kesäpäivät, joina ainoa murhe on, missä on seuraava jäätelökoju.


Suosikkibiisi tällä hetkellä… Spotify tietää kertoa, että viime päivinä olen kuluttanut puhki seuraavia: Starboy (The Weekend, Kygo remix), Cut Your Teeth (Kyla La Grande, Kygo remix), You (Froidz), Another Love (Tom Odell) ja Faded (Alan Walker).

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä… erityishetkinä Näsinneulan kasvismenu. Arkena pidän tasapuolisesti kaikista paikoista, joista saa kunnollista caesar- tai vuohenjuustosalaattia tai jos tarjolla on kasvisruokaa, se on muutakin kuin ylikypsäksi ja tunnistamattomaksi muusiksi paistettua juuressotkua. Myös Marusekin sushit kelpaavat aina.

Suosikkijuomani on… aamulla höyryävä kahvi maidolla, illalla rooibos- tai kamomillatee, perjantai-iltana lasillinen kuivaa valkoviiniä, kuumana kesäpäivänä terassilla sangriakannu hyvän seuran kanssa jaettuna ja erityisinä hetkinä tai ihan muuten vain kuiva kuohuviini.


Suosikkisarjani on… tällä hetkellä The Affair, Iholla, Girls ja The Crown. Ensitreffit Alttarilla -sarjasta katson uskollisesti kaikki tuotantokaudet (mahdollisuuksien mukaan myös ulkomaiset) ja Sinkkuelämää on aina ja ikuisesti kestosuosikkini.

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä… Aina ja ikuisesti Lancomen Teint Idole -sarjan meikkivoiteet.

Suosikkisovellus puhelimessani on… Shazam. Vaatekaupassa, automatkoilla, ravintolassa, missä tahansa ikinä kuulenkin hyvän kappaleen, Shazam löytää sen. Enää ei tarvitse koettaa kuunnella korvat hörössä lyriikoita ja kirjoittaa niitä salamavauhdilla ylös puhelimeen ja myöhemmin etsiä kappaletta Googlesta niiden avulla, vaan voi vain napsauttaa Shazamin auki. Kuinka kätevää!


Mitä pakkaat mukaan matkalle? Liikaa. Kaikkea. Voisin helposti pakata yhden yön poissaoloa varten matkalaukullisen, ja ette edes halua tietää, kuinka täyteen saan auton viikonloppureissua varten puhumattakaan pidemmistä matkoista. Jopa mökille pakkaan aina liikaa, vaikka todellisuudessa hengailen virttyneissä collegeshortseissa ja t-paidassa meikittömänä ja hiukset epämääräisellä sotkunutturalla. Jos on kuitenkin pakko rajoittaa, passilla, hammasharjalla, sateenvarjolla, Visalla,  hyvillä kengillä, meikkivoiteella ja kuivashampoolla pötkii jo aika pitkälle.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Röhnötän sohvalla tukka pystyssä aamutakissa ja nalletohvelit jalassa katsomassa Temptation Islandia, Jersey Shorea, Ex on the Beachia tai Who's the Onea ja juon lightcolaa suoraan pullosta. Mahdollisesti myös luukutan volyymit kaakossa E-Typea, Scooteria tai vanhoja, hieman noloja takavuosien hittejä (Blue, Kylie, Insomnia, Born in Africa jne.). Anteeksi naapurit. Syytän huonosta musiikkimaustani lapsuuttani 90-luvulla.

Viimeisin sisustusostoksesi? Kimppu keltaisia tulppaaneita ja vaaleankeltaisia neilikoita lähikaupasta.


Viimeisin Whatsapp-viesti? Mieheltä töiden jälkeen: "Mene varovasti! Mie heitän tullessani vielä kaikki paketit Amuriin, niin saadaan ne palautettua takaluukusta. Tuon meille samalla iltapalaa. Mikä maistuis?"

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Tähän keksisin helposti montakin hyvää kohdetta. Elokuviin, syömään, kahville, terassille tai yksille kumppanin/ystävän kanssa. Myös teatteri, museo, taidenäyttely tai huvipuistoranneke ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Mikäli haluaa kohdistaa rahat johonkin materiaan, hyvä tuhlailukohde on kaunis vaate tai ylellinen kosmetiikkatuote.

Bravuurini keittiössä? Parhaimmillani olen silloin, kun en käytä valmista reseptiä vaan improvisoin jääkaapin kulloisestakin sisällöstä jotain. Viimeksi improvisoin mee gorengin, kun kaapeista sattui löytymään nuudelia ja katkarapuja, ja riivin mukaan koko vihanneslaatikon sisällön porkkanoista munakoisoon. 

Perjantai-illan herkuttelua varten ostan kaupasta… klassikkosettimme on pullo kuivaa valkoviiniä, brie-juustoa, hunaja- ja cantaloupemelonit sekä patonki valkosipulituorejuustolla. Rankan viikon jälkeen saatan kuitenkin todellisuudessa lösähtää sohvannurkkaan jäätelö- tai sorbettipurnukan kanssa tai teen nopean kierroksen Stockan Herkussa ja noukin koriin salaattia ja juustoja tiskistä, jogurttibanaanilastuja sekä pehmeää, vastapaistettua leipää.

Parhaat palat: viikko 15


Viikon ihanin elokuva: Disney-piirrettyjen keskellä kasvaneena halusin ehdottomasti nähdä Kaunottaren & Hirviön. Pitkäperjantai-iltana ihastelin elokuvaa 3D-lasit nenälläni innosta pinkeänä. Musiikki, visuaalinen toteutus sekä sympaattiset puhuvat kynttilänjalat ja muut esineet hurmasivat minut täysin. Vaikka juoni olikin lapsuudesta tuttu, täytyy myöntää, että kyllä silti siinä penkissäni jänskätin, että miten tässä käy! Onko siellä muita Kaunottaren & Hirviön katsoneita, mitä piditte?


Ehdottomasti viikon paras asia on ollut pitkä viikonloppu. Takatalvi yllätti Tampereen ja taivaalta on sadellut uhkaavasti jotakin lumen näköistä, joten olen hyvällä omalla tunnolla maastoutunut sohvalle viltin alle juomaan (liikaa) kahvia, selailemaan naistenlehtiä (ihanaa hömppää) ja liikakuluttamaan sarjoja, mistä päästäänkin viikon parhaaseen addiktioon.

Iholla on yksi minun pienistä sarjapaheistani. Olen katsonut kaikki kolme aiempaa tuotantokautta, mutta muun härdellin keskellä olin unohtanut uusimman tuotantokauden alkamisen. Niinpä katsoa tapitin Katsomosta kahden viikon jaksot putkeen. Erilaisten naisten arkeen uppoutuminen herätti jälleen paljon ajatuksia. Kunnioitettavaa, kuinka rohkeasti he uskaltavat avata elämäänsä koko Suomelle!


Kuusi vuotta uskollisesti palvellut Fujitsumme alkaa pikku hiljaa osoittaa hiipumisen merkkejä. Koneella oleva kuvatulva taitaa olla vanhuksen kapasiteetille liikaa, ja haikein mielin marssimme hankkimaan uutta konetta. Viikon ostos onkin ruhtinaallisella 17,3 tuuman näytöllä ja teran muistilla varustettu HP:n kannettava, joka toivottavasti jaksaa toimia moitteettomasti monen monta vuotta. Pääsiäisen projektina on ollut kuvien ja muiden tiedostojen siirtäminen ja sovellusten latailu uudelle koneelle. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä! Millaisia kokemuksia teillä on HP:n koneista?

Pääsiäisen värisuora


Ihanaa ja värikästä, kukkien, herkkujen ja rentoutumisen täyteistä pääsiäisen aikaa teille kaikille! 


Pääsiäinen, uskonnollisen merkityksensä ohella myös kevään ja valon juhla.

Perinteisiin toimistotyöaikoihin työskentelevänä pääsiäinen merkitsee minulle myös pientä, kaivattua hengähdystaukoa, aikaa rauhoittua, nukkua pitkään ja käpertyä peiton alle hyvän romaanin ja teemukin kanssa vaikka tuntikausiksi, jos siltä sattuu tuntumaan. Kuin joulu keskellä kevättä.

Lapsuuden pääsiäiset täyttyivät laskettelureissuista ja tuntikausien askartelusessioista. Viime vuosina pääsiäistä on vietetty milloin mitenkin, välillä on lähdetty mökkeilemään, toisinaan taas kokoonnuttu perheen kanssa kokkailemaan ja elokuvia katselemaan. Tällä kertaa jäimme pääsiäiseksi kaupunkiin. Hiljaisissa, talven jäljiltä harmaissa kaduissa, joilta arjen hälinä ja kiire on riisuttu pois, on oma viehätyksensä.

Jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu. Rairuohon kasvamista seuraan uskollisesti vuodesta toiseen, ja joka pääsiäinen on ostettava ainakin yksi yllätysmuna. Vuodesta toiseen on  aina yhtä jännittävää nähdä, mitä sen sisältä paljastuu.



Narsissit, tulppaanit ja neilikat piristävät ja luovat tunnelmaa kotiin jo itsessään, jos ei varsinaisista pääsiäiskoristeista välitä. Myös pajun- ja koivunoksat sopivat hyvin kukkien sekaan tai maljakkoon ihan sellaisinaan. Tällä kertaa en lähtenyt verottamaan pihakoivujen oksia vaan tyydyin leikkokukkiin.

Narsissit ovat viihtyneet parvekkeella mainiosti pikku pakkasista ja takatalvesta huolimatta, ja neilikat ovat siitä kiitollisia kukkasia, että ne kestävät kauniina useamman viikon. Oma ennätykseni taitaa olla kolme viikkoa, hinta-laatu-suhde on siis todella kohdallaan.


Pääsiäismakeisia hamstratessani unohdin kokonaan kontrollin nähdessäni kaikki suloiset suklaa- ja karkkipakkaukset. Innostuin ostamaan niin paljon suklaata, että näitä syödään varmaan vielä juhannuksenakin. En oikeastaan itse ole kummoinenkaan sokerihiiri, joten minusta ei ole liiemmin apua suklaan tuhoamisoperaatiossa.



Myös pääsiäiskoristeluiden kohdalla kontrolli hieman petti. Tigerin myymälästä olisi löytynyt vaikka mitä kivaa, ja kannoin kahden aikuisen talouteen pupuviirejä ja pinkkejä tipuja. Päätin, että aikuisenakin saa välillä lapsettaa, ja joka kerran keittiössä käydessäni sisäinen lapseni ilahtuu erittäin kovasti rairuohossa tönöttävistä violeteista ja limenvihreistä tipuista.


Pääsiäisen kunniaksi kynnetkin lakataan totta kai ajankohtaisiin väreihin. Lumenen geelilakat kestävät kynsissä kiitettävästi ja persikkaisen oranssinen sävy 27 (Heat Wave) sopii loistavasti pääsiäiseen.


Rauhallista lankalauantain jatkoa! Me hipsimme pienelle iltakävelylle tuoksuttelemaan pakkasen raikastamaa ilmaa, teemme pizzan ja linnoittaudumme tutkimaan, löytyykö Netflixistä uutta katsottavaa.