Sateen jälkeen

sadepisarat, sateen jälkeen

Seisoin sateenvarjon alla, pisarat rummuttivat kaikkea ympärilläni ja horisontti oli sateesta harmaa. Näytti siltä, ettei sade koskaan loppuisi ja jäisin siihen varjoni alle ikuisiksi ajoiksi veden valuessa ympärilläni. Siinä sateenvarjoni alla minusta tuntui samalta kuin silloin, kun sielu on täynnä murheita ja mielessä epäusko siihen, että ne voisivat joskus loppua.

Sade kuitenkin loppui, niin kuin se aina loppuu, vaikka aluksi näyttäisikin siltä, että se jatkuu loputtomiin. Sade loppui, niin kuin elämässämme kaikki loppuu, menee aikanaan ohi ja jää mieliimme muistoksi, jota ehkä joskus ohimennen sivuamme.


Sateen jälkeen maailma näyttää erilaiselta. Värit ovat terävöityneet, ilmassa on kosteanraikas tuoksu. Kaikki näyttää uudelta, harmaa katupöly on valunut pisaroiden mukana pois. Kaikki on puhdasta, tuoretta ja raikasta, koko maailma avautuu ruohonvihreänä eteemme, mahdollisuuksia täynnä.


Sateen jälkeen kaikki on taas alussa, kaikki on juuri alkamassa uudelleen. Tulee uusia poutapäiviä, huumaavan kauniita huolettomia päiviä ja sitten tulevat navakat tuulet ja harmaat pilvet, jotka tuovat mukanaan uusia sateita. Nekin loppuvat. Niin kuin aina.


Hetki sateen jälkeen on paras. Kun kaikki uusi on edessä, käsivarren ojennuksen päässä, sade juuri lakannut, ja siinä hetkessä on vain kutkuttava aavistus ja tieto tulevasta. Lyhyt, taianomainen hetki, jona pulleat pisarat helmeilevät lehdillä, kunnes se on ohi, liian nopeasti, ja auringonsäteet siivilöityvät lehvästöjen läpi kuivattaen pisarat.


Ja kaikki alkaa uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Sellaista se on, elämä. Sukelluksia syvyyksiin ja taas takaisin valoon.



Näillä sadepisaroiden täplittämillä kuvilla olen mukana tämänviikkoisessa Kukkailottelussa.

Joogaava karhu ja muita karvakavereita

Ähtärin eläinpuisto

Kesän bucket list hupenee kovaa vauhtia, sillä huristelimme päiväretkelle Ähtäriin, jonka eläinpuisto on lapsuudesta tuttu paikka. Olin edellisen kerran käynyt Ähtärissä niin pienenä tyttönä, että parhaiten muistin paikasta matkamuistomyymälästä ostetun rusakkopehmolelun. Oli siis korkea aika mennä virkistämään muistoja!

Tampereelta on Ähtäriin matkaa 145 kilometriä, joka taittuu kevyellä kaasujalalla parissa tunnissa. Ähtärin eläinpuisto on aika lailla kirjaimellisesti keskellä metsää, sillä eläinten aitaukset on sijoitettu 60 hehtaarin kokoiselle alueelle, jonka ympäri kiertää 3 kilometrin kävelyreitti. Lajeja on yhteensä 47, joista suurin osa on pohjoisen havumetsävyöhykkeen eläimiä.

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Parin tunnin kierros venähti kuuden tunnin hengailuksi, sillä innostuimme tekemään kierroksen kahdesti (!) lumileopardin ja ilveksen näkemisen toivossa. Toisen kierroksen lopulla kävelimme vielä kolmannen kerran lumileopardin luo, mutta kissapeto päätti edelleen pysytellä visusti piilossa. Ilveskin ujona eläimenä pysyi poissa päinvalosta, mutta muut eläimet onnistuimme näkemään.

Satuimme paikalle sekä susien että karhujen ruokinta-aikaan, mikä toi lisää sisältöä vierailuun. Opimme muun muassa, että rohkea Leo-susi osaa istua alas ruokaa odottaessaan ja karhut pitävät päärynästä ja vesimelonista. Ainakin Mimmi-karhulle ja sen kolmelle poikaselle sekä 25-vuotiaalle Mörri-karhulle hedelmät maistuivat oikein hyvin. Karhut osasivat hienosti odottaa vuoroaan ja vähän joogailivatkin samalla.

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Kovin helteisenä päivänä Ähtäriin ei kannata suunnata, sillä kuumalla ilmalla eläimet ovat väsyneitä ja vetäytyvät varjoihin pois näkyviltä. Muutenkin monet eläimet keskittyvät päivisin lähinnä nukkumiseen. Paras aika bongata kaikki asukkaat olisi varmaankin kolean syyspäivän pimetessä. Ähtäri on auki vuoden jokaisena päivänä, ja voisikin olla mielenkiintoista nähdä eläimet talvella. Ehkä lumileopardi ja ilveskin olisivat silloin suostuvaisempia näyttäytymään?

Ähtärin eläinpuisto

Eläintarhoista tai -puistoista ei voine kirjoittaa ottamatta muutamalla sanalla kantaa aihepiiriin ihan yleisellä tasolla. Oma suhtautumiseni eläinpuistoihin on ristiriitainen. Eläinpuistojen avulla pystytään suojelemaan ja säilyttämään erittäin uhanalaisia lajeja, mutta apean tai stressaantuneen näköiset eläimet sekä kurjat, virikkeettömät olot ovat yksiselitteisesti väärin.

Vaarana on, että rahan tahkoamisen varjolla eläimiä kohdellaan huonosti. Koko toiminnan olisi tapahduttava eläinten ehdoilla ja niille pitäisi luoda mahdollisimman paljon luontaista elinympäristöä muistuttavat olot.

Ähtärin eläinpuisto

Korkeasaaressa minua on surettanut, sillä eläinten tilat ovat näyttäneet melko ahtailta, sudet laihoilta ja porot apeilta. Ähtärissä oli ilahduttavaa huomata, että eläinten aitaukset olivat suurempia ja ympäristö tarjosi eläimille virikkeitä. Lintujen häkit olivat tosin melko pieniä, korpit ja kotkat eivät niissä paljoa lentelemään pääse.

Ähtärin eläinpuisto

Joillakin eläimillä oli poikasia, esimerkiksi tunturipöllöemo oli selvästi pesimäpuuhissa ja poroilla sekä kauriilla oli useampi vasa villisikapesueesta puhumattakaan. Eläimet vaikuttivat hyvävointisilta ja iloisilta. Turkit näyttivät hyväkuntoisilta ja eläimet aktiivisilta, ahma kirmaili pitkin aitaustaan itsekseen leikkien, mäyrä kaiveli kuoppia ja otti välillä ettaset.

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Ähtärin eläinpuisto

Onko Ähtärin eläinpuisto sinulle tuttu paikka? Mitä mieltä olet eläinpuistoista ja -tarhoista ylipäätään, pidätkö niitä hyvänä vai huonona asiana?


Alppiruusujen keskellä


Kesäkuun puolivälissä Arboretumissa saattoi kokea taianomaisia hetkiä alppiruusupensaiden lomassa. Ilta-auringon siivilöityessä korkeiden mäntyjen välistä alppiruusuihin osui maaginen hohde ja maailma näytti hetken hempeän vaaleanpunaiselta.

Kimalaiset pörräsivät usean metrin korkeuteen kohoavien puisto-, kaukasian- ja marjatanalppiruusujen keskellä, valo ja varjo leikkivät kukkien terälehdillä.






Tiesitkö että...
... alppiruusuja on 600-1000 lajia
... nimestään huolimatta alppiruusut eivät ole sukua ruusuille, vaan kanervakasveille
... alppiruusujen koko vaihtelee 30-metrisistä puista varpuihin
... kotoinen suopursumme lasketaan myös alppiruusuihin kuuluvaksi
... alppiruusujen suvun nimi tulee kreikan kielen sanoista rhodos, ruusu ja dendron, puu








Nämä alppiruusut ovat mukana Kukkailottelussa ja Floral Bliss -linkityksessä. Käy katsomassa lisää ihania kukkakuvia linkkien takaa!

Yöttömät yöt

Yöttömän yön auringonlasku Kyrösjärvellä

Yötön yö on kaikkea muuta kuin valkea. Se on täynnä värejä kuulaan sinisestä palavan oranssin kautta vaaleanpunaiseen ja violettiin, se on kylmien ja lämpimien sävyjen värikarnevaali järven peilipinnalla. 

Nämä kuvat ovat muutaman vuoden takaa, jolloin värjöttelimme juhannusyönä lämpöpuhaltimien vieressä aamuneljään ja lämpömittari oli juuri ja juuri nollan yläpuolella. Aika ja paikka olivat jälleen samat, grilli kuuma ja järvi tyyni. Tällä kertaa emme tarvinneet lämpöpuhaltimia, mutta toppatakin vetäisin päälleni hengityksen alkaessa höyrytä.

Tänä vuonna yötön yö ei tarjoillut meille upeinta väriloistoaan. Pilvisestä säästä huolimatta sain silti vangittua muistikortille odottamaan satoja kuvia auringonlaskusta, joka hiljalleen muutti väritystään kuin elävä maalaus. Joka kerran taivaanrantaa vilkaistessaan järvenselkä näytti erilaiselta, ja joka kerran oli otettava taas uusi kuva, ikuistettava luonnon oma taidenäytös.