Kesäkuun kirjavinkki: Tytöt

Emma Cline Tytöt

Muutama kuukausi sitten uhosin olevani lukutoukan ruumiillistuma. Nyt hävettää. Elämä, kesä ja tämä bloginpoikanen ovat vieneet mennessään niin, että olen lukenut näinä kuukausina vähemmän kirjoja kuin ehkä koskaan. Ainakaan vähemmän hyviä kirjoja kuin koskaan. Muutama kevään lukulistan kirjoistakin (Ehkä Esther ja The Boy That Never Was) odottaa vielä lukemista, lopuista ei jäänyt mieleen mitään sen suurempaa sanottavaa.

Lauantaina lukaisin pitkästä aikaa mainitsemisen arvoisen kirjan. Parvekkeella auringonpaistetta ihooni imien ahmaisin yhdeltä istumalta Emma Clinen vuosi sitten julkaistun esikoisromaanin Tytöt. Auringonpaisteen pakeneminen ei onnistunut kirjan maailmaan sukeltamalla, sillä romaani heitti minut keskelle Kalifornian paahteista kesää vuonna 1969, jossa 14-vuotias Evie Boyd ajautuu mukaan hippikulttiin.

60-luvun - hippien, rakkauden ja idealismin täyttämän vuosikymmenen - viimeisenä vuotena Charles Mansonin kultin jäsenet murhasivat kahdeksan henkilöä, mukaan lukien raskaana olevan näyttelijän Sharon Taten. Tytöt ammentaa vahvasti näistä tapahtumista, ja romaani ottaa aineksia Mansonin elämästä ja "perheeksi" kutsutusta kultista hyvinkin pikkutarkasti.

Puistossa teini-iän myllerrysten keskellä oleva, vanhempiensa avioeron repimä Evie kohtaa kauniin vaarallisen oloisia hippityttöjä. Mustatukkainen ja piittaamattoman rohkean oloinen Suzanne alkaa kiehtoa Evietä erityisen paljon. Suzannen myötä Evie tutustuu Russeliin, joka rock-tähteys-haaveineen ja ränsistyneine rancheineen on selvä Charles Mansonin kopio. Russell on kerännyt ympärilleen haavoittuneita nuoria kuin linnunpoikasia, joille Russell edustaa isä- tai jumalhahmoa.

Hyväosainen, kotinsa ja ranchin väliä ravaava Evie ei pääse kultin sisäpiiriin, vaan jää tarkkailijan rooliin. Kulttia tarkastellaankin hieman sivustakatsojan silmin ja elämää ranchilla kuvataan vailla glooriaa. Maatilan arki on likaista, nälkäistä ja köyhää sekä nuhjuisen ankeaa. Kukaan ei välitä mistään - paitsi huumeista ja Russelista. Vaikka kultin jäsenten elämä näyttää päällisin puolin villiltä ja rakkaus vapaalta, kaikkea kontrolloi Russell ja elämä on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä.

Tytöt on romaani Kalifornian kuumasta kesästä ja lahkosta, mutta se on myös romaani naiseksi kasvamisesta ja teini-iästä. Evie analysoi hyvin tarkasti häntä ympäröiviä tyttöjä ja naisia, kuten parasta ystäväänsä, isänsä uutta tyttöystävää ja äitiään. Tätä kautta hukassa oleva Evie hakee omaa paikkaansa ja koettaa muodostaa identiteettiään. 14-vuotiaan Evien kautta Cline käsitteleekin taitavasti nuoren tytön tunne-elämää, ja kirjaa lukiessa omat teini-iän tuntemukset palautuvat mieleen.

Evien kokema epävarmuus, rakastetuksi tulemisen jano ja pohjaton yksinäisyys eivät ole varmasti vieraita tunteita kenellekään teini-iän kokeneelle. Riitaantuessaan parhaan ystävänsä kanssa Evie jää myös äitinsä hylkäämäksi, sillä äiti keskittää kaiken energiansa uuden rakkauden löytämiseen. Tällä kaikella selittyy se, minkä vuoksi näennäisesti hyvän perheen tyttö voi päätyä jäseneksi kammottavaan kulttiin.

Romaanin kertojana on nyt keski-ikäinen Evie, joka on jäänyt ajelehtimaan oman elämänsä sivustakatsojaksi. Hän kertaa kulttikesän tapahtumia ja analysoi samalla omaa moraaliaan. Olisiko hän osallistunut veritekoihin? Mitä valintoja hän teki - vai tekikö lopulta mitään? Onko hän osallistunut omaan elämäänsä vai vain kulkeutunut tilanteesta toiseen?

Kirja liikkuu taitavasti kahdessa eri ajassa, ja sivuaa tärkeitä teemoja, kuten naisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta yhteiskunnassa. Clinen kieli on helposti eteenpäin soljuvaa ja paikoin hyvin yksityiskohtaistakin. Kielikuvilla leikitään runsaasti, hippitytöt näyttävät Evien silmissä "maanpakoon joutuneilta kuninkaallisilta" ja tunteet ovat "ouija-laudalta noukittua tähtipölyä".

Hippiliikkeen kuvauksena romaania ei kuitenkaan kannata lukea, sillä kirja ei romantisoi 60-lukua ja ainoat hipit, joita Evie kohtaa, ovat lahkon jäseniä. Varsinainen hippien kuvaus jää kirjassa ohueksi ja Russellkin etäiseksi sivuhahmoksi Clinen keskittyessä Evien ja Suzannen väliseen suhteeseen. Tytöt onkin ennen kaikkea kuvaus naisten välisistä suhteista sekä koskettava kasvukertomus.


Oletko sinä lukenut tämän kirjan? Jos tiedät lisää kirjoja, jotka käsittelevät Charles Mansonin "perhettä", vinkkaa kommenttiboksissa!

4 comments

  1. Minulla oli tuo kirja lainassa kirjastosta, mutta (onneksi) perehdyin aiheeseen ennen sen lukemista, ja itseltäni jäi väliin... jotenkin niin karmea aihe :( Olen varmaan blogissakin joskus maininnut, että en jostain syystä (tai se on itse asiassa varmaan aika tavallista) ole lasteni saamisen jälkeen enää pystynyt lukemaan mitään kovin surullista tai pelottavaa, ja siksi tämäkin kirja jäi väliin. Ennen kyllä ahmin dekkareita ja kaikkea muutakin vaikuttavaa! Nykyisin tykkään lukea kaikkea kevyempää, ja kyllä myös ajatuksia herättävää, mutta eri tavalla kuin ennen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kuullut tuosta, että monia kuolemaan/rikoksiin liittyvät elokuvat/kirjat ovat alkaneet ahdistamaan lasten saamisen jälkeen. Tosi ymmärrettävä ilmiö kyllä :)

      Delete
  2. Kyselin entiseltä äikän opelta vähän aikaa sitten kirjavinkkejä ja hänkin suositteli tätä. Kuvaus kuulostaa tosi kiinnostavalta, joten täytyy ehkä tämä kirja käsiini etsiä! Tosi kivoja tällaset kirjavinkkaus postaukset, itse rakastan lukemista, mutta nykyään tuntuu etten koskaan tiedä mitä lukea. Sulla oli muutenkin tosi kiva blogi ja liityin lukijaksi :)

    http://saraoonav.blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kivasta kommentista! :)

      Kannattaa kyllä lisätä tämä kirja lukulistalle! Minullakin on välillä sitä ongelmaa, että on vaikea bongailla lukulistalle kirjoja, joita ei olisi vielä lukenut. Lehtien ja blogien kirja-arvosteluista voi usein löytää hyvää luettavaa.

      Delete