Kaksi kertomusta sodasta

Siinä missä aiemmin tässä kuussa esittelemäni kirjat tarjoilivat meille näkymän täysin vieraaseen, suomalaisittain miltei absurdiin maailmaan, nämä seuraavat romaanit käsittelevät viime vuosisadan merkittävimpiä tapahtumia Euroopassa. Näiden tapahtumien varjo heijastuu yhä edelleen meidänkin yllemme.


Nir Baramin Hyviä ihmisiä sijoittuu lähihistoriamme pimeimpiin hetkiin. Romaani sukeltaa toisen maailmansodan ensimmäisiin vuosiin ja kuvaa erilaisten yksilöiden kamppailua diktatuurin alla.

Venäjänjuutalainen Saša Veissberg kantaa syyllisyyttä veljiensä ja vanhempiensa kohtalosta, jotka joutuvat valtionvastaisesta toiminnasta syytettynä vankileirille Siperiaan. Syyllisyyden ajamana ja perheensä pelastaakseen Saša päätyy tekemään töitä Neuvostoliiton salaiselle poliisille.

Saksalaisen Thomas Heiselbergin äiti kuolee Kristalliyönä epäselvissä olosuhteissa. Thomas sotkeutuu omaan kunnianhimoonsa ja älykkyyteensä, ja joutuu myös tuntemaan syyllisyyttä kirjoittamistaan dokumenteista, joita käytetään juutalaisten joukkotuhon ideoimisessa.

Maailmansodan vyöryessä pysäyttämättömänä eteenpäin Saša ja Thomas koettavat tehdä kaikkensa, jotta pystyisivät pelastamaan elämästään sen, mitä pelastettavissa vain on. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa selviytyäkseen ja palvelevat kotimaitaan jopa lähimmäisiensä kustannuksella. Sota kietoo Thomaksen ja Sašan kohtalot hetkeksi yhteen historian näyttämölle ja tällöin he näkevät tekojensa kammottavat seuraukset.

Teoksen nimen voisi tulkita ironiseksi, pikimustaksi vitsiksi, sillä pyyteettömiä ja hyviä ihmisiä ei Hyvistä ihmisistä löydy. Korkeintaan koneisto, jonka puolesta he uhraavat kaiken, voisi heitä sellaisiksi kutsua. Hyviä ihmisiä on täynnä syyllisyyttä, oman edun tavoittelua, kansallissosialismia ja juutalaisuutta, se on vailla kliseitä oleva romaani itseään pettävistä ilmiantajista ja mukautujista.

sotakirjat2

Katja Petrovskajan palkittu esikoisromaani Ehkä Ester on omaelämänkerrallinen sukusaaga todellisen alkuperänsä ja itsensä etsimisestä. Ukrainalaissyntyinen, venäjää puhuva, mutta saksaksi kirjoittava Katja etsii omaa ja sukunsa menneisyyttä ympäri Eurooppaa niin Internetistä, valokuva-albumeista, kadunkulmista kuin arkistoista.

Maailmansodista säästyneet vaikenevat, ja kilpajuoksussa ajan kanssa Katja penkoo Internetin ohella Varsovan ja Wienin arkistojen ajan kellastamista, käsiin murenevista lehtileikkeistä totuutta. Kansat, rodut, uskonnot ja kielet sekoittuvat yhdeksi suureksi tilkkutäkiksi, jossa luoviessaan Katja koettaa löytää oman historiansa ja identiteettinsä.

Sukulaisten kohtalot ja kertomukset ovat epävarmoja, suurin osa niistä jää kuulijan varaan, joka voi kolmen vuosiluvun - syntymä, sota, kuolema - perusteella kehittää näille henkilöille omat tarinansa niukoista tiedonmuruista. Mitä tapahtui esimerkiksi Esterille, isän isoäidille, joka jäi Kiovaan vuonna 1941 muun perheen paetessa? Ja oliko hänen nimensä Ester?

Menneisyyteen yhdistyy vahvasti juutalaisten tuho, ja omien juurien tutkiminen vie Katjan muun muassa Varsovaan juutalaisten joukkomurhapaikalle Babi Jarin rotkoon sekä Itävaltaan, jossa hänen isoisänsä vietti 17 päivää Matthausenissa. Kuolemanmarssilta selvittyään isoisä katosi 41 vuodeksi palaten vasta tämän jälkeen perheensä luokse.

Vailla katkeruutta ja sentimentaalisuutta Petrovskaja kirjoittaa koskettavan koruttomasti ja kauniisti sukunsa menneisyydestä, ja kuvaa samalla Euroopan synkimpiä vuosia ja juutalaisten kohtaloa.

Paluu arkeen (hetkeksi)


Kaksi viikkoa lomaa on ohi.

Loman viimeisinä päivinä olo alkoi tuntua haikealta, kurkkuun ilmestyi kummallinen pala. Ensimmäinen lomapätkä, joka tuntui kahden viikon mittaiselta syntymäpäiväjuhlalta, alkoi vääjäämättä lähestyä loppuaan.

Viikonloppuna puheisiin eksyivät jo työeväät, seuraava viikko ja arjen suunnittelu. Sitten töiden jälkeen -fraasi hiipi huomaamatta puheisiin. Kalenterin sivun kääntämällä paljastuivat seuraavan viikon työvuorot. Käänsin sivun nopeasti takaisin.

Ja siinä se nyt on, tuttu toimisto ja sen tutut ihmiset, kulkureitit, kerrokset, työpöydät. Etsiessäni avainkorttiani lipaston uumenista, avatessani hieman liian painavaa alaovea ja viimeistään istuessani työtuoliini, tunsin sen. Loma on ohi.

paluu2

Viimeisten viikkojen aikana olen unohtanut päivät ja kellon, elänyt vain omien mielitekojeni ja säätilan mukaan. Loma on ollut kuin pitkä lauantai, jona ei ole koskaan liian myöhä vielä yksille viinilasillisille, saunan lämmittämiselle tai yöuinneille. Loma ei tiedä, onko tiistai vai perjantai.

Loma ei välitä, juotka kuohuviiniä aamiaisella vai kahvia iltapalalla. Lomalla voi vain istua autoon ja huristella vaikka toiselle puolelle suomea, jos vain tankissa löpöä riittää. Tai voi päättää, että tänään haluaa vain istua koko päivän ulkona kirjan kanssa.

Loma on ollut kummallista aikaa parisuhteenkin kannalta, kuin kaksiviikkoiset päättymättömät treffit. Meillä ei oikeastaan koskaan ole ollut liiemmin yhteistä aikaa, sillä työaikamme ovat menneet vuosikaudet täysin ristiin. Sen vuoksi yhdessä lomailu on ollut käsittämättömän ihanaa. Kaksi viikkoa! Yhdessä!

Vapaudesta arkeen siirtymisen tuskaa lievittää tuntuvasti se, että muutaman viikon jälkeen edessä on vielä yksi lomaviikko. En tiedä, miltä sen päätteeksi tuntuu, varmasti paljon ankeammalta, mutten murehdi sitä juuri nyt. Vielä on kesää (ja lomaa) jäljellä!

Visiitti Viikinsaareen


Viikinsaari on yksi Tampereen parhaita paikkoja kauniin kesäpäivän viettämiseen, joten jos olet kesällä Tampereella eikä taivaalta tupruta räntää, kannattaa ottaa suunnaksi Viikinsaari.

viikinsaari1

viikinsaari2

Pyhäjärven vihreä keidas on 20 minuutin laivamatkan päässä Tampereen keskustasta. Hopealinjojen laivat liikennöivät kesäkaudella saareen tasatunnein Laukontorilta, joten piknik-eväiden ostaminen käy kätevästi torilta laivaa odotellessa.

viikinsaari3

Viikinsaari on sympaattinen paikka, jossa kaikki on hieman ajan hampaan kuluttamaa, mutta tämä vain lisää saaren charmia. Saaren historia on täynnä mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia, saari on esimerkiksi aikoinaan vaihtanut omistajaa viinipullosta.

Jos auringossa makoilu alkaa kyllästyttää, saarelta löytyy niin uimarantoja, grillipaikkoja, rantasauna, kesäteatteri, ravintola kuin leikkipuisto. Välinevuokraamosta voi vuokrata muun muassa frisbeitä ja pelivälineet Mölkkyä varten.

viikinsaari4

Viikinsaaressa on myös tiettävästi maailman ainoa kappeli, jossa voi harjoittaa sekä itäisen (ortodoksisen) että läntisen (luterilaisen) kirkkokunnan uskontoa. Pienenä knoppitietona mainittakoon, että kappeli on itse asiassa entinen putka, jonne itse poliisimestarikin on laitettu 30-luvulla säilöön.

viikinsaari5

Lisäksi saaren ympäri kiertää luontopolku, sillä 14 hehtaarin kokoisesta saaresta peräti 10 hehtaaria on pyhitetty luonnonsuojelualueelle. Tiesitkö, että saarelta on löydetty 253 putkilokasvilajia ja saarella pesii 30 eri lintulajia?

viikinsaari6

viikinsaari7

viikinsaari8

viikinsaari9

viikinsaari10

viikinsaari11

viikinsaari12

viikinsaari13

viikinsaari14

Onko Viikinsaari sinulle tuttu paikka?

Ruusun aika


Ruusujen aika alkoi juhannuksesta juhannusruusujen kukinnalla ja kukkaloisto jatkuu vielä yli kuukauden päivät.

Esimerkiksi Arboretumissa 180 eri lajikkeen edustama ruusujen kausi on parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun, joten vielä on mainiosti aikaa ihastella näitä kaunokaisia.

Ruusu onkin siitä kiitollinen tapaus kukkien ystäville, että sen kukinta ajoittuu niin pitkälle ajanjaksolle. 

Suloisen vaaleanpunaista viikonlopun jatkoa! Me pakenemme kotinurkillemme levittäytyneitä Tammerfest-juhlijoita ja suuntaamme auton nokan kohti tämän lomapätkän viimeistä retkeä.

ruusut1

ruusut2

ruusut3

ruusut4

ruusut5

ruusut6

ruusut7

ruusut8

ruusut9

ruusut10

ruusut11

ruusut12

Näillä ruusuilla olen mukana Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoisessa Kukkailottelussa.

Luonnonkukkien lumo


Kesäisin kukkakimppua varten ei tarvitse lähteä kukkakauppaan, ei edes lähimarkettiin.

Ainekset kauneimpaan kimppuun kasvavat aivan kotioven vieressä ja mökkimatkan varrella. Lupiinit, päivänkakkarat, puna-apila, koiranputket, metsäkurjenpolvet... Kimpun saa kokoon ensimmäisen tienpientareen antimista.

Luonnonkukat2

Luonnonkukat3

Luonnonkukat4

Luonnonkukat5

Luonnonkukat6

Luonnonkukat7

Luonnonkukkien joukkoon voi sekoittaa myös leikkokukkia tai puutarhan kasvatteja. Tässä kimpussa on luonnonkukkien ohella jäännökset pioni- ja neilikkakimpuista, ja lupiinien oheen sopisivat ihanasti myös syreeninoksat.

Luonnonkukat8

Luonnonkukat9

Näillä luonnonkukilla olen mukana Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoisessa Kukkailottelussa.

Loppukesän luettavat


Kevään lukulista on vihdoin aika lailla selätetty, ja loppukesän luettavien pino näyttää seuraavanlaiselta:

- Aris Fioretos: Mary
Palkittu romaani sijoittuu sotilasjuntan johtamaan Kreikkaan 1970-luvulle.

- Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta
20-vuotisen ihanneliiton hajoaminen aviomiehen näkökulmasta kerrottuna.

- Martina Haag: Olin niin varma meistä
Riipivä avioerokertomus hajoavasta perheestä vaimon silmin nähtynä.

- Anneli Kanto: Lahtarit
Todentuntuinen kuvaus sisällissodan kaaottisuudesta ja mielettömyydestä.

- Murong Xuecun: Unohda minut tänä yönä, Chengdu
Kiinalaisen bestsellerkirjailijan kuvaus urbaanin nuoren pyrkyrin rappeutuneesta elämästä nyky-Kiinassa.


Oletko sinä lukenut jonkin näistä kirjoista? Mitä kirjoja on sinun lukulistallasi?




Sadepäivän tärppi: sisäminigolf


Mitä tehdä sadepäivänä, jos elokuvateattereiden tarjonnan parhaat palat on jo katsottu, museoiden mielenkiintoisimmat näyttelyt nähty, alennusmyynnit perinpohjin koluttu, Netflix-sarjamaratoneja pidetty kyllästymiseen asti ja kirjojenkaan lukeminen ei innosta?

Yksi hauska vaihtoehto on pelailla minigolfia sisällä. Tampereella sisäminigolfia voi pelata Puutarhakadulla Crazy Golfissa, joka tarjoilee sadepäivän ratoksi puttailtavaa 16-väyläisellä radalla. Jokaisella väylällä on oma teemansa, ja radalla törmää niin villiin länteen, muinaiseen Egyptiin kuin supersankareihinkin.

Innostuimme kokeilemaan sisäminigolfia arki-iltapäivänä eikä paikalla ollut juuri muita asiakkaita. Ruuhkaisemmilla hetkillä radat saattavat olla hieman ahtaat, joten kannattanee suunnata paikalle arkipäivänä tai viikonloppuna aamupäivällä. Sisäminigolf osoittautui yllättävän hauskaksi, ja muutama tunti vierähti huomaamatta radalla. Voin suositella lämpimästi, tämä on kivaa ajanvietettä pariskunnille, kaveriporukoille ja lapsiperheille.

Paikassa voi muuten minigolfin ohella kokeilla myös curlingia. Se jäi meillä testattavaksi ensi kertaan!

Minigolf2

Minigolf3

Minigolf4

Minigolf5

Minigolf6

Minigolf7

Minigolf8

Minigolf9

Sisäminigolfin ohella myös hohtokeilaaminen tai seinäkiipeily ovat hauskoja sadepäivän aktiviteetteja. Onko sinulla muita ideoita sadepäivän varalle?