100. blogiteksti


Tässä sitä ollaan, näpyttelemässä sadatta (!) tekstiä tänne blogiin. Huh. Tuntuu aika huimalta, varsinkin kun vielä vuosi sitten en olisi osannut kuvitellakaan, että kehtaisin perustaa blogin, tuutata kuviani nettiin ja vielä olettaa, että joku muu kuin mies jaksaisi tätä lukea.

Kehtaamiskynnys onneksi ylittyi, olikin jo korkea aika. Klikattuani ensimmäisen kerran "Julkaise"-nappia mietin välittömästi, miksen ollut tehnyt sitä jo vuosia aikaisemmin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, ja ehken vuosia sitten opiskelun ja työnteon ristitulessa olisi ollut kovin aktiivinen, luova tai hyväntuulinen bloggaaja.

Olen muutenkin monissa pienissä, elämän suurten linjojen kannalta mitättömissä asioissa tällainen hidas syttyjä, elämäni suuret päätökset olen taas tehnyt noin sekunnissa. Huvittavaa, että blogin perustamista mietin, mietin ja vielä kerran mietin, mutta isojen peruskysymysten äärellä (työ, asuminen ym.) päätös on tehty heti.

100. postaus (1)

Se siitä luonteeni syväanalyysistä, mistä sitten olen kirjoittanut sadan tekstin verran? Olen raapustellut niin hyvästä arjesta, kauneudesta ja hyvinvoinnista, kirjojen maailmasta kuin Tampereesta. Olen kuvannut hylättyjä rakennuksia, kukkia ja auringonlaskuja, ja olenpahan asuineni itsekin päässyt kuvauskohteeksi.

100. postaus (2)

Kiitos juuri sinulle, ihana lukijani, että tulet aina uudelleen vierailulle tänne blogiini. Jos sinulla on kysymyksiä, ideoita tai palautetta, otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan. Kommenttiboksini on aina avoinna ja postaustoiveita otetaan ilolla vastaan!

Gösta & Gustaf


Jokaiseen kesään kuuluu vähintään yksi taidenäyttely. Tämän opin jo pikkutyttönä taidetta rakastaneen isoäitini ansiosta. Olimme missä päin hyvänsä, isoäiti taikoi jostakin esiin taidenäyttelyn, jossa tutkailtiin kaikki maalaukset tarkasti läpi. Tapa on jäänyt elämään, ja koetan kunnostautua asian suhteen säännöllisin väliajoin.

Tämän kesän taidepläjäykseksi valittiin Serlachiuksen taidemuseot Mäntässä, noin 90 kilometriä Tampereesta pohjoiseen. Serlachiuksen taidemuseoihin kuuluu kaksi museota, Gösta ja Gustaf, jotka sijaitsevat 3 kilometrin päässä toisistaan.

gösta2

gösta3

Gustaf on Serlachius-yhtiön entinen pääkonttori, joka on nimetty rohkeista liiketoimistaan tunnetun, paperiteollisuuden uranuurtajan Gustaf Adolf Serlachiuksen mukaan. Upea, funktionalismia edustava rakennus valmistui vuonna 1934.

Tällä hetkellä Gustaf-museossa ovat esillä näyttelyt Tehdas on ulkopuolella, Pikkukaupungin sairaskertomus, Maisema, Paperiperkele ja Apteekkarin kauppahuone. Paperiperkele valottaa hyvin Gustaf Serlachiuksen värikästä elämää, ja Maisema-näyttelyssä kävijä voi tehdä itse oman maisemansa.

gösta4

gösta5

Melasjärven rantamaisemissa sijaitseva Gösta-museo koostuu Joenniemen vanhasta kartanosta sekä muutama vuosi sitten valmistuneesta modernista puurakenteisesta paviljongista. Paviljongissa on näyttelytilojen ohella tyylikäs maisemaravintola, juhlasali sekä museokauppa.

Joenniemen kartano valmistui vuonna 1935 Gösta Serlachiuksen edustuskodiksi, ja on toiminut museona jo vuodesta 1945. Museokäyttöön siirtyessään kartano oli maamme seitsemäs taidemuseo.

gösta6

gösta7

gösta8

gösta9

Göstassa vierailuun kannattaa varata aikaa, sillä Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmat ovat tunnettuja Suomen kultakauden mestareiden maalauksista sekä suomalaisittain harvinaisesta eurooppalaisen maalaustaiteen kokoelmasta. Näiden ohella Göstassa on esillä nykytaidetta ja mielenkiintoisia teemanäyttelyitä.

Parhaillaan Göstassa ovat esillä näyttelyt Kesäpäiviä, Nautinto, Rajat kiinni, Bling Bling, Maalauksia sekä Niittyjä ja erämaita. Kesäpäiviä-näyttelyn pohjoismaista nykytaidetta olisin voinut jäädä ihailemaan vaikka koko loppupäiväksi, ja koskettava ja kantaaottava Rajat kiinni puhutteli minua todella paljon.

Niittyjä ja erämaita-näyttely säväytti tunnetuilla taiteilijanimillään kuten Jacob van Ruisdael, Antoni van Verstralen, Claude Monet, Camille Pissarro ja Gustave Courbet sekä Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg, Ferdinand von Wright ja Ellen Thesleff.

gösta10

gösta11

gösta12

gösta13

gösta14

gösta16

gösta17

gösta18

gösta19

gösta20

gösta21

gösta22

gösta23

Jos taide kiinnostaa ja kalenterissa on tilaa, suosittelen lämpimästi taideretkeä Mänttään!

Lomaltapaluuahdistusta selättämässä (eli 5 vinkkiä parempaan arkeen)


Monien näyttöpäätteiden äärellä on viime viikkojen aikana podettu epämääräistä alakuloa, nähty lievästi mutristuneita suupieliä ja koettu tahmeita aamuja, joina mikään määrä kahvia ei ole riittävästi.

Diagnoosi on selvä ja yksiselitteinen: lomaltapaluuahdistus.

lomaltapaluu2

lomaltapaluu3

Hoitona tähän yleiseen, useimmiten elokuussa esiintyvään epidemiaan on lomafiiliksen ylläpitäminen arjessa ja tylsänharmaan sitku-elämän välttely. Mutta kuinka se oikein onnistuu?

Alla muutama hyväksi havaitsemani vinkki:


1. Loman elementit arkeen
Mikä lomastasi tekee loman? Mikä on lomalla erityisen ihanaa, mitä jäät siitä kaipaamaan? On toki itsestäänselvää, ettei pitkiä aamuja tai loman loppumatonta vapauden tunnetta pysty siirtämään työ- tai opiskeluarkeen, mutta pohdi niitä pieniä, ilahduttavia asioita, joita lomalla teet.

Koeta tuoda näitä asioita arkeen, ja puuhastele työpäivinäkin samanlaisia juttuja kuin lomalla. Jos esimerkiksi loma-aamuisin nautit aamukahvista puutarhassa tai torilla, aloita myös työpäiväsi niin. Tämä on itsestäänselvyys, joka kuitenkin kummasti unohtuu työpäivän jälkeisessä aivokoomassa, jossa tekisi mieli vain lösähtää sohvalle ja katsoa kuusi jaksoa putkeen Game of Thronesia.

Älä lösähdä, sillä illat ovat vielä pitkiä ja lämpöisiä. Puistopiknikin ehtii hienosti toteuttamaan työpäivän jälkeenkin eikä mikään estä ihastelemasta auringonlaskua rantakallioilla tavallisena tiistai-iltana (ja juomaan vaikka pikkolopullosta kuohuviiniä).


2. Iloa ihmisistä
Lomalla tulee vietettyä tavallista enemmän aikaa läheisten ihmisten kanssa. Jatka tätä tapaa syksylläkin ja varaa riittävästi aikaa kavereille, perheelle ja puolisolle. Älä unohda arjen pyörityksessä tärkeimpiä ihmissuhteitasi vaan vaali niitä, sillä pienissä, arkisissakin hetkissä ystävän tai puolison kanssa on oikeastaan koko onnellisuutesi avain. Yhdelläkin merkityksellisellä ihmissuhteella on yhtä suuri vaikutus hyvinvointiin kuin liikunnalla, joten pidä läheisistäsi tiukasti kiinni.


3. Liikunta & luonto (parhaimmillaan yhtä aikaa)
Kesäisin maleksitaan puistoissa, kuokitaan puutarhassa, poimitaan marjoja ja lähdetään luontopoluille. Auto jää useammin talliin ja kulkuvälineeksi valikoituu pyörä tai omat jalat. Kesällä tuleekin huomaamatta aimo annos hyötyliikuntaa ja luontoterapiaa, mutta arjen tultua liikunta typistyy helposti salilla otsa rypyssä hikoiluun.

Jatka hyötyliikuntaa arjessa ja vaihda juoksumatto metsäpolkuun. Sekä liikunta että luonto lievittävät stressiä (myös verenpainetta!) ja rauhoittavat mieltä, joten mikä sen parempaa, kuin yhdistää nämä kaksi. Muista myös, ettei mehut tyhjiin puristavan työ-/opiskeluelämän ohella liikunnan tarvitse olla niin tavoitteellista ja kunnianhimoista maksimisykkeineen ja rasvanpolttoineen (ellet sitten nauti juuri tuosta). Etsi ja tavoittele sen sijaan liikunnan iloa!

lomaltapaluu4

4. Kohokohta jokaiselle päivälle
Sisällytä jokaiseen päivään kohokohta - jotakin, joka oikeasti ilahduttaa sinua. Elämästä tulee perin ankeaa, jos arkena kuljetaan kodin ja työ-/opiskelupaikan väliä ja kaikki kiva on säästetty viikonloppuun.

Olipa se sitten herkullinen lounas, hauska elokuva tai jakso suosikkisarjaa, luku hyvää kirjaa, hauskanvärinen kynsilakka tai joogatunti, sulostuta arkeasi kivoilla asioilla. Työpäivänkin jälkeen ennättää kirpputorikierrokselle, taidenäyttelyyn tai museoon, kivaan kahvilaan, luontopolulle tai vaikkapa päämäärättömälle autoretkelle. Vietä leffailtaa keskellä viikkoa ja tee pizzaa lauantain sijaan maanantaina.

Jos et ehdi muuta, pue päällesi jotakin kaunista. Pitkäkin päivä tuntuu kummasti mukavammalta suloisessa puserossa, ja sopivasti yhdisteltynä kesän suosikkimekko taipuu mainiosti toimistotyyliin.


5. Ole luova!
Kirjoita novelli tai runo, maalaa taulu tai osallistu posliininmaalauskurssille. Piirtele akvarelleilla tai väritä värityskirjaa. Laula, soita ja tanssi. Sido kukkakimppuja, ompele ja virkkaa tai kokoa palapeli. Vala savea, ota valokuvia tai taittele origameja.

Luovalla tekemisellä on suora positiivinen yhteys mielialaanKäsillä tekeminen myös jumppaa aivoja, aktivoi aivopuoliskojen yhteistoimintaa ja kehittää muun muassa kolmiulotteista hahmotuskykyä. Luova tekeminen on siis sekä rentouttavaa että hyödyllistä.

lomaltapaluu5

Ennen kuin näiden vinkkien innoittamana rynnistät lenkille metsään ja sen jälkeen nukketeatterikurssille, pysähdy vielä hetkeksi. Ennen kuin muutat pieniä asioita, pitää ajatella hetki myös niitä vähän isompia asioita.

Jos kokee tyytymättömyyttä arkeensa ja elää viikonlopusta viikonloppuun, ongelma ei välttämättä ole pienissä asioissa. Tyytymättömyys kun voi kummuta olennaisista elämän peruspilareista ja näin myrkyttää koko arjen, vaikka se äkkiseltään katsottuna olisikin täyttä ja täysipainoista. Tyydyttääkö työ, opiskelu, parisuhde, ihmissuhteet, raha-asiat ja asumisratkaisusi sinua? Onko näillä osa-alueilla kaikki kunnossa?

Jos ei, pitsinnypläyskurssi ei yksinään riitä tekemään arjestasi juhlaa. Ole rohkea ja tee muutoksia niin kauan, kunnes olet tyytyväinen.

lomaltapaluu6

Lue myös:
6 x iloa arkeen.

Lopullisesti arjessa


Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Työpaikan ovi tuntuu tavallista raskaammalta, yleensä nopeasti ohi sujahtava työpäivä yllättävän pitkältä. Yhtäkkiä onkin pitänyt muistaa sellaisia lomalla yhdentekeviä asioita kuten päivämäärä, viikonpäivä tai kellonaika.

Ajatus arkeen palaamisesta on tuntunut ankealta jopa minusta, joka yleensä olen tavallisesta arjesta nauttimisen puolestapuhuja ja maanantaimelankolia saa minusta niskalenkin aniharvoin. Lomailu vain yksinkertaisesti tuntuu liian hyvältä, liian vapaalta, jotta arkeen palaaminen voisi olla sellainen lempeä lasku, johon naistenlehdet antavat kymmenen kaunista vinkkiä. Ei, arkeen palaaminen on vapaapudotusta kovaa ja korkealta.

arki2

Sisäinen lapseni, joka edelleen kohta 30 vuoden kynnyksellä on vahvasti elossa ja voi hyvin, tekee nyt pientä välikuolemaa toimistotuolissaan ja joutuu tyytymään siihen, että tylsä aikuinen minä uppoaa jälleen länsimaiseen oravanpyörään, jossa me konttorirotat kuljemme aamukahdeksaksi töihin, aamukahville kymmeneltä, lounaalle puoliltapäivin ja kotiin iltapäiväneljältä. Sisäinen lapseni kun haluaisi juosta päivät pitkät kukkaniityillä, sitoa seppeleitä voikukista, letittää hiukset ja antaa auringon paahtaa ihoa.

arki3

Kaipaan vapautta ja aikatauluttomuutta, vaikka samalla tiedän, ettei kukaan voi ikuisesti olla oman elämänsä Peter Pan. Aikuisuuteen kuuluu väistämättä velvollisuuksia ja aikatauluja, ja loputon vapauskin muuttuu ajan myötä sietämättömäksi.

Vapaudenkin suhteen pätee vanha sanonta; ikuinen auringonpaiste tekee hiekkaerämaan. Tämän vuoksi olenkin kiitollinen siitä, että minulla on arki, josta lomailla ja työ, johon loman jälkeen palata.

arki4

4 yötä, 5 päivää ja 1200 km


Takana on viisi päivää ja neljä yötä, joiden aikana matkamittariin kertyi 1200 kilometriä ja kameraan 2400 kuvaa. Etelä-Savoa ja -Karjalaa on ajettu ristiin ja rastiin, ja Saimaata ihasteltu miltei turtumiseen saakka. Roadtripin ensimmäinen piste oli Asikkalan huikea Pulkkilanharju ja päätepisteenä Mikkelin sympaattisista sympaaattisin Kenkävero, Suomen suurin puupappila.

Toissayönä huristelimme usvaisten peltoaukeiden ja persikanvärisen kajon saattelemana kotitalliin ja minäkin kökötän nyt taas täällä ruudun takana reaaliaikaisesti. Kuvamateriaalia Saimaan kauneimmilta rannoilta on takuuvarmasti luvassa, kunhan saan kahlattua kuvatulvan läpi. Milloinkohan opin, ettei samasta auringonlaskusta tai järvimaisemasta tarvitse räpsiä 50 kuvaa?

5päivää 2

Apukuskin paikalla tönöttäessä ehti kartturina toimimisen, kynsien lakkaamisen ja kuskin kylläisyys- ja virkeystasosta huolehtimisen ohella myös ajatella syntyjä syviä. Pohdiskelin sitä, mitä olimme parhaillaan tekemässä, kotimaan matkailua, joka on joissakin piireissä aivan liian aliarvostettua. Monille ei ole matka eikä mikään, jos ei lähdetä vähintään Pohjoismaiden ulkopuolelle, mutta minä nautin täysin siemauksin roadtripeistä ja muusta reissailusta kotimaassa.

Suomessa ei tarvitse murehtia passeista, viisumeista, lennoista, jääpaloista, turvallisista alueista, metrokartoista tai valuutoista. Sitä voi vain istua autoon, heittää laukkuun ripsivärin ja t-paidan, ja seikkailu jo alkaa! Kykenen sille päälle sattuessani olemaan oikea stressierkki, joten ainakin lyhyemmillä lomilla otan suosiolla esiin Euroopan kartan sijaan Suomen kartan.

5päivää 3

Suomi on iso maa, joten koluttavaa todellakin riittää. Itsellä on vielä kokematta ainakin Kolin kansallismaisemat, Ahvenanmaa ja Turun saariston rengastie. Lapsuuden Lapin reissuistakin alkaa olla jo niin kauan, että kaiholla muistelen tuntureita, poroja ja valkeita hankia. Lapin matkaan saisi muuten loistavasti yhdistettyä Jäämeren rannat ja visiitin manner-Euroopan pohjoisimpaan paikkaan, Nordkappiin. Hmm, milloinkas sitä lomaa olikaan seuraavan kerran..?

5päivää 4

Vinkkaa kommenttiboksiin lempipaikkasi Suomessa. Mitä kotimaassa pitäisi ehdottomasti nähdä?

Villejä lupiineja


Lupiini, tuo mielipiteet jakava tienvarsiemme ihastus ja kauhistus, röyhkeän ihana pohjoisamerikkalainen tulokas.

lupiinit2

Minä olen aina kuulunut siihen leiriin, joka pitää lupiinia kauniina, vaikka ymmärränkin sen haitallisena vieraslajina uhkaavan kotoperäistemme niittykasvien asemaa. En voi silti olla hihkumatta riemusta, kun näen lupiinien violetinkirjavaksi täplittämän ojanpientareen.

Parhaimpia apajia on toki pysähdyttävä kuvaamaan, ja saattaapa mukaan matkaan tarttua muutama kukkakin, sillä lupiineista saa kauniita luonnonkukkakimppuja.

lupiinit3

lupiinit4

lupiinit5

lupiinit6

lupiinit7

lupiinit8
Nämä lupiinit ovat mukana tämänviikkoisessa Kukkailottelussa.

Peikonlehti tuli taloon


Meidän pieni viherkasveista koostuva perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä, sillä mehikasvit, vehka ja rönsylilja saivat kaverikseen peikonlehden. Blogien ja sisustuslehtien ykköskasvi päätyi siis lopulta meillekin. Olin ihastellut kyseistä kasvia jo pidemmän aikaa, ja kun löysin vielä ihanan ruukun kasvin kaveriksi, ostopäätös oli aika lailla sinetöity.

peikonlehti2

Kannettuani tyytyväisenä Bauhausista uuden perheenjäsenen kotiin, napsautin heti Internetin auki, sillä minulla ei ollut mitään tietoa, miten tätä uutta tulokasta pitäisi hoivata. Onneksi on Google, joka tiesi kertoa minulle parhaimmat vinkit peikonlehden hoitoon. Ja koska tämä trendikasvi voi löytyä sinunkin kotoasi, halusin jakaa pätevimmät hoito-ohjeet sinun kanssasi.

peikonlehti3

Kaiken kaikkiaan peikonlehti on vähään tyytyvä kaveri. Se pitää tasaisesta kastelusta ja viihtyy niin valossa kuin puolivarjossakin. Helppoa, eikö totta?

Suorasta auringonpaahteesta kasvi ei tosin välitä, ja kastelun suhteen olisi hyvä muistaa se, että kesällä peikonlehti pitää hieman runsaammasta kastelusta kuin talvella. Multaa ei saisi koskaan päästää rutikuivaksi. Lehdet kertovat kastelun onnistumisesta; veden puute voi aiheuttaa laikkuja lehtiin.

Peikonlehti onkin tunnettu suurista, liuskoittuvista lehdistään, jotka saattavat kasvaa jopa 60 cm levyisiksi. Lehtiä olisi silloin tällöin hyvä pyyhkiä kostealla liinalla, sillä ne saattavat kerätä pinnalleen pölyä, joka haittaa kasvin elämää. Kasvia voi myös sumuttaa, sillä se pitää korkeasta ilmankosteudesta. Liian kuivassa ilmassa lehtien kärjet alkavat rusehtaa.

Aikaa myöten peikonlehti saattaa kasvattaa varrestaan pitkiä, ruskeita versoja, jotka ovat ilmajuuria. Niitä ei tule katkoa, vaan ohjata multaan, jolloin ne jatkavat kasvuaan tavallisten juurten tavoin. Peikonlehti voi kasvaa sisätiloissakin varsin kookkaaksi, jolloin sitä on hyvä tukea kepeillä tai asettaa se seinää vasten.

Tiesitkö, että peikonlehti saattaa jopa kukkia? Tätä tosin tapahtuu sisätiloissa äärimmäisen harvoin. Peikonlehden kukat muistuttavat maissintähkää, ja kypsyttyään ne muuttuvat hedelmiksi, joita voi syödä.

peikonlehti4

Löytyykö sinun kotoasi peikonlehti?