Lakeuksien kutsu


Olen elänyt aika lailla puolet elämästäni Pohjanmaalla ja puolet Pirkanmaalla. En ole siis oikein kumpikaan, en eteläpohjalainen enkä tamperelainen, vähän molempia, mutten kunnolla kumpaakaan. (Tosin, voiko oikeaksi pohjalaiseksi edes itseään kutsua, elleivät sukujuuret ole tuossa entisessä merenpohjassa vankasti ainakin pari kolme sukupolvea taaksepäin. Ehkä ei.)

Välimatkaa on 200 kilometriä, mutta toisinaan se tuntuu paljon pidemmältä. Näiden kilometrien aikana ehtivät muuttua niin ihmiset, metsät, ladot, politiikka, murre ja maaseutu. Kaikki on erilaista. Ei paljoa, mutta sen huomaa. Erityisesti eron näkee pelloista, ja ne pellot minä muistan aina. Jos olen perinyt rakkauteni mereen isoäidiltäni, viehtymykseni peltoihin tulee lapsuudestani.

lakeudet2

Missään muualla ei voi olla yhtä harmaata lokakuun sumuisena aamuna kuin Pohjanmaalla, kun harmaanruskeiden liejuisten peltojen päällä leijailee usva, ja kesän sadosta on jäljellä enää maasta törröttävät viljanvarret ja mutaan painautuneet traktorin renkaat.

Eivätkä missään muualla pellot voi olla yhtä kauniita kuin elonkorjuun aikaan Pohjanmaalla, jossa ne lainehtivat katsojan edessä kuin kultainen meri ja jatkuvat niin pitkälle kuin silmä vain kantaa. Jossain horisontissa pellot sulautuvat taivaanrantaan ja koko maailma kylpee auringonlaskun kajossa viljankeltaisena.

lakeudet3

lakeudet4

lakeudet5

Toisinaan haaveilen siitä, että voisin edelleen kävellä maatilojen läpi mutkittelevilla hiekkateillä keskelle näitä peltoja, laajoja lakeuksia, joita pienet metsäsaarekkeet halkovat. Tuollaisina hetkinä kaikki ylimääräinen katoaa, eikä maailmassa ole muuta kuin sinä itse ja kaikkialla ympärillä levittäytyvä viljameri.

Tämänkin meren rannalla tuntee itsensä kovin pieneksi, ja jos on aivan hiljaista, kiviin hajoavien aaltojen sijaan kuulee lakeuksien läpi puhaltavan tuulen, joka kuiskii viljan joukossa.

lakeudet6

Näiden kuvien saattelemana toivottelen sinulle rauhallista sunnuntai-iltaa! Ja jos joskus olet ajelulla Etelä-Pohjanmaalla ja näet peltoaukean (niiltä et oikeastaan voi välttyä), pysähdy. Voit yllättyä.

lakeudet7

lakeudet8

18 comments

  1. Vautsi mitä kuvia taas!<3

    ReplyDelete
  2. Pohjanmaan lakeudet..ei niitä turhaan ihastella, on kaunista ja silmän kantamattomiin!♥ Upeita kuvia olet ottanut! Ihanaa alkavaa viikkoa sinne:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista :) Pohjanmaan lakeuksissa on sitä jotakin!

      Delete
  3. Taas: mikä ihana tunnelma! <3 Tiedän myös nämä kotiseutufiilikset. Vaikka olenkin ikäni ollut varsinaissuomalainen eli en ole sen puolesta edes matkannut kovin kauas juuriltani, jo kuitenkin se pieni ero, asuuko Turun lähiössä vai landella tuppukylässä, vaikuttaa niin vahvasti, että tuon tuostakin tulee ikävä takaisin lapsuuden maisemiin, peltojen ja metsiköiden keskelle, kun on viettänyt tarpeeksi pitkän aikaa kaupungissa - vaikka siellä lapsuuden kotikulmilla mukavat jutut rajoittuivatkin sitten aika pitkälti pelkästään niihin maisemiin. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista :) Tuossakin on jo iso ero, asuuko maalla vai kaupungissa, vaikka maakunta olisikin sama. Minäkin kaipaan lapsuuden kotikonnuissa juurikin noita maisemia.

      Delete
  4. Miten saatkin kuviisi ja tekstiisi sellaisen tunnelman, että se kolahtaa johonkin omaan kokemukseen. Minun lapsuudessa perheemme muutti 2-3 kertaa vuodessa. Maisemat, kodit, koulut ja ihmiset muuttuivat koko ajan. Siksi kai olen nyt aikuisena juurtunut syvästi tähän päijät-hämäläiseen maalaiskylään, jossa kotimme on sijainnut jo yli 40 vuotta. Kaunista alkanutta viikkoa sinulle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noin tiheän muuttamisen myötä varmasti totuit ja kyllästyit muuttamiseen kokonaan. Ihanaa, että olet aikuisiällä löytänyt paikan, johon on voinut jäädä ja juurtua. Mukavaa viikonloppua! :)

      Delete
  5. Oi, ei miten ihania kuvia! Syksy! <3

    ReplyDelete
  6. Ihania kuvia <3 Mä oon varttunut Pirkanmaan maaseudulla, ja oon kyllä tosi kiintynyt peltomaisemaan myös.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Saila! Kun on viettänyt lapsuutensa maaseudulla, pellot ovat varmaan aina osa omaa sielunmaisemaa.

      Delete
  7. Stunning pics! I like your blog, would you like to follow each other?:)

    julesonthemoon.blogspot.it

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you Giulia! I already follow your blog so feel free to follow mine :)

      Delete
  8. Voi mitä kuvia - syksyn viljapeltojen kulta on upeaa!
    Aurinkoista syksyn jatkoa sinulle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Viljapellot ovat ihania erityisesti auringonlaskun aikaan. Mukavaa syksyn jatkoa! :)

      Delete
  9. Tunnistan tuon tunteen. :) Pohjanmaan lakeuksissa on sitä jotakin. Mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, vaikka peltoaukeita on muuallakin, Pohjanmaalla on aivan oma tunnelmansa. Kivaa viikonloppua! :)

      Delete

RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.lalalilja\.fi$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/lalalilja\.fi\/" [R=301,L]