SLIDER

WELCOME!

Tavallista elämää, tyylipohdintoja, kirpputorilöytöjä, hyviä kirjoja, kotimaan matkailua ja Tampere-vinkkejä!

Kuvien ja sanojen takana on tamperelainen Piia, ja karvaisena assistenttina häärää cockerspanieli Sulo.

29 November, 2019

Noin puolen vuoden kuulumiset


Viimeistä puolta vuotta elämässäni kuvaisi varmaan parhaiten sana kaoottinen.

Sellaista tämä nimittäin on ollut, kaaosta, positiivista kaaosta kylläkin, mutta kaaosta silti yhtä kaikki. En tiedä, mikä kuningasajatus oli ajoittaa koiranpennun ottaminen, remontti ja muutto juuri samalle ajanjaksolle. Molempia, pentua ja muuttoa, oli mietitty jo jonkin aikaa, ja kun asiat lähtevät etenemään, niillä on tapana tapahtua kerralla. Jälkeenpäin ajateltuna en tajua, missä välissä ehdin vielä hoitaa päivätyönikin kunnialla.

kuulumiset2

Kymmenen vuotta keskustan ytimessä sai kaipaamaan väljemmille vesille, hieman lähemmäs metsäisiä lenkkipolkuja, vapaina aaltoilevia järvenrantoja ja rauhallisia, uneliaita lähiökortteleita. Uuteen osoitteeseen muuttaminen ei käynyt pelkästään kantamalla tavarat sisään, vaan se vaati yhden miehen ja naisen kaikki remonttitaidot sekä kaiken sen ajan ja energian, mitä vain voi kuvitella tee se itse -remonttiin menevän.

Olisi helppoa sanoa, että koko mennyt kesä ja alkusyksy oli remonttia, niputtaa kaikki yhteen loputtomiksi tunneiksi tapetteja irroittaen, kaapistoja kilpailuttaen ja seiniä hioen, maalipöniköiksi ja nauloiksi, kaatopaikkakuormiksi  (joita kertyi yhteensä 11) ja kuormalavalliseksi laattapaketteja.

Näihin kuukausiin on onneksi mahtunut hieman muutakin, pieniä remontilta varastettuja hetkiä - helteisiä sunnuntaipäiviä Vehoniemessä, elokuun lämpimiä iltoja Arboretumissa, pitkiä kävelylenkkejä ruskan värjäämissä metsissä, viidettä hääpäivää (!) ja maailman ihmettelyä vauhdilla kasvavan pennun kanssa.

kuulumiset3

Mutta tässä sitä vihdoin ollaan, joitakin listoja ja välitilan laatoitusta vaille valmiina, pentu on tässä sivussa pikku hiljaa oppimassa kunnon koiran tavoille ja keskellä yötä ajetut muuttokuormatkin alkavat olla jo hauska muisto. Päivän neljännen muuttokuormallisen kantamisessa viidenteen kerrokseen tai hissiin asettelussa (kuin tetristä olisi pelannut) ei tosin itse tilanteessa ollut mitään hauskaa.

Toivottavasti löydän taas aikaa ja energiaa niille kivoille asioille, jotka ovat olleet kuukausikaupalla syrjässä - joogalle, valokuvaukselle, romaaneille ja ehkäpä tälle pitkään horroksessa olleelle blogillekin.

kuulumiset4
No comments

31 August, 2019

Ihana kamala pentuarki


Pentukuplaan kadonnut bloggaaja tässä taas hei!

Kolme kuukautta koiranomistajan arkea on takanapäin, ja tänä aikana olen tehnyt seuraavia havaintoja karvakuonon kanssa elämisestä:

... karvoja, niitä on kaikkialla. Margariinipaketissa, jogurtissa, aamukahvissa, yövoiteessa... Tarrarullalle ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä paljon käyttöä, ja odotan vähän kauhulla sitä aikaa, kun alan taas syksyllä pukeutua mustaan, mustaan ja vielä kerran mustaan - rupean varmaan muistuttamaan elävää tarrarullaa.

... en ole ikinä ennen elämässäni pessyt, luutunnut, vahannut ja imuroinut lattioita yhtä usein - ja silti ne ovat koko ajan jostakin vähän likaiset. Lisämausteen siivoukseen tuo pahimmassa iltavillissä oleva rasavilli pentu, joka nappaa voimalla kiinni varpaista juuri, kun on siivoamassa viimeisintä vahinkoa parketilta.

sulo2

... siisti ja järjestyksessä oleva koti on vain muisto. Sanomalehtiä lattioilla, koirannameja vähän joka vaatteen taskussa, leluja siellä täällä, talutinkeriä eteisessä, puoliksi pureskeltuja talouspaperirullia keittiössä, lenkkivaatteita tuolien selkänojilla...

... yökukkuja muuttuu yhdessä yössä aamuihmiseksi, kun pentu istuu aamuneljältä sängyn vieressä ja teputtaa. Kun on mentävä ulos, silloin mennään, oli kello mitä hyvänsä (ja näytti miltä hyvänsä).

... edellisestä tuli mieleen, että pennun kanssa myös turhat ulkonäköpaineet karisevat. Kun pentu on vietävä ulos, sinne rynnätään hauva kainalossa (tosin tätä yli 7 kiloista jässikkää ei enää niin vain kainaloon napata) siitä välittämättä, miltä sattuu juuri sillä hetkellä näyttämään. Lisäkertoimia tähän tuo se, että ydinkeskustassa asuessa ensimmäiseen ihmiseen törmää heti alaovella. Naapurit ovat jo tottuneet siihen, että paukkaan ulos milloin missäkin asussa outoihin kellonaikoihin.

sulo3

... käsitys parisuhteen laatuajasta pyörähtää päälaelleen. Ei enää kuohuviini- ja juustoiltoja kynttilänvalossa, ei rauhallisia koti-iltoja sohvalla Netflixin parissa - ei ainakaan ilman jaloissa hyörivää ja vikisevää hauvaa. Juuri nyt parhaita parisuhdehetkiä ovat iltakävelyt lähipuistossa, kynsienleikkuuoperaatiossa (paino sanalla operaatio) onnistuminen tai pennun suosikkilelulla leikkiminen. Myös yhteiset puheenaiheet ovat muuttuneet. Esimerkiksi työasioiden märehtimisen sijaan keskustelemme hyvin seikkaperäisesti siitä, mitä koiruus on tehnyt sillä aikaa, kun toinen on ollut poissa.

... rahankäytön prioriteetit muuttuvat. Yhtäkkiä tuntuu täysin validilta laittaa eläinlääkäriin enemmän rahaa kuin omaan hammaslääkärikäyntiin tai ostella koiralle sadevaatteita, heijastinliivejä, aktivointileluja ja ties mitä.

... rahan lisäksi myös oma ajankäyttö muuttuu. Kaikki töiltä liikenevä aika uppoaa tehokkaasti syömään-ulos-leikkimään-ulos-nukkumaan-ulos-syömään -sykliin, eikä aikaa jää Zalandossa surffailuun, vaatekaupoissa pyörimiseen tai HBO:n selailuun (mikä kyllä säästää rahaa).

... ohi lyllertävä pentu muuttaa kanssaihmiset todella sosiaalisiksi. Jos pysähtyisimme jutustelemaan kaikkien pentua ihastelevien ohikulkijoiden kanssa, emme etenisi kävelyillämme metriäkään. Hauvan kasvaessa tämä ilmiö on onneksi alkanut vähentyä, kun poju ei ole enää ihan niin pieni ja söpö.

sulo4

Pennuntuoksuinen arki on ollut todella ihanaa - ja myös tasan niin raskasta, kärsivällisyyttä vaativaa ja väsyttävää kuin voi vain kuvitella elämän olevan pienen piraijan kanssa, joka tahtoo purra kaikkea ja kaikkia, ja useimpina aamuina on sitä mieltä, että herätys on viimeistään kuudelta - myös viikonloppuisin.
4 comments

12 July, 2019

10+ ideaa kesäreissuun kotimaassa

3 comments

30 June, 2019

Sulo tuli taloon

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä, aika lailla kuukausi sitten, meille muutti uusi perheenjäsen, joka nukkuu puolet vuorokaudesta, rakastaa yli kaiken turkoosia pehmo-norsuaan, vatsan rapsuttelua sekä selällään nukkumista, ja pureskelee mieluiten emännän tennareita. Myös isännän varpaat maistuvat vastustamattomilta, ja salaa laskemme päiviä siihen, että naskalit vaihtuvat pysyviksi hampaiksi.


Uusi perheenjäsenemme protestoi  erittäin äänekkäästi, jos hauska leikki jääkin kesken tai puistosta lähdetään liian aikaisin, ja poran, tehosekoittimen tai pölynimurin sijaan hän on tähän mennessä arastellut ainoastaan järveä ja pianomusiikkia - ja niihinkin on jo pikku hiljaa tottunut. Autoon hän välittömästi nukahtaa, eikä voi ollenkaan ymmärtää sitä, minkä vuoksi kivat teiden varsilta löytyneet aarteet kuten linnunsulat, otetaan aina suusta pois.

Saanko esitellä, tässä on Sulo, kuvissa 7 viikkoa vanha rääpäle auton takapenkillä matkalla kanssamme kotiin, nyt jo 11 viikkoa ja kolme kiloa.

sulo2
13 comments

27 June, 2019

Kadonnut kesä


On ollut niin paljon kaikkea, että ensimmäiset kesäkuukaudet ovat menneet ohi aivan vaivihkaa.

Huomaan yllättyväni joka kerran, kun ilma on lämmöstä raskas eivätkä hameen alla sääret mene kananlihalle illallakaan. Kirsikkapuiden kukinnan huomasin täysin ohimennen bussin samean ikkunan läpi, ja nähdessäni erään kerrostalon pihassa loistavat alppiruusut, tajusin, ettemme ole käyneet koko vuonna arboretumissa. Mitä kaikkea kaunista olemmekaan sivuuttaneet.

Asiaa ovat hieman kompensoineet myöhäisillan hitaat kävelyt lähipuistoissa, syreenipensaiden huumaava tuoksu, kotimatkalla Laukontorilta napatut iltapalamansikat sekä maalla vietetty juhannus saunoineen ja järvenrantagrillailuineen. Kesän fiilistelyä pienesti, mutta hartaudella.

kadonnutkesa3

kadonnutkesa2

On vuosia, joina eletään ihan tavallista elämä, aika kulkee tasaista vauhtia eteenpäin. Ne ovat suvantoaikoja, joina mitään kovin merkittävää ei tapahdu, ja elämä on tuttua ja turvallista, hyvällä tavalla rutinoitunutta ja suorastaan ihanan arkista. Niinä aikoina elämässä on tilaa arjen kauneudelle ja pysähtymiselle, ihmettelylle ja olemiselle.

Ja sitten on vuosia, joina kaikki tapahtuu kerralla. Minusta tuntuu, että tämä vuosi on sellainen. Kun ajatukset ovat isoja, vuodenajatkin vaihtuvat huomaamatta.

Toivottavasti ensi kesänä olen taas sellaisessa suvantovaiheessa, jossa on aikaa pienille asioille. Ja irtojäätelöpalloille.

kadonnutkesa4


3 comments

18 June, 2019

Täällä taas!

Edellisen postaukseni päivämäärä on tammikuulta.

Mihin katosi puoli vuotta?

Juurihan tarvoimme lumen ja loskan läpi kevääseen, ja tässä sitä ollaan, keskikesän kynnyksellä. Harmaus on vaihtunut valoon, lehdettömät rangat vehreyteen ja jossakin siinä välissä otsan juonteet ovat salakavalasti syventyneet ja käsivarsiin on ilmestynyt muutama luomi lisää.


Ja mitä on tapahtunut blogille tänä aikana? Eipä oikein mitään, kameraakin olen käyttänyt tämän vuoden aikana ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän.

Taukoni alkoi tiedostamatta, puhtaasti alkuvuoden kiireiden vuoksi. Jossain vaiheessa se muuttui tietoiseksi, tuntui helpommalta olla kokonaan poissa somesta ja jättää harrastus hetkeksi jäähylle. Ja sitten jossakin kohtaa kynnys jatkamiselle kasvoi lopulta liian korkeaksi.

Tuntui, että olisi pitänyt olla jotakin tärkeää sanottavaa, näin pitkän ajan jälkeen. Eikä minulla ollut - eikä muuten ole nytkään. Tämä ei ole ollut, eikä tule olemaankaan, painava paikka. Tämä on yhden naisen (vai saisiko vielä sanoa tytön?) tavoitteeton kirjoitus- ja valokuvausprojekti, ei sen kummempaa. Jossain rytäkässä unohdin senkin.

täällätaas2

Mutta nyt olen taas täällä, ainakin välillä.
6 comments
© La La Lilja • Theme by Maira G.