. Sunday, June 17, 2018 .

Siinä missä Hollywood-elokuvissa naiset tahtovat usein jäädä vain pelkiksi koristeiksi, kirjallisuudesta vahvoja, rohkeita naisia löytyy sitäkin enemmän. Alla neljä lukuvinkkiä, joissa kaikissa urheat naiset selviävät epäinhimillisistäkin olosuhteista lopulta omalla tavallaan voittajina.

sielujensaari2

Johanna Holmströmin Sielujen saari seuraa naiskohtaloita kiehtovalla Seilin saarella sadan vuoden ajan. Seiliin suljettiin 1600-1700-luvuilla lepraa sairastaneita, ja myöhemmin saarella hoidettiin mielisairaita, erityisesti naispotilaita, aina vuoteen 1962 asti. Turun saaristossa, puolen tunnin lauttamatkan päässä Nauvosta, potilaat elivät täysin eristyksissä. Syyt saarelle joutumiseen saattoivat olla hyvin vähäisiä, köyhyys tai irtolaisuus, ja mielenterveysongelmien hoito oli vielä aivan alkutekijöissään.

Sielujen saari sijoittuu tähän naispotilaiden aikaan 1800-luvulta saaren sairaalahistorian loppuun saakka ja kuvaa taitavasti sitä, millaista on joutua eristetyksi yhteiskunnan ulkopuolelle. Romaani alkaa Turusta, lapsensa hukuttaneen teiniäiti-Kristiinan tarinalla, joka on niin vavahduttava ja väkevästi kerrottu, että Kristiinan epätoivo ja ahdistus välittyvät lukijaankin. Kristiinan tragedia kuvaa riipivästi 1800-luvun lopun yhteiskuntaa arvoineen sekä sitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua, jos kukaan ei auta ajoissa ja väsymys kasvaa sietämättömäksi.

1900-luvun elämää Seilissä kuvaavat porvarisperheen tytär Elli ja lempeä hoitaja Sigrid, joka on myös osa suljettua yhteisöä. Aikakaudelleen liian vapaamielisesti käyttäytyvä Elli diagnosoidaan hulluksi hänen karattuaan kodin ahdasta ilmapiiriä epäsopivan miesystävän kanssa, eikä Sigrid-hoitajallakaan taida loppupeleissä olla paljoa vaihtoehtoja elämässään.

Sielujen saari on upea, koskettava lukuelämys, ja Holmströmin kerronta on kaunista ja syvästi empaattista. Tarina jättää pohtimaan terveyden ja hulluuden häilyvää rajaa ja naisen osaa menneinä vuosikymmeninä ja -satoina.

sielujensaari3

Lue myös


Rosa Liksomin Everstinna on yhden naisen yön mittainen monologi, joka perustuu löyhästi Annikki Kariniemen elämään. Samalla se on tarina fasismista ja vallasta, natseista ja sodan ajan Lapista, perheväkivallasta ja selviytymisestä. Hienosti ja vangitsevasti kerrotun henkilötarinan ohella kirjassa kiehtoo läpi teoksen taitavasti ja elävästi käytetty meän kieli.

Kadotettujen hedelmätarhassa Nadifa Mohammed kietoo yhteen kolmen eri-ikäisen naisen kohtalot vallankumouksen repimässä Somaliassa 80-luvun lopulla. Pakolaisleiristä karannut tyttö, kunnianhimoinen naissotilas ja vanha leskirouva koettavat kukin tahoillaan selvitä sekasortoisissa oloissa, kun yhteiskunta ympärillä ajautuu sisällissotaan ja kaaokseen. Kadotettujen hedelmätarha on karu, julma ja silti samalla toivoa versova kertomus sodasta, pelosta, köyhyydestä ja selviytymisestä.

Slavenka Drakulic haastatteli vuosien ajan Balkanin sodan kokeneita naisia romaaniaan Aivan kuin minua ei olisi varten. Teos sijoittuu aivan lähihistoriaamme, 90-luvulle Balkanin sotaan, jossa nimettömäksi jäävä nuori nainen koettaa selviytyä hengissä vankileirillä. Lukukokemuksen ahdistavuutta lisää tieto siitä, että kaiken taustalla ovat todelliset tapahtumat. Kirja jättää lukijalleen kuitenkin lopulta myös lohdullisen olon, sillä kaiken kuoleman ja kauhun keskellä - ja sen jälkeen - on myös toivoa.

. Saturday, June 16, 2018 .

On kesäkuun puoliväli ja juhannuskin on jo ensi viikolla. Tämän enempää kesä ei voisi enää olla.

Aurinko on hellinyt meitä oikein olan takaa jo toukokuusta lähtien, aivan kuin korvauksena kaikista edellisistä koleista kesistä, ja luonto on ollut yhtä kukkamerta, kun puut ja pensaat ovat kukkineet yhtä aikaa. Luonnon ohella myös ihmiset ovat heränneet eloon. Mustien toppatakkien alle piiloutuneesta kansasta on yhtäkkiä kuoriutunut iltamyöhään puistoissa ja terasseilla istuvia iloisia ihmisiä. Villapaidat ovat vaihtuneet paljaisiin sääriin, sandaaleihin ja kukkamekkoihin. Grillit pöhisevät joka pihalla, ja auringon paistaessa mikä tahansa katukiveyksestä satunnaisen kerrostalon piha-aitaan näyttää olevan mainio paikka nautiskella kelistä. Jokainen media ja kahvipöytäkeskustelu pullistelee kesäfiilistelyä ja kesälomasuunnitelmia, ja viikonloput ovat täynnä kesätapahtumia, -teattereita ja -festareita.

Kesä todella tuntuu saavan koko Suomen sekaisin vuosi toisensa jälkeen, mikä on ihan luonnollista - onhan kesä meille ainutlaatuisempaa aikaa kuin se yli puolet vuodesta vallitseva, enemmän tai vähemmän kylmä, sateinen ja pimeä kausi. Talvihorroksesta herännyt kansa elääkin kuin viimeistä päivää - aivan kuin koko vuosi pitäisi kokea vain muutaman kuukauden aikana. Ja kuten muutkin, minäkin rakastan kesää ja haluaisin elää sen niin täysillä kuin vain ikinä pystyn, jokaisesta päivästä nauttien.

Ja siinä tuleekin kesän kääntöpuoli: kesästressi.

kesästressi2

Kesään kohdistuu valtavasti odotuksia ja toiveita, ja näin myös stressiä ja paineita. Kesään liittyy myös vahvasti kesän loppumisen pelko, joka alkaa usein tässä juhannuksen tienoilla. Illat alkavatkin pian jo lyhentyä, vaatekauppojen tangoille ilmestyy ensimmäisiä syksynvärisiä vaatteita ja iskee paniikki siitä, ettei ole ehtinyt tehdä vielä mitään huikeaa ja koko kesä onkin valunut hukkaan.

Kun haluaisi ja pitäisi mennä, tulla, tehdä, nauttia ja kokea - tuntea kesän jokaisella solullaan - kesän viettämisestä tuleekin helposti suorittamista. Kun jokainen valveillaolotunti pitäisi viettää ulkona tai jonkun hauskan kesätekemisen parissa, kesästä nauttimisesta voikin helposti tulla yksi iso stressi, ja nauttiminen muuttuu velvollisuudeksi.

Kesällä ei kuitenkaan ole töitä yhtään sen vähempää (päinvastoin kesäkuu on ainakin omassa työpaikassani yksi kiireisimmistä kuukausista) kuin muulloinkaan eikä kesälläkään vuorokaudessa ole enempää tunteja. Silti niihin arki-illan muutamaan tuntiin töiden ja nukkumaanmenon välillä pitäisi mahduttaa kokonainen toinen päivä piknikkeineen, terasseineen ja puistohengailuineen.

Kesällä huomaankin usein olevani todella väsynyt, kun nukkumaanmeno venyy, ja muutenkin elämä on aktiivisempaa. Talvella on ihan hyväksyttävää vain kömpiä kotiin rentoutumaan, mutta kauniina kesäpäivänä se tuntuu lähinnä kansalaisvelvollisuuksien rikkomiselta ja loukkaukselta ihmiskuntaa vastaan. Niinpä sadepäivinä on suorastaan helpottavaa, kun voi vain olla möllöttää hyvällä omalla tunnolla ja katsoa vielä seuraavan jakson hyvää sarjaa.

kesästressi3

Jossain vaiheessa kesää sitä huomaa jo - kauhukseen - odottavansa salaa niitä loppusyksyn ja alkutalven pimeitä, koleita iltoja, joina voi suojautua maailmalta paksun takin ja pipon alle, eikä kukaan ihmettele, jos on kököttänyt koko viikonlopun kotona. Syksy ja talvi ovatkin minulle mieluista aikaa, kun elämä ja kaupunki ympärillä rauhoittuvat taas. Silloin voi käpertyä suureen neuletakkiin ja tehdä mitä huvittaa vailla huonoa omaatuntoa tai huolta siitä, että kaunis aurinkoinen päivä tulikin "hukattua".

Tällaisesta ajatuksesta, että kesäpäivä olisi mennyt jotenkin hukkaan, jos sitä ei ole vietetty laiturinnokassa, mökillä saunoen tai kivassa kesäkohteessa, pitäisikin ehdottomasti päästä eroon. Jos tekee sitä, mistä pitää, ei päivä ole yhtään hukattu, vaikka ei olisikaan saalistanut iholleen aivan jokaista auringonsädettä, loikoillut rannalla ja syönyt ähkyyn asti mansikoita. Ja stressaamisen sijaan pitäisi vain keskittyä elämästä nauttimiseen, olipa sitten kesä taikka talvi.

kesästressi4

Löytyykö sieltä muita kesästressistä kärsiviä?


Lue myös:

Lomailun sietämätön keveys
Paluu arkeen (hetkeksi)
Lomaltapaluuahdistusta selättämässä (eli 5 vinkkiä parempaan arkeen)

. Tuesday, June 12, 2018 .
Blogeissa on viime aikoina kiertänyt hauska Seitsemän syntiäni -haaste, joka lähti alunperin liikkeelle Ihanaista -blogista. Olihan tämä mainio haaste sitten napattava omaankin blogiin!


Herkuttelusyntini..

Mitä herkkuihin tulee, olen onnistunut kehittelemään yllättävän hyvän itsekurin. Ylipäätäänkin käsitykseni herkuista poikkeaa ehkä valtavirrasta siinä mielessä, että suurinta herkkuani ovat esimerkiksi avokadolla täytetyt ruisleivät, sushi, vuohenjuustosalaatti tai hedelmäiset smoothiet. Purilaisista, kebabista ja muusta sellaisesta en välitä oikein yhtään. Herkuttelusyntiä onkin aika vaikea keksiä, ellei viikunahilloa ja sinihomejuustoa lasketa - niitä kun voisin napsia kaiket illat!

Ihonhoitosyntini..

Näitähän riittäisi, sillä totta puhuen olen ollut tässä viime aikoina varsin laiska hoitamaan ihoani. Kasvoveden käyttäminen on jäänyt tosi vähälle, eikä vartalon ihoa tule rasvattua ollenkaan niin usein kuin pitäisi. Etenkin talvella huomaa, että sääret ovat aivan korput, ja näin kesälläkin auringossa oleskelu kuivattaa ihoa sen verran, ettei säännöllinen rasvaus olisi yhtään pahitteeksi.. Näppyjen näpräily kuuluu myös helmasynteihini.

Siivoussyntini...

Pidän siististä ympäristöstä, mutta suhtaudun siisteysasioihin rennosti - enkä todellakaan nipota! Ensimmäinen siivoussyntini onkin vaatteiden viskominen pitkin makuuhuonetta. Syytän kiirettä. Vaatteet päätyvät kyllä takaisin kaappeihin - jossain vaiheessa.

Toinen siivoussyntini ovat lakanat. Tiskaaminen, pölyjen pyyhkiminen, huonekasvien hoitaminen, pyykinpesu, imurointi, suihkukaapin jynssäys.. Nämä ovat kaikki mieluisia hommia (ainakin oikeassa mielentilassa), mutta lakanoiden vaihtamisesta en tykkää sitten yhtään. Se johtuu ehkä ihan omista fyysisistä rajoitteista, leveään parisänkyyn paripeiton pussilakan vaihtaminen ei ole mikään ihan helppo juttu. Niinpä kotitöissä meillä on selkeä jako: lakanat ovat ihan kokonaan miehen vastuulla.

synnit2

Hiussyntini..

Tämä on helppo, suurin syntini on aivan ehdottomasti hiusten kiinni pitäminen! Olen viimeiset pari vuotta pitänyt hiuksia pääsääntöisesti kiinni, ja se sotkunuttura, jolla hiukset olivat joskus ennen vain kotioloissa, on nykyään jo ihan toimistokelpoinen kampaus suunnilleen joka päivä. Edelleen kiire, kiire ja laiskuus. Aamuisin ei ole aikaa, energiaa eikä sopivaa tahtotilaa kuivata tätä pehkoa kunnolla. On helpompaa sutaista puoliksi märät latvat kiinni ja juosta ovesta ulos.

Ystävyyssyntini..

Pinnallisella, huolettomalla small talk -tasolla koen tulevani toimeen aika lailla kaikkien kanssa, mutta syvällisempien suhteiden muodostaminen on minulle hankalampaa. Kuuntelen todella mielelläni muiden murheita ja huolia, mutta omista henkilökohtaisemmista jutuista minun on vaikea avautua juuri muille kuin perheelle ja miehelle. Kanssakäyminen saattaakin helposti jäädä vähän pinnalliseksi korkeiden suojamuurieni vuoksi.

Pukeutumissyntini..

Olen todella laiska käyttämään asusteita ja koruja. Korulaatikosta löytyy vaikka mitä kivoja kelloja ja ranne- ja kaulakoruja, mutta yleensä ainoat koruni ovat (sormuksia lukuunottamatta) korvakorut. Tässä asiassa minun pitäisi ehdottomasti ryhdistäytyä ja ruveta hyödyntämään korulippaan aarteita! Toinenkin pukeutumissyntini liittyy laiskuuden ja kiireen yhdistelmään: silittäminen - jota en siis tee koskaan. Elämä on aivan liian lyhyt jollekin niin tylsälle asialle kuin silittäminen, ja niinpä vaateostoksia tehdessä kiinnitän paljon huomiota siihen, että vaatteiden materiaali ei ole helposti rypistyvää.

Parisuhdesyntini..

Synnynnäisenä multitasking-ihmisenä, jonka päässä poukkoilee aina oikea ajatusparvi, teen usein kotonakin useaa asiaa yhtä aikaa. Olen myös varsin taitava siinä, että kykenen keskittymään keskusteluun sataprosenttisesti vaikka tekisin samalla jotakin. Kieltämättä tehokasta, mutta toisinaan, kun samanaikaisesti pyyhin pölyjä ja kastelen kukkia, kun mies kertoo omasta päivästään, toiselle voi tulla sellainen olo, etten keskittyisi hänen juttuunsa kunnolla - ja siitähän ei missään nimessä ole kyse. Pitäisikin useammin siis malttaa vain kuunnella!

synnit3

Millaista syntilistaa sieltä löytyy?

. Friday, June 08, 2018 .

Kaipaatko lisää katsottavaa rauhalliseen koti-iltaan tai sadepäivän varalle? Onko kaikki suosikkisarjat jo katsottu moneen kertaan eikä uusia lemppareita tunnu löytyvän?

Tsekkaa alta minun tämänhetkiset suosikkisarjat - ehkä niiden joukosta löytyy se uusi lemppari, joka naulitsee sinut tiiviisti sohvannurkkaan!

netflix-sarjat2

The Affair (Netflix, HBO)
Toisen romaaninsa kanssa kipuilevan opettajan ja henkilökohtaisesta tragediasta toipuvan tarjoilijan sivusuhteesta ketkeytyy kutkuttava ihmissuhde- ja rikosdraama, jonka kolme tuotantokautta ovat koukuttaneet minut ihan täysin, kiitos yllättävän ja nerokkaasti toteutetun tarinankerronnan. Neljäs tuotantokausi ilmestyy HBO:lle ihan näillä näppäimillä (18.6.), enkä malta odottaa jatkoa Allisonin ja Noahin tarinoille.

Alppimaja (Netflix)
Kuusiosainen ranskalainen minisarja sijoittuu pieneen, idylliseen kylään Ranskan Alpeille. Syrjäiseen lomamökkiin kokoontuvat lapsuudenystävät joutuvat vastatusten menneisyyden synkkien salaisuuksien kanssa, ja väki alkaa vähentyä yksi kerrallaan.

The Bible (Netflix)
Vaikka ei erityisen uskonnollinen olisikaan, kannattaa ehdottomasti lisätä tämä katselulistalle. Kymmenosainen, visuaalisesti vaikuttava ja näyttävästi toteutettu sarja käy upeasti läpi Vanhan ja Uuden Testamentin tärkeimmät tapahtumat ja kohokohdat, ja toimii myös yleissivistävän tietopakettina. Viimeisen jakson kohdalla iskee epäusko, nytkö tämä jo loppui? Onneksi jatkoa löytyy, A.D. Kingdom and Empire jatkaa nimittäin siitä, mihin The Bible jää.

The Crown (Netflix)
Kaikin puolin upeasti tehty ja näytelty Netflixin suurtuotanto käy läpi kuningatar Elisabeth II:n ja hänen perheensä elämää 40-luvulta lähtien. Tämä sarja on todellista nannaa kaikille kuninkaallisfaneille, mutta sarjan ansiot eivät onneksi jää siihen. The Crown onnistuu tarjoamaan aidosti koskettavaa suurten tunteiden draamaa sekä kiinnostavan läpileikkauksen Englannin hoviin ja elämään suhdekiemuroineen. Samalla keskiöön nostetaan kuningattarena ja kuninkaallisena olemisen problematiikka.

Grace and Frankie (Netflix)
Tässä tulevat television hauskimmat, hankalimmat ja yksinkertaisesti rakastettavimmat eläkeläiset! Neuroottinen Grace ja hipahtava Frankie, toistensa täydelliset vastakohdat, päätyvät evakkoon saman katon alle, kun heidän aviomiehensä ilmoittavat olevansa rakastuneita toisiinsa. Tästä alkaa uuteen elämään totuttelu niin naisille kuin heidän exilleen ja lapsilleen, ja kommellukset, surut ja ilot seuraavat toisiaan. Tämän lämminhenkisempää draamakomediaa ei ole hetkeen nähty!

Gypsy (Netflix)
Naomi Wattsin tähdittämä psykologinen ihmissuhdedraama kertoo psykologina työskentelevästä, mieleltään ja käytökseltään epävakaasta perheenäidistä. Uusia kokemuksia etsiessään - kenties keski-iän kriisin tai tavallisen konservatiivisen elämän ahdistavien rajoitteiden vuoksi -  hän päätyy elämään kaksoiselämää, joka uhkaa tuhota sekä hänen uransa että perheensä.

Mad Men (Netflix, HBO)
Jos olet onnistunut välttämään tämän aikanaan ilmiöksi nousseen sarjan katsomista tähän asti, niin nyt on korkea aika uppoutua New Yorkin mainosmaailmaan. Seitsemän tuotantokautta tupakansavua, 60-luvun charmia, nokkelia repliikkejä ja tyylikkäitä ihmisiä suhdekuvioineen - tämän parempaa ajanvietettä ei ole! Samalla sarja sivuaa myös syvällisempiä aiheita uskottomuudesta naisten asemaan.

Mindhunter (Netflix)
David Fincherin ohjaama, 70-luvun loppupuolelle sijoittuva sarja sukeltaa ihmismieleen ja koettaa päästä sarjamurhaajien pään sisään - aikana, jona sarjamurhaaja-käsitettä ei oltu vielä edes määritelty. Hitaasti käynnistyvälle sarjalle kannattaa antaa mahdollisuus, sillä muutaman jakson jälkeen Mindhunter paljastuu laadukkaaksi ja älykkääksi sekoitukseksi rikos- ja draamasarjaa sekä psykologista jännäriä.

Stranger Things (Netflix)
Vahvasti Stephen Kingin tuotannosta ja 80-luvun populaarikulttuurista ammentava scifi-sarja herätti minussa aluksi pieniä (tai aika suuriakin) epäilyksiä, mutta lopulta jäimme tähän niin koukkuun, että ahmimme molemmat tuotantokaudet ennätysajassa. Stranger Things sijoittuu 80-luvun alun uneliaaseen, amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, jossa alkaa tapahtua kummia. Outoja tapahtumia rupeaa selvittämään lapsijoukko, joiden näyttelijäntyö ansaitsee erityismaininnan. Sarja on muutenkin toteutettu hienosti nostalgiaa henkivää äänimaailmaa myöten.

Requiem (Netflix)
BBC:n tuottama minisarja yhdistelee taitavasti perinteisestä brittiläistä rikosdraamaa ja kauhuelokuvien kliseisiä elementtejä koukuttavaksi kokonaisuudeksi. Menestynyt sellisti Matilda lähtee walesilaiseen pikkukylään tutkimaan menneisyyttään, kun hänen äitinsä on menehtynyt oudoissa olosuhteissa. Yliluonnolliset tapahtumat alkavat seurata toisiaan samalla, kun kyläläisillä tuntuu olevan jotakin salattavaa.

netflix-sarjat3

Löytyikö tästä vanhoja tuttuja tai kenties uusia suosikkeja? Mikä sarja sinulla on tällä hetkellä katselulistalla?

. Sunday, June 03, 2018 .

Viimeiset viikot ovat olleet kaikkien kukkien ystävien kulta-aikaa. Kiitos poikkeuksellisen lämpöisen toukokuu, koko luonto tuntuu puhjenneen hienoimpaan kukkaan yhtä aikaa. Omena- ja kirsikkapuut, syreenit, tuomet, alppiruusutkin.. Ihasteltavaa on todellakin riittänyt!

Puut ja pensaat ovat olleet loisteliaissa juhla-asuissaan paljon normaalia aikaisemmin, ja kauniiden kukkien metsästäjille on tahtonut tulla melkein kiire, kun joka puolella on riittänyt ihailtavaa - ja hurmaavaa kuvattavaa.

kukkailottelu2

Sunnuntai-illan iloksi, alla parhaita paloja muistikortille kertyneistä sadoista ja taas sadoista kuvista. Valoa ja iloa kesäkuun ensimmäiseen viikkoon!

kukkailottelu3

kukkailottelu4

kukkailottelu5

kukkailottelu6

kukkailottelu7

kukkailottelu8

kukkailottelu9

kukkailottelu10

kukkailottelu11

kukkailottelu12

kukkailottelu13

kukkailottelu14

Tämä postaus on mukana MakroTex -haasteessa sekä Mansikkatilan mailla -blogin viikottaisessa kukkailottelussa. Jos et vielä saanut tarpeeksesi ihanista kukkasista, käy linkkien takana kurkkaamassa lisää!