SLIDER

WELCOME!

Tavallista elämää, tyylipohdintoja, kirpputorilöytöjä, hyviä kirjoja, kotimaan matkailua ja Tampere-vinkkejä!

Kuvien ja sanojen takana on tamperelainen Piia, ja karvaisena assistenttina häärää cockerspanieli Sulo.

31 August, 2019

Ihana kamala pentuarki


Pentukuplaan kadonnut bloggaaja tässä taas hei!

Kolme kuukautta koiranomistajan arkea on takanapäin, ja tänä aikana olen tehnyt seuraavia havaintoja karvakuonon kanssa elämisestä:

... karvoja, niitä on kaikkialla. Margariinipaketissa, jogurtissa, aamukahvissa, yövoiteessa... Tarrarullalle ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä paljon käyttöä, ja odotan vähän kauhulla sitä aikaa, kun alan taas syksyllä pukeutua mustaan, mustaan ja vielä kerran mustaan - rupean varmaan muistuttamaan elävää tarrarullaa.

... en ole ikinä ennen elämässäni pessyt, luutunnut, vahannut ja imuroinut lattioita yhtä usein - ja silti ne ovat koko ajan jostakin vähän likaiset. Lisämausteen siivoukseen tuo pahimmassa iltavillissä oleva rasavilli pentu, joka nappaa voimalla kiinni varpaista juuri, kun on siivoamassa viimeisintä vahinkoa parketilta.

sulo2

... siisti ja järjestyksessä oleva koti on vain muisto. Sanomalehtiä lattioilla, koirannameja vähän joka vaatteen taskussa, leluja siellä täällä, talutinkeriä eteisessä, puoliksi pureskeltuja talouspaperirullia keittiössä, lenkkivaatteita tuolien selkänojilla...

... yökukkuja muuttuu yhdessä yössä aamuihmiseksi, kun pentu istuu aamuneljältä sängyn vieressä ja teputtaa. Kun on mentävä ulos, silloin mennään, oli kello mitä hyvänsä (ja näytti miltä hyvänsä).

... edellisestä tuli mieleen, että pennun kanssa myös turhat ulkonäköpaineet karisevat. Kun pentu on vietävä ulos, sinne rynnätään hauva kainalossa (tosin tätä yli 7 kiloista jässikkää ei enää niin vain kainaloon napata) siitä välittämättä, miltä sattuu juuri sillä hetkellä näyttämään. Lisäkertoimia tähän tuo se, että ydinkeskustassa asuessa ensimmäiseen ihmiseen törmää heti alaovella. Naapurit ovat jo tottuneet siihen, että paukkaan ulos milloin missäkin asussa outoihin kellonaikoihin.

sulo3

... käsitys parisuhteen laatuajasta pyörähtää päälaelleen. Ei enää kuohuviini- ja juustoiltoja kynttilänvalossa, ei rauhallisia koti-iltoja sohvalla Netflixin parissa - ei ainakaan ilman jaloissa hyörivää ja vikisevää hauvaa. Juuri nyt parhaita parisuhdehetkiä ovat iltakävelyt lähipuistossa, kynsienleikkuuoperaatiossa (paino sanalla operaatio) onnistuminen tai pennun suosikkilelulla leikkiminen. Myös yhteiset puheenaiheet ovat muuttuneet. Esimerkiksi työasioiden märehtimisen sijaan keskustelemme hyvin seikkaperäisesti siitä, mitä koiruus on tehnyt sillä aikaa, kun toinen on ollut poissa.

... rahankäytön prioriteetit muuttuvat. Yhtäkkiä tuntuu täysin validilta laittaa eläinlääkäriin enemmän rahaa kuin omaan hammaslääkärikäyntiin tai ostella koiralle sadevaatteita, heijastinliivejä, aktivointileluja ja ties mitä.

... rahan lisäksi myös oma ajankäyttö muuttuu. Kaikki töiltä liikenevä aika uppoaa tehokkaasti syömään-ulos-leikkimään-ulos-nukkumaan-ulos-syömään -sykliin, eikä aikaa jää Zalandossa surffailuun, vaatekaupoissa pyörimiseen tai HBO:n selailuun (mikä kyllä säästää rahaa).

... ohi lyllertävä pentu muuttaa kanssaihmiset todella sosiaalisiksi. Jos pysähtyisimme jutustelemaan kaikkien pentua ihastelevien ohikulkijoiden kanssa, emme etenisi kävelyillämme metriäkään. Hauvan kasvaessa tämä ilmiö on onneksi alkanut vähentyä, kun poju ei ole enää ihan niin pieni ja söpö.

sulo4

Pennuntuoksuinen arki on ollut todella ihanaa - ja myös tasan niin raskasta, kärsivällisyyttä vaativaa ja väsyttävää kuin voi vain kuvitella elämän olevan pienen piraijan kanssa, joka tahtoo purra kaikkea ja kaikkia, ja useimpina aamuina on sitä mieltä, että herätys on viimeistään kuudelta - myös viikonloppuisin.
3 comments

12 July, 2019

10+ ideaa kesäreissuun kotimaassa

3 comments

30 June, 2019

Sulo tuli taloon

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä, aika lailla kuukausi sitten, meille muutti uusi perheenjäsen, joka nukkuu puolet vuorokaudesta, rakastaa yli kaiken turkoosia pehmo-norsuaan, vatsan rapsuttelua sekä selällään nukkumista, ja pureskelee mieluiten emännän tennareita. Myös isännän varpaat maistuvat vastustamattomilta, ja salaa laskemme päiviä siihen, että naskalit vaihtuvat pysyviksi hampaiksi.


Uusi perheenjäsenemme protestoi  erittäin äänekkäästi, jos hauska leikki jääkin kesken tai puistosta lähdetään liian aikaisin, ja poran, tehosekoittimen tai pölynimurin sijaan hän on tähän mennessä arastellut ainoastaan järveä ja pianomusiikkia - ja niihinkin on jo pikku hiljaa tottunut. Autoon hän välittömästi nukahtaa, eikä voi ollenkaan ymmärtää sitä, minkä vuoksi kivat teiden varsilta löytyneet aarteet kuten linnunsulat, otetaan aina suusta pois.

Saanko esitellä, tässä on Sulo, kuvissa 7 viikkoa vanha rääpäle auton takapenkillä matkalla kanssamme kotiin, nyt jo 11 viikkoa ja kolme kiloa.

sulo2
13 comments

27 June, 2019

Kadonnut kesä


On ollut niin paljon kaikkea, että ensimmäiset kesäkuukaudet ovat menneet ohi aivan vaivihkaa.

Huomaan yllättyväni joka kerran, kun ilma on lämmöstä raskas eivätkä hameen alla sääret mene kananlihalle illallakaan. Kirsikkapuiden kukinnan huomasin täysin ohimennen bussin samean ikkunan läpi, ja nähdessäni erään kerrostalon pihassa loistavat alppiruusut, tajusin, ettemme ole käyneet koko vuonna arboretumissa. Mitä kaikkea kaunista olemmekaan sivuuttaneet.

Asiaa ovat hieman kompensoineet myöhäisillan hitaat kävelyt lähipuistoissa, syreenipensaiden huumaava tuoksu, kotimatkalla Laukontorilta napatut iltapalamansikat sekä maalla vietetty juhannus saunoineen ja järvenrantagrillailuineen. Kesän fiilistelyä pienesti, mutta hartaudella.

kadonnutkesa3

kadonnutkesa2

On vuosia, joina eletään ihan tavallista elämä, aika kulkee tasaista vauhtia eteenpäin. Ne ovat suvantoaikoja, joina mitään kovin merkittävää ei tapahdu, ja elämä on tuttua ja turvallista, hyvällä tavalla rutinoitunutta ja suorastaan ihanan arkista. Niinä aikoina elämässä on tilaa arjen kauneudelle ja pysähtymiselle, ihmettelylle ja olemiselle.

Ja sitten on vuosia, joina kaikki tapahtuu kerralla. Minusta tuntuu, että tämä vuosi on sellainen. Kun ajatukset ovat isoja, vuodenajatkin vaihtuvat huomaamatta.

Toivottavasti ensi kesänä olen taas sellaisessa suvantovaiheessa, jossa on aikaa pienille asioille. Ja irtojäätelöpalloille.

kadonnutkesa4


3 comments

18 June, 2019

Täällä taas!

Edellisen postaukseni päivämäärä on tammikuulta.

Mihin katosi puoli vuotta?

Juurihan tarvoimme lumen ja loskan läpi kevääseen, ja tässä sitä ollaan, keskikesän kynnyksellä. Harmaus on vaihtunut valoon, lehdettömät rangat vehreyteen ja jossakin siinä välissä otsan juonteet ovat salakavalasti syventyneet ja käsivarsiin on ilmestynyt muutama luomi lisää.


Ja mitä on tapahtunut blogille tänä aikana? Eipä oikein mitään, kameraakin olen käyttänyt tämän vuoden aikana ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän.

Taukoni alkoi tiedostamatta, puhtaasti alkuvuoden kiireiden vuoksi. Jossain vaiheessa se muuttui tietoiseksi, tuntui helpommalta olla kokonaan poissa somesta ja jättää harrastus hetkeksi jäähylle. Ja sitten jossakin kohtaa kynnys jatkamiselle kasvoi lopulta liian korkeaksi.

Tuntui, että olisi pitänyt olla jotakin tärkeää sanottavaa, näin pitkän ajan jälkeen. Eikä minulla ollut - eikä muuten ole nytkään. Tämä ei ole ollut, eikä tule olemaankaan, painava paikka. Tämä on yhden naisen (vai saisiko vielä sanoa tytön?) tavoitteeton kirjoitus- ja valokuvausprojekti, ei sen kummempaa. Jossain rytäkässä unohdin senkin.

täällätaas2

Mutta nyt olen taas täällä, ainakin välillä.
6 comments

26 January, 2019

Vaniljainen vadelmapiirakka


Vaniljakastikkeesta, vadelmahillosta ja suklaahipuista syntyy talven paras marjapiirakka!

Löysin tämän ohjeen Anna-lehdestä, kun etsiskelin hyvää reseptiä, johon käyttää jääkapissa olleet ylimääräiset vaniljakastikkeet. Pienellä muokkauksella reseptistä sai muffineiden sijaan mainion marjapiirakan.


Vaniljaisen vadelmapiirakan resepti

200 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
4 kananmunaa
5 dl vispautuvaa vaniljakastiketta
10 rkl vadelmahilloa
6 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
pakastemarjoja ja suklaahippuja (koristeluun)

Vaahdota sähkövatkaimella rasva ja sokeri, lisää kananmunat yksitellen, vatkaa hetki. Lisää vaniljakastike ja vatkaa, kunnes taikina on vaahtomaista. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe erikseen ja lisää seos taikinaan. Vatkaa, kunnes seos on ilmavaa, lisää vadelmahillo ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina suurelle uunipellille ja kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Piirakkaan saa monipuolisesti eri variaatioita vaihtelemalla hilloa ja marjoja. Kokeile esimerkiksi kuningatarhilloa tai appelsiinimarmeladia, ja pinnalle voi ripotella mitä tahansa marjoja mansikasta aroniaan.

marjapiiras2
4 comments
© La La Lilja • Theme by Maira G.