Kirjat elämässäni

Kirjat elämässäni

• 08 huhtikuuta, 2017

Jotta oppisitte tuntemaan minut paremmin, minun täytyy myöntää teille yksi asia. Olen lukutoukka.

Kirjat ovat kulkeneet uskollisesti mukanani siitä saakka, kun viisivuotiaana opin lukemaan. Lukeminen ei ole ainoastaan pitkäaikaisin ja rakkain harrastukseni, se on elämäntapani. Aikuisen elämän realiteetit ja velvollisuudet ovat vuosien varrella asettaneet melko paljon rajoitteita tämän elämäntapani toteuttamiseen, mutta lapsuuden huolettomina päivinä missä olin minä, siellä oli myös kirja. Kesälomien mökkimatkoilla ja hiihtolomien laskettelureissuilla ainoa murheeni oli se, olinko varmasti pakannut riittävästi lukemista mukaan.

Viikonloput, auto-, bussi- ja junamatkat, illalla ennen nukahtamista ja aamulla heti herättyäni minä luin. Liian monta kertaa raahustin kouluun unihiekkaa silmissä valvottuani aamuyöhön hyvän kirjan kimpussa. Vielä nykyäänkin onnistun taitavasti kadottamaan kesäiset sunnuntait hipsiessäni parvekkeelle kirja kainalossa, ja lapsuudesta tuttu murhe on yhä läsnä auton suunnatessa kotitallista kohti mökkitietä: otinkohan nyt tarpeeksi kirjoja mukaan?

Minulla on ollut tapana lukea kirjoja tietyn teeman ympäriltä, kunnes olen saanut tarpeekseni ja vaihtanut kokonaan aihepiiriä. Innostun usein myös lukemaan läpi koko kirjailijan tuotannon, jos satun lukemaan häneltä yhden hyvän kirjan. Näin kävi muun muassa Virginia Woolfin, Sofi Oksasen, Ian McEwanin, Haruki Murakamin, Brönten sisarusten ja Kazuo Ishiguron kanssa.

Jossain vaiheessa innostuin venäläisistä klassikoista ja kahlasin läpi Dostojevskit, Tolstoit, Pasternakit, Tšehovit ja Bulgakovit. Venäläistä kautta seurasi japanilainen, afrikkalainen, ranskalainen, etelä-amerikkalainen ja suomalainen kausi. Leijapojan myötä haalin kirjastosta sylillisen Lähi-idästä kertovia romaaneita ymmärtääkseni Afganistanin, Pakistanin, Irakin ja Iranin tilannetta paremmin.

Olipa minulla Toinen maailmansota -kausikin, jolloin metsästin sotaromaaneja ja keskitysleiri-kertomuksia sellaisella vimmalla, että aihetta käsittelevät historiantunnit alkoivat tuntua puuduttavilta. En myöskään voi unohtaa Agatha Christie -kauttani, jolloin sain päähäni yrittää lukea kaikki hänen suomennetut teoksensa, joita on muuten yli 60 kappaletta. Tämän jälkeen sain sellaisen dekkariähkyn, etten vieläkään voi kulkea Christien kirjojen ohi voimatta pahoin.

Olen siis lukenut paljon. Todella paljon. Hyviä kirjoja ja huonoja kirjoja. Kirjoja, jotka muistan loppuikäni ja kirjoja, joita en edes muista lukeneeni. Olen kääntänyt kymmeniä ja kymmeniä tuhansia sivuja, avannut tuhansia kansia ja jättänyt satoja maailmoja taakseni. Niin, kirjat eivät koskaan ole olleet minulle vain kirjoja. Ne ovat kokonaisia universumeja kahden kannen välissä. Painomusteesta ja paperista rakentuu portteja uusiin ulottuvuuksiin, jotka saavat nauramaan, itkemään, suuttumaan, liikuttumaan, ja mikä tärkeintä, ne saavat ajattelemaan.

Elämäntapaani on liittynyt vahvasti kirjaston suurkulutus, tosin silloin tällöin saatan sortua ostamaan antikvariaateista vanhoja romaaneja. Uusina ostan kirjoja äärimmäisen harvoin, korkeintaan alelaareja kolutessani, jos teen niin hyvän löydön, ettei sitä vain voi ohittaa. Kirjaston käyttäminen on ekologista ja säästää rahaa, ja kirjastossa piipahtaminen on myös eräänlainen hauska pikku arkipäivän tutkimusmatka. Ikinä ei tiedä, mitä sieltä löytää. Nykyään suurin osa yöpöytäni luettavien kirjojen pinoon päätyneistä teoksista onkin eksynyt sinne täysin summanmutikassa. Kuljeskelen usein kirjaston hyllyväleissä ja noukin kirjan sieltä, toisen täältä. 

Myös elokuvia katsomalla voi samalla löytää uutta luettavaa, sillä usein hyvän elokuvan taustalla on romaani. Tällaisia kirjalöytöjä ovat muun muassa Pieni suklaapuoti, Revolutionary Road, Geishan muistelmat, Rakkautta koleran aikaan, Päämääränä Cold Mountain, Vettä elefanteille, Chéri, Sinä päivänä, Tunnit, Piin elämä, Lukija, Pilvikartasto, Gone Girl, Nainen junassa ja Kirjavaras. Kannattaa siis katsoa lopputekstit tarkkaan!

Onko siellä ruutujen takana muita lukutoukkia? Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?