Ravintola Tampella

Ravintola Tampella

• 25 huhtikuuta, 2017

Viime marraskuussa Tampellan nostalgiseen tehdasmiljööseen Tammerkosken partaalle avattiin Ravintola Tampella. Luettuani Aamulehden arvostelun kyseistä ravintolasta, lisäsin sen loputtoman tuntuiselle testattavia ravintoloita -listalleni. Viime viikonloppuna sain ruksata listalta tämän ravintolan pois.

Ravintola Tampella sijaitsee entisen pellavakutomon tiloissa. Vanha tehdassali punatiilisine seinineen, korkeine kattoineen ja suurine ikkunoineen on hyvin valoisa ja avara valon tulviessa ikkunoista pitkälle iltaan. Ravintolasalista avautuu näkymä kohti Satakunnansiltaa, Konsulinsaarta ja Tammerkoskea. Juuri tämän lähempänä Tampereen historiaa ei voisi illallista nautiskella.

Ravintola on sisustettu trendikkään modernisti ja pelkistetysti, ja sisustus korostaa tilan suuruutta tekemättä siitä kuitenkaan kolkkoa. Ikkunalaudoilla ja lattioilla olevat suuret lyhdyt kynttilöineen luovat tilaan lisää tunnelmaa illan hämärtyessä.

Saapuessamme ravintolaan lauantaina iltakahdeksalta, paikka oli ääriään myöten täynnä ja tilan täytti iloinen puheensorina.  Jossakin taustalla soi musiikki hyvin hiljaa. Pienemmässä tilassa häly olisi voinut häiritä keskustelua, mutta näin suuressa ravintolasalissa hiljaisuus olisi ollut suorastaan vaivaannuttavaa. Mukava kuhina teki tunnelmasta mutkattoman ja helposti lähestyttävän.

Ruokalista on perinteinen ja helposti lähestyttävä sekin. Lista on pidetty napakkana, sillä alkupaloja on viisi ja pääruokia on puolestaan yhdeksän, joista neljä pitää sisällään kotimaista härkää. Näiden lisäksi on porsas-, kala-, ankka- ja kasvisvaihtoehdot sekä salaatti, johon voi valita täytteeksi joko härkää, lohta tai halloumijuustoa. Annosten nimissä on leikitelty hauskasti Tampereen ja Tampellan historialla ja paikannimillä, mikä on ilahduttava pieni yksityiskohta.

Jaettavat ruoat ja tapaslautaset ovat meille mieleen, sillä meillä on muutenkin tapana ronkkia toistemme annoksia. Tämän vuoksi päivänselvä valinta alkuruoaksi oli jaettava Törngrenin tapaslautanen, jonka kyytipoikana maistui italialainen Zonin Prosecco -kuohuviini. Tapaslautanen sisälsi maistiaisia kolmesta alkuruoasta; Laamannin lohesta, Pellavatehtaan Punajuuresta ja Huoltokonttorin Härkäkroketista.

Lohi, varhaisperunasalaatti kastikkeineen, härkäkroketti, valkosipulimajoneesi, Ahlmanin tilan sinihomejuusto ja paahdettu punajuuri muodostivat yhteensopivan, tasapainoisen ja silti mielenkiintoisen kokonaisuuden. Maistiaiset olivat erittäin herkullisia, ja olisimme helposti voineet tilata toisenkin annoksen. Erityisesti mieleen jäivät loistava lohi ja suussasulava sinihomejuusto.

Pääruoaksi tilasin vihersalaatin, johon hetken arvottuani valitsin täytteeksi paistettua lohta ja parsaa. Annos leipineen yllätti isolla koollaan ja salaattipohjassa oli käytetty useampaa eri salaattilaatua, mikä on aina ilahduttavaa. Lohi ja rapsakka parsa olivat erinomaisia, salaatin seasta löytyneet makeat hedelmäpalat eivät puolestaan minulle maistuneet, mutta mies napsi ne tyytyväisesti lautaseltani. Salaatin kanssa maistelin tarjoilijan suosittelemaa kuivaa italialaista Verdicchio di Matelica -valkoviiniä, jonka kevyt ja helmeilevä maku sopi hyvin yhteen kalan kanssa.

Mies päätyi neljästä härkäannoksesta Torvisoittokunnan Tournedokseen, joka piti sisällään kotimaisen härän tournedos-sisäfileepihviä, rapuvoita, jättikatkaravunpyrstöjä ja grillattua bataattia. Myös tämä annos yllätti positiivisesti kokonsa puolesta ja oli sopiva isompaankin nälkään. Pihvin mies pyysi mediumina ja sellaisena se myös tuli.

Annoksen tarjoilussa oli käytetty kivilaattaa, joka oli toki oikein tyylikäs ja sopi erinomaisesti tilan historiaan. Reunattomuutensa vuoksi kivilaatta ei ollut se kaikista funktionaalisin ratkaisu ja katselin salaa kauhuissani, kuinka lähelle reunaa kastike hiipi. Tulvalta onneksi vältyttiin! Mies otti annoksensa kanssa listalla suositeltua Vin de Pétanque Grenache Syrah -punaviiniä, jonka kepeys ja hapokkuus eivät peittäneet ruoan makuja.

Palvelu oli minun makuuni mukavan huomaamatonta ja neutraalia. Pidän siitä, että henkilökunta jää tyylikkään ystävällisesti taka-alalle, ja tämä toteutui Tampellassa hienosti. Vaikka tupa oli täynnä, palvelu oli ripeää ja saimme sekä alkuruoan että pääruoat yllättävän nopeasti. Asiakasmäärän vuoksi olin varautunut paljon pidempään odotteluun, mutta alkuruoan tulossa ei tainnut kestää kuin varttitunti, jonka aikana ehti juuri sopivasti tutkia viinilistaa.

Jälkiruoan jätimme tällä kertaa väliin, sillä kotona odotteli miehen minun pienellä avustuksellani tekemä täytekakku, ja alkupalan ja salaatin jälkeen olin hetkellisesti hyvinkin täynnä. Listalla olisi ollut mitä herkullisimman kuuloisia jälkiruokia kuten köyhiä ritareita tai uunijäätelöä, mutta ne jäävät odottamaan maistelua ensi kertaan!

Kaiken kaikkiaan Ravintola Tampellasta jäi positiivinen mielikuva ja se on oikein mukava uusi tuttavuus Tampereen ravintolakartalla.

Löytyykö sieltä muita Ravintola Tampellaa testanneita? Millainen maku jäi?