Joogaava karhu ja muita karvakavereita

Joogaava karhu ja muita karvakavereita

• 28 kesäkuuta, 2017

Kesän bucket list hupenee kovaa vauhtia, sillä huristelimme päiväretkelle Ähtäriin, jonka eläinpuisto on lapsuudesta tuttu paikka. Olin edellisen kerran käynyt Ähtärissä niin pienenä tyttönä, että parhaiten muistin paikasta matkamuistomyymälästä ostetun rusakkopehmolelun. Oli siis korkea aika mennä virkistämään muistoja!

Tampereelta on Ähtäriin matkaa 145 kilometriä, joka taittuu kevyellä kaasujalalla parissa tunnissa. Ähtärin eläinpuisto on aika lailla kirjaimellisesti keskellä metsää, sillä eläinten aitaukset on sijoitettu 60 hehtaarin kokoiselle alueelle, jonka ympäri kiertää 3 kilometrin kävelyreitti. Lajeja on yhteensä 47, joista suurin osa on pohjoisen havumetsävyöhykkeen eläimiä.

Parin tunnin kierros venähti kuuden tunnin hengailuksi, sillä innostuimme tekemään kierroksen kahdesti (!) lumileopardin ja ilveksen näkemisen toivossa. Toisen kierroksen lopulla kävelimme vielä kolmannen kerran lumileopardin luo, mutta kissapeto päätti edelleen pysytellä visusti piilossa. Ilveskin ujona eläimenä pysyi poissa päinvalosta, mutta muut eläimet onnistuimme näkemään.

Satuimme paikalle sekä susien että karhujen ruokinta-aikaan, mikä toi lisää sisältöä vierailuun. Opimme muun muassa, että rohkea Leo-susi osaa istua alas ruokaa odottaessaan ja karhut pitävät päärynästä ja vesimelonista. Ainakin Mimmi-karhulle ja sen kolmelle poikaselle sekä 25-vuotiaalle Mörri-karhulle hedelmät maistuivat oikein hyvin. Karhut osasivat hienosti odottaa vuoroaan ja vähän joogailivatkin samalla.

Kovin helteisenä päivänä Ähtäriin ei kannata suunnata, sillä kuumalla ilmalla eläimet ovat väsyneitä ja vetäytyvät varjoihin pois näkyviltä. Muutenkin monet eläimet keskittyvät päivisin lähinnä nukkumiseen. Paras aika bongata kaikki asukkaat olisi varmaankin kolean syyspäivän pimetessä. Ähtäri on auki vuoden jokaisena päivänä, ja voisikin olla mielenkiintoista nähdä eläimet talvella. Ehkä lumileopardi ja ilveskin olisivat silloin suostuvaisempia näyttäytymään?

Eläintarhoista tai -puistoista ei voine kirjoittaa ottamatta muutamalla sanalla kantaa aihepiiriin ihan yleisellä tasolla. Oma suhtautumiseni eläinpuistoihin on ristiriitainen. Eläinpuistojen avulla pystytään suojelemaan ja säilyttämään erittäin uhanalaisia lajeja, mutta apean tai stressaantuneen näköiset eläimet sekä kurjat, virikkeettömät olot ovat yksiselitteisesti väärin.

Vaarana on, että rahan tahkoamisen varjolla eläimiä kohdellaan huonosti. Koko toiminnan olisi tapahduttava eläinten ehdoilla ja niille pitäisi luoda mahdollisimman paljon luontaista elinympäristöä muistuttavat olot.

Korkeasaaressa minua on surettanut, sillä eläinten tilat ovat näyttäneet melko ahtailta, sudet laihoilta ja porot apeilta. Ähtärissä oli ilahduttavaa huomata, että eläinten aitaukset olivat suurempia ja ympäristö tarjosi eläimille virikkeitä. Lintujen häkit olivat tosin melko pieniä, korpit ja kotkat eivät niissä paljoa lentelemään pääse.

Joillakin eläimillä oli poikasia, esimerkiksi tunturipöllöemo oli selvästi pesimäpuuhissa ja poroilla sekä kauriilla oli useampi vasa villisikapesueesta puhumattakaan. Eläimet vaikuttivat hyvävointisilta ja iloisilta. Turkit näyttivät hyväkuntoisilta ja eläimet aktiivisilta, ahma kirmaili pitkin aitaustaan itsekseen leikkien, mäyrä kaiveli kuoppia ja otti välillä ettaset.

Onko Ähtärin eläinpuisto sinulle tuttu paikka? Mitä mieltä olet eläinpuistoista ja -tarhoista ylipäätään, pidätkö niitä hyvänä vai huonona asiana?