Keskikesän niityt

Kasteiset niityt täynnä koiranputkia, hiirenvirnaa, voikukkaa ja niittyleinikkejä. Hulmuaviin helmoihin imeytyy ruohonvihreää, vapaana liehuvat hiukset solmiutuvat takuille. Notkelmissa palavat kokot, taipuisista koivunoksista sidotaan vihtoja. Valkeiden juhannusruusujen huumaava tuoksu täyttää ilman.

Keskikesän valkeat, yöttömät yöt. Vuoden pisimmät päivät, joina hämärä vain viivähtää ja aurinko käväisee kuusenlatvojen alapuolella värjäten taivaanrannan väripaletin kauneimmilla sävyillä. Laiturilla varpaat tekevät renkaita peilityyneen pintaan, ja jos on aivan hiljaa, voi nähdä pöllön yölennollaan.

Kesäpäivänseisaus on juuri jäänyt taakse ja keskikesän karnevaali, juhannus, on käsillä. Olo alkaa olla haikea, jostakin syvältä alkaa kummuta luopumisen tuska. Kesä tuntuu vasta alkaneen ja mieli on juuri ja juuri irrottautunut talven kahleista, mutta luonnon syklissä alamme lähestyä jo puoliväliä.

Juhannukseen liittämäni haikeuden vuoksi en ole koskaan osannut juhlia keskikesää railakkaan iloisesti. Juhannusyönä parasta, mitä tiedän, on odottaa sitä maagista hetkeä, kun usva nousee järvelle ja silkkiuikkuperhe uskaltautuu iltauinnille kaislikoiden kätköistä. Olla aivan hiljaa ja läsnä hetkessä.

Hyvää ja rauhallista juhannusta, missä ja miten sitä ikinä vietätkään -  tai olet viettämättä! Minä hiljenen muutamaksi päiväksi - aivan kuten koko Tamperekin, joka ihmisistä tyhjentyessään näyttää betoniselta elokuvakulissilta.

Kasteiset niityt täynnä koiranputkia, hiirenvirnaa, voikukkaa ja niittyleinikkejä. Hulmuaviin helmoihin imeytyy ruohonvihreää, vapaana liehuvat hiukset solmiutuvat takuille. Notkelmissa palavat kokot, taipuisista koivunoksista sidotaan vihtoja. Valkeiden juhannusruusujen huumaava tuoksu täyttää ilman.

Keskikesän valkeat, yöttömät yöt. Vuoden pisimmät päivät, joina hämärä vain viivähtää ja aurinko käväisee kuusenlatvojen alapuolella värjäten taivaanrannan väripaletin kauneimmilla sävyillä. Laiturilla varpaat tekevät renkaita peilityyneen pintaan, ja jos on aivan hiljaa, voi nähdä pöllön yölennollaan.

Kesäpäivänseisaus on juuri jäänyt taakse ja keskikesän karnevaali, juhannus, on käsillä. Olo alkaa olla haikea, jostakin syvältä alkaa kummuta luopumisen tuska. Kesä tuntuu vasta alkaneen ja mieli on juuri ja juuri irrottautunut talven kahleista, mutta luonnon syklissä alamme lähestyä jo puoliväliä.

Juhannukseen liittämäni haikeuden vuoksi en ole koskaan osannut juhlia keskikesää railakkaan iloisesti. Juhannusyönä parasta, mitä tiedän, on odottaa sitä maagista hetkeä, kun usva nousee järvelle ja silkkiuikkuperhe uskaltautuu iltauinnille kaislikoiden kätköistä. Olla aivan hiljaa ja läsnä hetkessä.

Hyvää ja rauhallista juhannusta, missä ja miten sitä ikinä vietätkään -  tai olet viettämättä! Minä hiljenen muutamaksi päiväksi - aivan kuten koko Tamperekin, joka ihmisistä tyhjentyessään näyttää betoniselta elokuvakulissilta.