Heinäkuun helpoin mekko

Heinäkuun helpoin mekko on ehdottomasti ollut tämä Onlyn kietaisumallinen mekko, jonka materiaali on ihanan kevyttä ja kepeää. Mekko on mukavan väljä ja vilpoinen, se päällä jaksaa istua pidemmätkin automatkat, ja vilun yllättäessä päälle on helppo heittää pitkä neulehuitula. Täydellinen arkimekko kesämenoihin!



Kuvien taustalla olevasta hurmaavasta vanhasta talosta sen verran, että aikanaan näillä samoilla auringonlämmittämillä rappusilla on mieheni istunut pikkupoikana isoisänsä ja enonsa kanssa. Roikkuupa ikkunan alla vielä Tuisku-hepan kenkäkin onnea tuomassa. Pihamaalla on vietetty niitä lapsuuden ihania kesiä, jotka tuntuivat kestävän loputtomiin ja joina mansikat olivat aina makeita, aurinko paistoi ja heinäsirkat sirittivät.

Ihanaa heinäkuun viimeistä sunnuntaita! Viimeinen kesäkuukausi starttaa aivan kohta, otetaan siitä kaikki ilo irti. Eikä horisontissa siintävä syksykään ollenkaan pahalta tunnu, olen jo oikeastaan salaa odottanut elokuun tunnelmallisia, pimeneviä iltoja, joina voi käpertyä parvekkeelle huovan alle ja katsella yötaivaan ensimmäisiä tähtiä.

Salainen puutarha

Ruissalossa ajellessamme löysimme sattumalta Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan tien varrelta. Tammien välissä mutkitteleva tie oli kylttien täplittämä, mutta venesatamien ja pursiseurojen keskellä puutarha herätti välittömän mielenkiinnon.

Kasvihuoneet olivat jo sulkeutuneet eikä pihassa ollut auton autoa, mutta ulkopuutarhat olivat vielä avoinna. Aluksi vaikutti, ettei puutarhassa olisi paljoa nähtävää, mutta kävelimme sinnikkäästi pidemmälle.

Sitten löysimme sen. Akileijojen reunustaman, lumpeenkukkien täplittämän lammen. Merituuli ujelsi hiljaa koivuissa eikä mistään kuulunut ääniä. Olimme löytäneet salaisen puutarhan - ainakin siltä tuntui.











Lammen luota nousivat portaan pienen mäen laelle, jonka rinteet olivat apiloiden peitossa. Mäen päällä odotteli pionit, jotka elelivät mäellä omassa syklissään. Osa oli jo kukintansa kukkinut, osa oli vasta nupuilla ja meidän onneksemme moni tämän syklin puolivälissä. Pioneiden lomasta löytyi myös liljoja ja yhä kukassa oleva magnoliapuu.

Vaatimattoman oloisesta paikasta kuoriutuikin lopulta ihastuttava kukkien keidas. Näinhän elämällä on muutenkin tapana mennä, kannattaa poiketa reitiltä ja antaa asioille mahdollisuus, sillä lopputuloksena voi olla jotakin yllättävän ihanaa.



















Tällä postauksella olen mukana Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoisessa Kukkailottelussa. Linkin takaa löytyy paljon kukka-aiheisia postauksia.

Postikortteja Turusta

Sympaattinen, suloinen ja helposti lähestyttävä Turku on mainio kesäkaupunki, jonka tunnelma on aivan omanlaisensa. Vaikken koskaan ole Turussa asunut, minulla on aina ollut kaupungissa kotoinen olo, johtunee kenties merestä, lapsuudesta Vaasan rannikolla ja näitä kaupunkeja yhdistävästä kaksikielisyydestä, joka Mansesta puuttuu kokonaan.



Jos päädyt piipahtamaan Turussa jonakin joutilaana loppukesän tai alkusyksyn leppeän leutona päivänä, suosittelen...





... kurkistamaan sisälle Tuomiokirkkoon. 700-vuotias kirkko on kertakaikkiaan vaikuttava näky! Meidän piipahduksen aikaan kirkossa sattui harjoittelemaan jousiorkesteri kuoroineen, ja kirkon mieletön akustiikka tuli todistettua omin korvin.





... kiipeämään Samppalinnanmäelle auringonlaskun aikaan. Täydellinen paikka niin piknikille,  ex tempore -kuohuviineille, auringonlaskun ihailulle kuin kainaloon käpertymiselle. Samppalinnan alueelta löytyy muuten myös ravintola, maauimala ja kesäteatteri.







... jokirantaa ja sen laivoja. Totean varauksettomasti jokirannan lukuisista ravintoloista (Sergio's, Blanko, Tintå, Smör ja Tårget) ja jokilaivoista, että ihania! Aurajoen tunnelma on uniikki, tätä ei löydy Tampereen järvien rannoilta eikä Helsingistä meren ääreltä.



... yöpymään Turun hotellien klassikossa, Marina Palacessa. Jos haet ketjuhotelleja persoonallisempaa tunnelmaa, kokeile vaikkapa jugendtalossa olevaa buotique-hotellia.



... tutustumaan Turun linnaan. Kuten kaikki muutkin Suomen linnoista, tämäkin on suunniteltu lähinnä sodankäyntiä ja puolustamista silmällä pitäen, joten Euroopan hovilinnojen pröystäilevän ylenpalttista luksusta täältä ei löydy. Yli 700-vuotias linna tarjoilee kuitenkin mielenkiintoisen aikamatkan kaikille historiasta kiinnostuneille. Täällä saisi kulumaan vaikka koko päivän!



... ajelua Ruissalossa. Tammien keskellä mutkitteleva tie ja luonnonkukkaniityt heittävät sinut suoraan keskelle Keski-Eurooppaa. Tien päässä odottaa kylpylä, ja matkan varrella on muun muassa useita venesatamia sekä kasvitieteellinen puutarha, johon palaan tarkemmin huomenissa kuvien kera.







Näiden ohella Turkuun jäi vielä vaikka mitä mielenkiintoista, kuten roppakaupalla museoita. Esimerkiksi Wäinö Aaltosen museossa esillä oleva Jacob Hashimoton näyttely ja Turun taidemuseossa vielä kuukauden näytteillä olevat Robert Doisneaun mustavalkokuvat 1900-luvun Pariisista vaikuttavat vierailemisen arvoiselta.

Turku, nähdäänhän taas pian?

Vuorokausi merellä

Olen selvinnyt ensimmäisistä työpäivistä fyysisesti ja henkisesti jotakuinkin hyvävointisena, mitä nyt vähän väsymys painaa, kun loman viime metreillä onnistuin sekoittamaan unirytmini katsomalla yöllä elokuvia Netflixistä. En suosittele, mutta suosittelen, katso ainakin Zodiac ja The Invisible Guest.

Työpäiviä on helpottanut loman muistelu ja uuden suunnittelu. Aivan koko lomaa ei sentään mökillä vietetty, vaikka melkein puolet lomasta siellä oltiinkin. Mökkeilyn ohella onnistuttiin poistumaan Suomen rajojen ulkopuolellekin, vaikkakin vain muutamaksi tunniksi. Sen suurempaa ekskursiota ei tälle kesälle jaksettu suunnitella, mutta suuntasimme pitkästä aikaa laivalle.





Jostakin syystä Turku-Tukholma -väli on ollut suosikkini, joten sinne vei matkamme. Arvoimme pitkän aikaa, rantautuisimmeko Tukholman kamaralle muutamaksi päiväksi, mutta mökin kutsu oli voimakkaampi. Tyydyimme siis ihailemaan Tukholmaa vain laivan kannelta aamuseitsemältä. Ja onhan se ihana. Ehkä ensi kesänä nähdään ihan kunnolla?

Emme olleet vielä aiemmin ennättäneet kokeilemaan Gracea, ja laiva oli kaikkinensa positiivinen yllätys. Kaukana ovat 80-90-lukujen ankeat ruotsinristeilijät. Gracella olisi helposti seilannut toisenkin vuorokauden, sillä mereen hullaantuneena voisin ihailla sitä päivätolkulla. Ruoka oli hyvää, hytti mukava, seura erinomaista ja meri kaunis. Mitäpä muuta sitä maakrapu voisi merimatkalta toivoa?