Nahkahääpäivän mietteitä

Nahkahääpäivän mietteitä

• 12 heinäkuuta, 2017

Tänään on kolme vuotta hääpäivästämme, jonka aamuna annostelin sydänriisiä pitsipusseihin kuumarullat päässä ja sulhanen touhusi hääpaikalla vielä paria tuntia ennen vihkimistä. Kalusteet oli tuotu paikan päälle vasta hääpäivän aamuna, saavuimme kirkkoon viime tipassa ennen vihkimistä, vieraslahjat jäivät hakematta leipomosta ja mies oli suihkussa, kun meillä olisi pitänyt vihkikuvaus.

Häitä edeltävänä yönä aamuneljältä mies ja timpuri joivat vielä kahvia ja söivät sokerimunkkeja, lattia oli juuri saatu asennettua. Oikeastaan ainoa asia, joka oli järjestyksessä jo hyvissä ajoin, olivat meidän vaatteemme. Kaikki muu oli enemmän tai vähemmän sekaisin aina h-hetkeen saakka.

Ensimmäinen vinkki: älä remontoi taloa ja järjestä juhlia siellä. Älä ainakaan aloita liian myöhään, romahduta yhden huoneen kattoa päällesi viikkoa ennen häitä ja maalaa koko taloa häitä edeltävänä päivänä. En suosittele, ellet ole masokisti.

Alttarille kävellessäni olisin voinut ruveta nauramaan ja itkemään pelkästä helpotuksesta. Että me olimme siinä, muutaman tunnin nukkuneina, vuoden remonttiprojektin jälkeen. Vuoden, jonka aikana opiskelin, tein töitä, kirjoitin opinnäytetyötä, järjestelin häitä ja viikonloppuisin remontoin. Hullu, hullu vuosi. Toinen vinkki: älä tee näin, ellei vuorokaudessasi ole maagisesti enemmän tunteja kuin meillä muilla tai ellet omaa käsittämättömiä supervoimia. Muussa tapauksessa tulet olemaan väsynyt. Tosi väsynyt.

Olin 25-vuotias morsian, nykymittapuulla nuori, ja nuoreksi minä itseni tunsinkin. Vielä nuoremmaksi katsoessani kuvia häistämme. Niin nuori ja samalla niin ehdottoman varma. Kaikesta. Miehestä, musiikista, lautasliinojen kuvioinnista ja materiaalista. Onneksi menimme naimisiin jo tuolloin, sillä vuosi vuodelta ehdottomuuteni on karissut. Ei miehen suhteen, mutta kaiken muun. En edes halua kuvitella, kuinka tyylittömät ja yhteensopimattomat lautasliinat meillä olisi, jos ne nyt vasemmalla kädellä hieman epäperfektionistisemmin valitsisin.

Ensimmäistä hääpäivää vietettiin kahden kesken mökillä luonnon helmassa, toisena hääpäivänä kokosimme aamusta pitkälle yöhön suihkukaappia, jonka lopulliseen paikalleen saattamiseen tarvittiin lopulta isän apua.

Kolmas vinkki: kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse. Jos sinulla on kuka tahansa tuttu, joka on koonnut suihkukaappeja ennenkin, soita hänelle, ennen kuin tilanne eskaloituu siihen, että seisot kahdelta yöllä keskellä suihkuallasta pitämässä molemmin käsin lasiseiniä pystyssä ja mies on kaapin ja seinän välissä puolen neliömetrin tilassa koettamassa ruuvata seiniä paikoilleen. Mutta. Mehän. Kokeilemme. Itse. Ihan itse. (Suihkukaapista tuli lopulta oikein hyvä, ja se on hienosti palvellut tämän vuoden.)

Kolmatta hääpäivää emme vietä mökillä emmekä myöskään remonttiprojetin kimpussa, vaan näillä hetkillä ihailemme toivottavasti merellä hitaasti horisonttia kohti painuvaa aurinkoa.