Kaksi kertomusta erosta

Kaksi kertomusta erosta

• 30 elokuuta, 2017

Kirjallisuudessa kaksi aihetta jaksavat kiinnostaa minua vuodesta toiseen: sota ja rakkaus.

Parisuhteita tavalla tai toisella käsittelevät romaanit ovat aina siirtyneet kiireen vilkkaa lukulistalleni, ja alla esittelen kaksi aihepiiristä viimeisimmäksi lukemaani kirjaa, yhden hyvän ja toisen vähän vähemmän hyvän.

Ahmaisin yhdeltä istumalta Geir Gulliksenin romaanin Kertomus eräästä avioliitosta. Neli-viisikymppisten Jonin ja Timmyn, journalistin ja lääkärin, 20-vuotisen avioliiton kaatuminen ja luhistuminen käy pala palalta, vääjäämättä kuin juna, jota ei voida, haluta tai osata pysäyttää. Tämä on riipivää ja raastavaa seurattavaa.

Jon ja Timmy antavat toisilleen loputtomasti vapautta ja tilaa. He uskovat liittonsa olevan niin täydellinen, ettei mikään voi sitä horjuttaa. Jon uskoo rakkauden särkymättömyyteen niin kokonaisvaltaisesti, ettei edes hätkähdä Timmyn alati läheisemmäksi käyvää tuttavuutta toisen miehen kanssa. Sen sijaan Jon fantasioi, miltei härnäten yllyttää, Timmyn vieraan syleilyyn ja leikittelee mustasukkaisuudella.

Avioliiton lopputuleman kannalta juuri edellä mainitut asiat lopulta tuhoavat heidän liittonsa. He kompastuvat omaan vapauteensa ja asioiden muuttuessa konkreettisiksi Jon tajuaa, ettei hän onnistukaan olemaan yhtä idealistinen ja vapaa mustasukkaisuuden kahleista kuin kuvitteli. Sivusuhde, jolla Jon aluksi miltei hekumoi, vaikuttaa väistämättä Timmyyn, ja lopulta heidän parisuhteelleen käy kuin Shakespearen tragedioissa.

Aivan ensimmäiseksi on todettava, että lähtökohdat Martina Haagin Olin niin varma meistä lukemiselle olivat auttamattoman huonot, sillä Gulliksenin parisuhdekuvauksen jälkeen mikä tahansa kirja olisi tuntunut mitäänsanomattomalta. Se sanottakoot puolustukseksi Haagin teokselle.

Olin niin varma meistä on kertomus 15-vuotisen liiton päättymisestä. Aviomies Anders päätyy suhteeseen kollegansa kanssa ja jättää vaimonsa Petran yhdeltä istumalta - ainakin siten tilanne lukijalle välittyy. Ovatko asiat kuitenkaan todella näin yksinkertaisia kuten Haag ne esittää?

Lukijaa ei päästetä kulissien taakse, sillä romaani keskittyy kuvaamaan shokkieron vaikutuksia jätetyssä osapuolessa, ei todella syvällisesti analysoimaan Petran ja Andersin liittoa. Miksi Anders päätyi sivusuhteeseen? Mikä liitossa meni vikaan? Onko dominoivalta vaikuttava Petra turhan takertuva? Onko Anders jäänyt kokonaan sivuun Petran vetämästä perheteatterista? Voimme vain arvailla.

Olin niin varma meistä liikkuu kahdessa ajassa: juuri ennen ja jälkeen eron sekä nykyisyydessä, jossa erosta on kulunut noin vuoden päivät. Petra lähtee pohjois-Ruotsiin erätuvalle mökkivahdiksi ja oppii vihdoin luottamaan itseensä nousten viimein omille jaloilleen. Ollakseen vakaasti keski-iässä, Petran ajatusmaailma vaikuttaa auttamattoman naiivilta. Syvällinen itsereflektointi kun puuttuu teoksesta kokonaan.