Lappeenranta & Imatra: parhaat palat

Lappeenranta & Imatra: parhaat palat

• 22 elokuuta, 2017

Itä-Suomen roadtripin ensimmäinen virallinen etappi oli Asikkalan Pulkkilanharju. Päijänteen rannoilta matka jatkui Lappeenrantaan, Imatralle sekä Savonlinnaan Puumalan ja Lietveden kautta.

Paluumatkalla koukkaistiin Rantasalmen ja Mikkelin läpi takaisin kohti tuttua Mansea. Kuluvan viikon aion pyhittää näiden 1200 kilometrin parhaille paloille, joten tästä taitaa tulla oikea Suomi-matkailun teemaviikko.

Ensimmäisenä on luvassa Lappeenrannassa vietetyn illan ja Imatralla nukutun yön perusteella tehtyjä, melkein-noviisin havaintoja siitä, mitä Lappeenrannassa ja Imatralla kannattaa nähdä, tehdä tai syödä.

Lappeenranta, Saimaan rannoilla sijaitseva Etelä-Karjalan maakuntakeskus ja tunnettu eritoten Saimaan kanavasta. Olimme vain ohikulkumatkalla kohti Imatraa, mutta olihan Lappeenrannassakin edes poikettava.

Kun ollaan vesistön äärellä, satama-alue on ehdottomasti tsekattava. Lappeenrannan satama ravintolalaivoineen, puistoineen ja toreineen olikin oikein sympaattinen tapaus, ja lämpiminä kesäiltoina torilla saisi varmasti kulutettua tunnin jos toisenkin kiertämällä kojulta toiselle ja maistelemalla kaikki paikalliset herkut. Mitähän mahtaa pitää sisällään esimerkiksi vety & atomi?







Jos ehdit vain yhden asian, tutustu ehdottomasti Lappeenrannan linnoitukseen. Jo pelkkä linnoituksen rinteille kipuaminen palkitsee, sillä sieltä avautuvat näkymät Lappeenrannan kaupungin yli.

Linnoituksen historia yltää vuoteen 1720, jolloin ruotsalaiset aloittivat vuonna 1649 perustetun kaupungin linnoittamisen. Lappeenranta oli aikanaan Ruotsille tärkeä rajakaupunki, mutta linnoittajat vaihtuivat venäläisiksi Ruotsin ja Venäjän rajan siirryttyä myöhemmin Kymijoelle.





Linnoituksen rakennukset ovat enimmäkseen Venäjän vallan ajalta, 1700- ja 1800-luvuilta. Linnoituksesta löytyykin Suomen vanhin ortodoksikirkko, joka on rakennettu vuonna 1785.

Jos aikaa riittää, kannattaa myös tutustua Linnoituksen alueella sijaitsevaan Etelä-Karjalan museoon. Linnoituksessa on myös Lappeenrannan taidemuseo sekä kaupungin vanhimmassa rakennuksessa toimiva Ratsuväkimuseo, joten taiteen ja historian ystäville Linnoitus tarjoaa näkemistä ja koettavaa koko päiväksi.

Imatralle meitä veti kaksi Suomi-matkailun ikonista klassikkoa: Imatrankoski ja Imatran Valtionhotelli*. 

Jugendlinnalta näyttävä Imatran Valtionhotelli on ehkä Suomen tunnetuimpia hotelleja. Usko Nyströmin suunnittelema satumaisen kaunis hotelli rakennettiin Imatrankosken partaalle vuonna 1903, ja alkuperäiseltä nimeltään se oli Grand Hôtel Cascade.

Majoitustoiminnan ohella rakennusta on muun muassa käytetty sotien aikana komentopaikkana. Nykyisin hotelli kuuluu Cumulus Resort-ketjuun, mutta ei syytä huoleen: ketjusta huolimatta hotelli henkii edelleen vanhaa tunnelmaa. Rakennus on täynnä kauniita yksityiskohtia niin ulkoa kuin sisältä.

Nykyään hotellista löytyy ravintola, klubi, kaksi kahvilaa sekä vuonna 2009 valmistuneesta uudisosasta kylpylä. Vaikkei Valtionhotellissa yöpyisikään, kannattaa hotellin Linnasali-ravintolassa piipahtaa syömässä ja ihailla samalla hotellin kaunista portaikkoa, seinämaalauksia ja jugendvalaisimia.













Imatrankoski on yksi Suomen 27:sta kansallismaisemasta ja Suomen vanhin matkailunähtävyys. Koskea on käyty ihastelemassa ulkomailta asti jo 1700-luvulta lähtien, jolloin taiteilijat eri puolilta Eurooppaa etsivät inspiraatiota kosken partaalta.

1900-luvun alussa Imatra oli niin suosittu, että sinne tuli Pietarista päivittäin 14 junavuoroa. Suomen vanhin luonnonpuisto, Kruunupuisto, perustettiin Imatrankosken ympärille 1800-luvun puolivälissä. Kosken vapaa virtaus loppui vuonna 1929, kun koski valjastettiin.





Imatran keskustaa halkova kosken uoma on kuivanakin todella vaikuttava, ja kosken partailla tepastellessa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Kesäisin Imatrankoski virtaa vapaana joka päivä 20 minuutin ajan klo 18 alkaen.

Tänä vuonna koskinäytöksiä ei tosin järjestetä korjaustöiden vuoksi, joten jäipähän perusteltu syy käydä Imatralla ainakin toistamiseen. Lapsuuden hataria muistoja koskinäytöksestä on ehdottomasti päästävä vielä verestämään!

Kallioihin satoja vuosia sitten kaiverretut silloisten vierailijoiden nimikirjaimet jäivät jälkeemme tervehtimään uusia kävijöitä.