Maaseutukierroksella
Olen asunut Tampereen ytimessä kahdeksan vuotta ja nautin kaupunkielämästä täysin sieluin. Rakastan vapauden tunnetta. Astun kotiovesta ulos ja kaupunki levittäytyy eteeni, mahdollisuuksia täynnä. Kaikki on juuri siinä. Rakastan kaupunkia, pientäsuurta Tamperetta, ja ajatus pienelle paikkakunnalle muuttamisesta tuntuu kuristavalta. Mutta sitten.
Sitten koittavat ne päivät, joina istumme auton penkille ja otamme suunnaksi tuntemattoman. Päädymme lähikuntien maaseututaajamiin keskelle kesannolle jätettyjä peltoja, ränsistyneitä maatiloja, hylättyjä rakennuksia, joissa joku on joskus elänyt ja työskennellyt, ja haistan maaseudun ilman. Se tuoksuu aivan erilaiselta. Se on puhdasta, koskematonta.
Ja silloin sielussa läikähtää. Muistan taas, mistä oikeasti olen. Muistan, etten minä oikeasti ole kaupunkilaistyttö. Muistan, että minä olen sieltä, missä viljapelto siintää horisonttiin niin pitkälle kuin silmä näkee, sieltä missä on harmaita latoja ja punamullalla maalattuja taloja. Ja silloin minä ehkä vähän kaipaan. Kaipaan sitä, että voin juosta pellolla, tuntea joka suunnasta puhaltavan tuulen, vaeltaa metsissä törmäämättä kehenkään.
Muistan niityn kukat, tunnistan puut niiden lehdistä, en sekoita hirveä ja lehmää. Olen hoitanut hevosia ja samoillut metsissä. Olen tiennyt, missä on paras lakkapaikka eikä minua ole pelottanut liikkua yksin luonnossa. Ei, se on osa minua, osa jokaista meistä. Siksi varmaan niin mielelläni kuvaan kukkasia, sitä ainoaa asiaa, joka tuo luonnon lähemmäs kaupungissa.
Siinä on elämäni dilemma. Rakastan kaupunkia, rakastan olla siellä missä tapahtuu, ihmisten keskellä tuntemattomana, mutta toisaalta. Vasta, kun istuu vanhalla maitolaiturilla tai metsän keskellä kannon nokassa kuuntelemassa, miten puut kuiskivat tuulessa, vasta silloin todella on sielunsa kanssa kosketuksissa.
Tuntuu itsensä toistamiselta, mutta niin upeita kuvia! Erittäin hienosti kirjoitettu teksti myöskin. Itse olen asunut koko ikäni ja asun yhä maaseudulla. Itseäni hirvittää se ajatus, että opiskelemaan muuttaessani joudun varmaankin muuttamaan johonkin kaupunkiin, vaikka kyllä siihenkin varmasti vielä tottuu! Onhan kaupungissakin puolensa, palvelut ovat lähellä ja julkinen liikenne toimii paremmin yms. Kaiken kaikkiaan ihana postaus! :)
VastaaPoistaSara V
Voi kiitos Sara :) Kaupungissa ja maalla asumisessa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa, ja kaupungissa asumiseen tottuu yllättävän nopeasti :)
PoistaUpeat kuvat ja koskettava kirjoitus. Allekirjoitan luonnon olevan osa meitä. Ainakin itselleni se on. Olen asunut suurimman osan elämästäni maaseudulla. Nyt vanhana pelottaa se, että jossain vaiheessa täytyy luopua ajokortista ja silloin maalla asumiselle tulee loppu. Hyvää viikonloppua.
VastaaPoistaKiitos Kirsti! Siihen elämäntilanteeseen on varmasti vielä paljon aikaa. Hyvää alkavaa viikkoa!
PoistaTiedän niin hyvin tuon tunteen! Olen itsekin landelta kotoisin ja kaipaan niihin maisemiin ihan hillittömästi, mutta toisaalta kapungissa asuminen on ihanan rentoa - ei tarvitse kauheasti suunnitella menemisiään ja tekemisiään, bussilla tai omin jaloin pääsee miltei joka paikkaan, eivätkä kaikki tunne toisiaan ja juorua toisistaan. :D
VastaaPoistaviikarivartti.blogspot.fi
Tiivistit hyvin kaupungissa asumisen plussat! Kun asunut sekä maalla että kaupungissa, on nähnyt molempien hyvät ja huonot puolet.
PoistaKirjoitat tosi kauniisti! Tiedän tuon tunteen. Olen itsekin maalta kotoisin, asuin 20 ensimmäistä vuotta elämästäni peltojen ja metsien ympäröimänä, mutta viihdyn tosi hyvin kaupungissa. En itse haluaisi enää koskaan asua vakituisesti maalla, mutta aina sinne palaaminen tuntuu todella kotoisalta, olipa missä päin Suomea tahansa. Arvostan Tampereella sitä, että luonto on kuitenkin aina lähellä - metsää ja järveä löytää aina parin kilometrin säteeltä. :)
VastaaPoistaKiitos Valpuri! Minullakin on samanlainen tunne, en myöskään enää haluaisi asua pysyvästi maalla, mutta maaseudulla iskee aina nostalgisen kotoisa olo. Tampere on kyllä ihana kaupunki siitä, että luonto on läsnä :)
PoistaAivan ihania kuvia! Oot tosi hyvä kuvaaja. Pakko myös mainita, että sun kirjotus tyyli on todella kiva :)
VastaaPoistahttps://veerakaisla1.blogspot.fi/
Voi kiitos Veera :)
PoistaIhania kuvia ja ihana teksti! Tästä tuli itsellekin ikävä maalle :)
VastaaPoistaKiitos Elli :)
PoistaUpeita kuvia kotikaupungistani Tampereelta, jossa tosiaan on luonto lähellä :-) Kiva paikka asua ja elää, ja tarvittaessa pääsee keskustastakin nopeasti luonnon rauhaan.
VastaaPoistaIhastuin kuviin niin paljon, että en sisäistänyt lukemaani kunnolla. Eli kuulukoon kunnia lähikuntien maisemille, joihin tosiaan on helppo Tampereen keskustasta autoilla. Itse olen kiertänyt lähikuntia kesälomalla aika urakalla, joten maalaismaisemasta olen saanut nauttia paljon auton ikkunasta. Pitäisi näköjään pysähdellä vähän useammin ja ottaa kamera käteen luonnon helmassa :-)
VastaaPoistaKiitos kommenteista! :) Tampereen lähistöltä löytyy tosiaan kiitettävän paljon tällaista maaseutumaisemaa, mikä on mukava, jos kerrostalomiljöö alkaa kyllästyttää. Vahva suositus tienpientareille ja pikkuteille pysähtymiselle, maalta bongaa vaikka mitä kuvattavaa :)
Poista