Lakeuksien kutsu

Lakeuksien kutsu

• 24 syyskuuta, 2017

Olen elänyt aika lailla puolet elämästäni Pohjanmaalla ja puolet Pirkanmaalla. En ole siis oikein kumpikaan, en eteläpohjalainen enkä tamperelainen, vähän molempia, mutten kunnolla kumpaakaan. (Tosin, voiko oikeaksi pohjalaiseksi edes itseään kutsua, elleivät sukujuuret ole tuossa entisessä merenpohjassa vankasti ainakin pari kolme sukupolvea taaksepäin. Ehkä ei.)

Välimatkaa on 200 kilometriä, mutta toisinaan se tuntuu paljon pidemmältä. Näiden kilometrien aikana ehtivät muuttua niin ihmiset, metsät, ladot, politiikka, murre ja maaseutu. Kaikki on erilaista. Ei paljoa, mutta sen huomaa. Erityisesti eron näkee pelloista, ja ne pellot minä muistan aina. Jos olen perinyt rakkauteni mereen isoäidiltäni, viehtymykseni peltoihin tulee lapsuudestani.



Missään muualla ei voi olla yhtä harmaata lokakuun sumuisena aamuna kuin Pohjanmaalla, kun harmaanruskeiden liejuisten peltojen päällä leijailee usva, ja kesän sadosta on jäljellä enää maasta törröttävät viljanvarret ja mutaan painautuneet traktorin renkaat.

Eivätkä missään muualla pellot voi olla yhtä kauniita kuin elonkorjuun aikaan Pohjanmaalla, jossa ne lainehtivat katsojan edessä kuin kultainen meri ja jatkuvat niin pitkälle kuin silmä vain kantaa. Jossain horisontissa pellot sulautuvat taivaanrantaan ja koko maailma kylpee auringonlaskun kajossa viljankeltaisena.

Toisinaan haaveilen siitä, että voisin edelleen kävellä maatilojen läpi mutkittelevilla hiekkateillä keskelle näitä peltoja, laajoja lakeuksia, joita pienet metsäsaarekkeet halkovat. Tuollaisina hetkinä kaikki ylimääräinen katoaa, eikä maailmassa ole muuta kuin sinä itse ja kaikkialla ympärillä levittäytyvä viljameri.

Tämänkin meren rannalla tuntee itsensä kovin pieneksi, ja jos on aivan hiljaista, kiviin hajoavien aaltojen sijaan kuulee lakeuksien läpi puhaltavan tuulen, joka kuiskii viljan joukossa.



Näiden kuvien saattelemana toivottelen sinulle rauhallista sunnuntai-iltaa! Ja jos joskus olet ajelulla Etelä-Pohjanmaalla ja näet peltoaukean (niiltä et oikeastaan voi välttyä), pysähdy. Voit yllättyä.