Syyskuun kirjavinkki: Lahtarit

Syyskuun kirjavinkki: Lahtarit

• 14 syyskuuta, 2017

Suomen sisällissota ei ole suomalaisen kaunokirjallisuuden helpoimpia aiheita. Jos on ollut ollenkaan hereillä koulun historiantunneilla, ei ole vaikea ihmetellä, miksi. Onhan kyseessä yksi Suomen historian synkimmistä tapahtumista, jossa kymmeniä tuhansia suomalaisia kuoli omien maanmiestensä käsissä.

Sisällissodan varjo ylsi pitkälle 70-80 -luvulle saakka eikä se ole vieläkään kokonaan hälvennyt. Edelleen on sukuja ja sukulaisia, jotka eivät tervehdi toisiaan, koska ovat sisällissodassa olleet eri puolilla. Monien isovanhemmat vaikenevat arasta aiheesta kokonaan.

Romaanissaan Lahtarit Anneli Kanto tarttuu ansiokkaasti tähän vaikeaan aiheeseen. Lahtarit käsittelee sisällissotaa hieman poikkeuksellisesta näkökulmasta tabuja rikkoen, sillä punaisten terrorin sijaan kirja pureutuu sodan voittajiin, valkoisiin, joiden tekoja kaunisteltiin vielä 90-luvulla. Jo ensimmäisten lukujen jälkeen on selvää, ettei valkoisten sotaretkellä tapahtunut pelkkiä sankaritekoja.



Romaanissa äänen saavat ilmajokilaiset nuoret, pienien talojen ja torppien pojat, jotka osin ajautuvat, osin isänmaallisen innostuksensa ajamina päätyvät pitkälle matkalle Vaasasta Viipuriin. Mosaiikkimaisesti rakennettu kirja seuraa erityisesti Ruotsiin hiihtävän ja jääkäriksi kouluttautuvan Elias Ylivallin, suojalaiskuntalaisen Helena Malmbergin, ambulanssilääkäri Ilmari Ikolan sekä tamperelaisen ylioppilaan Nils Friisin sotataivalta. Mukana kertojina ovat myös muun muassa Englannin lähetystö, sotaan eksyneitä naisia sekä suomenhevonen Sälli, joka tarjoilee lukijalle romaanin liikuttavimman luvun.

Lahtarit kuvaa taitavasti sodan mielettömyyttä, julmuutta ja mielivaltaisuutta. Ensimmäisestä sivusta viimeiseen lauseeseen romaani on raadollinen, brutaali ja kammottavuudessaan koskettava. Antautuneita ja aseettomia ihmisiä tapetaan ilman oikeudenkäyntejä, eivätkä sodan kauhuilta välty edes lapset ja naiset, joita epäillään punaisten vakoojiksi. Rintamalla aikamiesten rinnalla taistelee lapsisotilaita, joista nuorimmat ovat vain yhdeksänvuotiaita. 

Inhimillisyys karisee ihmisistä luoti luodin jälkeen, ja moraali valuu pois kuin avantoon upotetut venäläiset. Ensimmäisen tapon jälkeen kunnon pojastakin saattaa sukeutua sääliä tuntematon lahtari. Kukaan ei säästy eikä ketään säästetä. Sota vaikuttaa peruuttamattomasti kaikkiin ja kaikkeen, eikä edes muonittaja palaa kotiinsa entisellään.



Romaanin uskottavuutta ja vaikuttavuutta lisää huomattavasti se, että Kanto on käyttänyt tekstin lomassa historiallista, dokumentaarista aineistoa Mannerheimin päiväkäskyistä lentolehtisiin ja päiväkirjamerkintöihin. Vaikka itse tarinaa kertovat henkilöhahmot ovatkin fiktiivisiä, romaanin pohjalla ovat todelliset teot ja kirjan tapahtumat etenevät sodan oikeiden tapahtumien mukaisesti.

Lahtarit on erittäin vaikuttava dokumenttiromaani, joka auttaa meitä ymmärtämään omaa historiaamme. Sodassa päivänvaloa ei näe kenenkään toiminta, ei voittajien eikä häviäjien - jos sodassa nyt ylipäätään on häviäjiä tai voittajia. Lahtarit maalaa sodasta kuvan, jossa kaiken jälkeen jäljelle jää vain kuolleita, vangittuja, sairastuneita ja traumatisoituneita - tunnusti mitä väriä hyvänsä.


Ps. Muistithan käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista.