Mikä sinusta tulee isona?
Tiedätkö jo, mikä sinusta tulee isona?
Minä en tiedä.
30 vuoden rajapyykki alkaa vuosi vuodelta lähestyä uhkaavammin. Silloin pitäisi olla talot, pihat, autot, lainat, lapset, kultainennoutaja ja lupaava urakehitys. Minulla on poukkoileva CV, riittävästi lainaa ja levoton mieli.
Viimeiset 10 vuotta olen koettanut miettiä pääni puhki tätä kysymystä. Että mikä minusta oikein tulee isona? Ja edelleenkään, minä en tiedä.
Lukion jälkeen myin lehtiä ja mietin tätä kysymystä erityisen ankarasti. Sitten päätin luovuttaa ja valita tarjolla olevista vaihtoehdoista aina sillä hetkellä parhaimman tuntuisen. Ja niin päädyin kouluun ja kaikkiin työpaikkoihini.
Ja siihen asti, kunnes tiedän, olen päättänyt jatkaa parhaiden vaihtoehtojen valitsemista ja sanoa itselleni useammin kyllä kuin ei. Se on osoittautunut jokseenkin hyväksi strategiaksi, onhan minulla sentään yksi yleispätevä tutkinto ja paljon kivoja työkokemuksia. Minulla on aina ollut töitä enkä ole ollut päivääkään työttömänä, mistä olen aivan valtavan kiitollinen.
Lukion jälkeen ylioppilaslakilla ei tosin päästy kuin provisiopalkatuksi puhelinmyyjäksi, mutta itse asiassa se puolitoistavuotinen, jonka aikana koetin myydä mahdollisimman monta vuoden tilausjaksoa Me Naisista (paras provikka!), on ollut tähän mennessä ehkä opettavaisin ja tärkein työkokemukseni. Uskon nimittäin vakaasti, että jos pystyy siihen, pystyy aika lailla mihin tahansa.
Viimeiset 10 vuotta olen koettanut miettiä pääni puhki tätä kysymystä. Että mikä minusta oikein tulee isona? Ja edelleenkään, minä en tiedä.
Lukion jälkeen myin lehtiä ja mietin tätä kysymystä erityisen ankarasti. Sitten päätin luovuttaa ja valita tarjolla olevista vaihtoehdoista aina sillä hetkellä parhaimman tuntuisen. Ja niin päädyin kouluun ja kaikkiin työpaikkoihini.
Ja siihen asti, kunnes tiedän, olen päättänyt jatkaa parhaiden vaihtoehtojen valitsemista ja sanoa itselleni useammin kyllä kuin ei. Se on osoittautunut jokseenkin hyväksi strategiaksi, onhan minulla sentään yksi yleispätevä tutkinto ja paljon kivoja työkokemuksia. Minulla on aina ollut töitä enkä ole ollut päivääkään työttömänä, mistä olen aivan valtavan kiitollinen.
Lukion jälkeen ylioppilaslakilla ei tosin päästy kuin provisiopalkatuksi puhelinmyyjäksi, mutta itse asiassa se puolitoistavuotinen, jonka aikana koetin myydä mahdollisimman monta vuoden tilausjaksoa Me Naisista (paras provikka!), on ollut tähän mennessä ehkä opettavaisin ja tärkein työkokemukseni. Uskon nimittäin vakaasti, että jos pystyy siihen, pystyy aika lailla mihin tahansa.
Etenkin syksy herättää aina nämä urapohdinnat uudelleen henkiin. Kansanopistot ja avoimet yliopistot mainostavat vaihtoehtojaan, kalenterit ja kynät ilmestyvät kirjakauppojen näyteikkunoihin, kirkasssilmäisiä opiskelijoita virtaa aamuisin yliopistolle ja ammattikorkeaan.
Minä tallustelen töihin ja hetken toivon, että voisin taas liittyä tuohon samaan laumaan, laskea laukkuni luentosalin kovalle penkille ja avata lehtiöni, kirjoittaa käden puuduksiin ja imeä tietoa.(Tai hetkonen, nykyään varmaan näpytellään pätevästi miniläppäreihin ja tabletteihin. Muutama vuosi valmistumisesta ja alan olla jo opiskelumaailman fossiili.)
Sitten avaan työpaikan oven ja totean, että näinkin on oikein hyvä.
Kiva postaus ja kuvat. Sinun iässä ovat vielä kaikki ovet avoinna. Koskaan ei ole liian myöhä vaihtaa alaa, aloittaa opintoja tai mitä hyvänsä. Paras on varmaan kuunnella itseään ja tehdä juuri sitä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Niinhän sinä teetkin.
VastaaPoistaMinä tiesin jo 5-vuotiaana, että haen isona lastenkodista 10 lasta. Eihän se niin suoraviivaisesti mennyt. Välillä haave oli tyystin unohduksissa. Olen ollut lastenhoitaja, kaupan tätinä ja tekstiilitehtaassa neulojana. 35-vuotiaana sain ensimmäisen sijoitetun lapseni, joita kaiken kaikkiaan on ollut vuosien mittaan 18. Välillä opiskelin. 45-vuotiaana valmistuin sosiaalikasvattajaksi.
Luotan siihen, että elämä kuljettaa myös sinut sinne, minne pitääkin.
Mukavaa illan jatkoa
Kiitos ihanista sanoistasi, Kirsti, ja kiitos myös, että jaoit uratarinasi! Minäkin koetan luottaa siihen, että elämä kyllä kantaa :)
PoistaIkuisuuspohdintoja! Munsta tuntuu, että mietin samaa vielä kiikkustuolissakin. :D Juuri kun aloin ajatella, että nyt tiedän, mikä minusta tulee isona (tutkija siis), havaitsin yhtäkkiä opintojeni alkaneen jumittaa niin pahan kerran ja tuktijan uran alkavan näyttää siinä määrin kaukaiselta tavoitteelta, että aloinkin taas rakentaa uusia suunnitelmia.
VastaaPoistaAjatukset kirjailijan työstä alkoivat taas pulpahdella pintaan, ja ryhdyin myös miettimään luontoinventointi- ja konsulttiyrityksen perustamista ja yliopistolta häipymistä heti, kun vain saan edes jonkin tutkinnon ulos. Väitöskirjahaaveeni alkoivat näyttää yhtäkkiä jotenkin pelottavilta - tuli sellainen olo, että unohdun yliopiston nurkkaan keräämään pölyä sadaksi vuodeksi, enkä ikinä valmistu miksikään. :D
Joinain aamuina tuijotan tyhjää kahvikuppini yli pohtien sitä, mitä muotimaailma menettääkään, jos minusta ei koskaan tule fashion designeriä! :''D
Enkä vieläkään ole unohtanut sitä, miten joskus nuorempana halusin töihin rajavartiolaitokselle. Silloin tosin halusin myös insinööriksi suunnittelemaan autoja. En tiedä, miten minä tältä pohjalta päädyinkin opiskelemaan biologiaa.
viikarivartti.blogspot.fi
Haha, tämä on tosiaan vähän sellainen ikuisuuspohdinta-aihe! :) Kiitos kun jaoit opiskeluhistoriaasi ja tarinaasi, tätä oli mielenkiintoista lukea! Ja hienoa, että vaihdoit suunnitelmia, kun huomasit, että ensimmäinen suunnitelma ei toimi - moni kun hakkaa päätänsä seinään vuosia ennen kuin vasta tajuaa tehdä muutoksia.
PoistaSinä olet vielä sen verran nuori, että voit vaikka vaihtaa alaa, ja alkaa täyspäiväiseksi opiskelijaksi. Jos tympääntyisit työhösi.Urasuunnittelu ja haaveilu jatkuu minullakin viisikymppisellä.
VastaaPoistaTodella hienoa, että suunnittelet ura-asioita ja haaveilet, moni kun jämähtää siihen samaan työpaikkaan eikä enää uskalla tehdä muutoksia. Alanvaihto on tosiaan aina yksi mahdollisuus - vielä montakymmentä vuotta :)
PoistaMoni pohtii tuota samaa dilemmaa...eivätkä oikein osaa päättää, moni ala/asia kiinnostaa.Onneksi kaikilla ei tarvitsekaan olla sitä rivarin pätkää, tila-autoa, kultaista noutajaa, ja,ja ja...vaikka koira kiva olisikin:) Moni tekee vakkka ja mitä elämänsä aikana ja on ihan tyytyväinen ja sehän on hieno juttu:)
VastaaPoistaTotta, onneksi kaikkien ei tarvitse elää samanlaista elämää! :) Ihailen ihmisten rohkeutta heittäytyä ja tehdä massasta poikkeavia ratkaisuja.
PoistaIhana teksti! Mulla on kaiken maailman isoja haaveita ja unelmia koskien mun tulevaa uraa, mutta saa nähdä mitkä niistä tulevat toteutumaan. Just nyt olen jonkun aikaa pelkkä opiskelija, ja voi että mä kaipaan takaisin työelämään. En välttämättä entiseen työpaikkaani, mutta kyllä se töiden teko on enemmän mua kuin opiskelu, vaikka ihan hyvä mullakin on näinkin haha :)
VastaaPoistaKiitos Elli! Toivottavasti saat toteutettua unelmiasi ja haaveitasi tulevaisuudessa :)
PoistaSiinäpä kysymys:) Jotkut tietävät jo heti lapsesta mitä heistä isoina tulee.. "Minusta tulee opettaja...lääkäri..poliisi.." Kaikille se ei ole niin selvää..ei sitä itsekkään silloin ylä-aste ikäisenä tiennyt mikä haluaa olla isona..eikä tiedä omat lapsetkaan:) Lukio antaa aina muutaman vuoden lisää aikaa pohdintaan.. Pääasia kuitenkin on että mitä ikinä sitä isona tekeekään, niin se olisi jotakin sellaista josta todella nauttii!! Ihmisellä menee niin suuri osa elämästä työn parissa.. Mukavaa syyspäivää sinne♥
VastaaPoistaOlen aivan samoilla linjoilla kanssasi, työn pitäisi olla edes jotakuinkin mukavaa, koska työ nielaisee elämästämme niin ison osan.
PoistaOsa tosiaan tietää jo hiekkalaatikolla, että heistä tulee palomies tai eläinlääkäri, ihailtavaa varmuutta. Suurin osa taitaa kuitenkin olla epävarmempia ja pohtia näitä asioita läpi ikänsä :)
Kiinnostavasti kirjoitit ajatuksesi auki ja pääsit hyvää lopputulemaan 🙂 Olen sitä mieltä että kaikenlaista kannattaa kokeilla ja kartuttaa kokemuksiaan. Itsellä ollut aina erittäin selvää että kieliä lukemaan ja opettajaksi - minkä toteutinkin 🎀 Kesäduuneista sain siihen oheen arvokkaita työkokemuksia; olin lastenhoitajana Suomessa ja ulkomailla, ravintolassa, hotellissa jne.
VastaaPoistaHauskasti sanottu että sinulla on "poukkoileva cd" ⭐️ Kivaa sunnuntain jatkoa ja uutta työviikkoa !
Kiitos Rita! Hienoa kuulla, että sinulla on ollut selvät sävelet ja sait toteutettua oman uratoiveesi :) Kokeilemalla usein tosiaan löytää sen oman juttunsa tai ainakin saa poissuljettua niitä huonompia vaihtoehtoja. Kivaa viikonloppua! :)
PoistaHyvin kirjoitettu ja pohdittu! Itselläni on juuri meneillään jo kolmannen tutkinnon opiskelu...
VastaaPoistaKiitos Sussi! Tsemppiä sinulle opiskeluun :)
PoistaEn minäkään vielä tiedä, mikä minusta tulee isona. Olen vaihtanut työpaikkoja ja alaa useaan kertaan, opiskellut eri tutkintoja ja käynyt täydennyskoulutuksia; nyt viimeistelen väitöskirjaani mutta ei minusta tutkijaakaan taida tulla. Välillä haaveilen kirjailijan, valokuvaajan, vaatesuunnittelijan ja entisöijä-verhoilijan töistä sekä viinitilasta Ranskassa ja bed and breakfast -paikasta Skotlannissa. Ja tämä kaikki pitäisi saada samaan elämään mahtumaan? 😂
VastaaPoistaSinulla on sitten varsin monipuolinen pohja, se on hienoa ja erilaisia aloja yhdistelemällä syntyy usein aivan uusia juttuja ja oivalluksia :) Haaveesi kuulostavat ihanilta ja vähän tutuiltakin, valokuvaaja-kirjailija-viinitilallinen olisi aika mahtava kombinaatio!
PoistaTäytän ensi vuonna 30, mutten silti vieläkään tiedä, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä työkseni. Mulla on kaksi eri alan tutkintoa, mutta saattaa olla, että jossain vaiheessa opiskelen vielä kolmannenkin tutkinnon; minusta opiskelu aikuisena on kivaa! :D
VastaaPoistaHelpottavaa kuulla, että meitä kohta kolmekymppisiä päättämättömiä löytyy lisää! :) Minustakin opiskelu on tosi kivaa, ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän siitä tykkää.
Poista*nousee tuoliltaan ja esittäytyy* Hei, nimeni on Taru ja olen 31-vuotias ja minä en tiedä mikä minusta tulee isona. *gasp* Niin, eipä se elämä kaadun siihen, ettei tiedä mitä haluaa isona tehdä :) Ihminen muuttuu, joten miksei myös kiinnostuksen kohteet ja sitä myötä työt ja opiskelut. Takanani on kaksi tutkintoa enkä tiedä mitä ihmettä niillä teen. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän hetkeen, mutta tietysti haluaisin jotain ... muuta. Älä hätäile, aina voi opiskella ja vaihtaa maisemia missä vain :)
VastaaPoistaHaha, tuo on kyllä ihan totta, eipä se elämä siihen lopu :) Tuo on kyllä totta, että elämänkokemusten ja muiden muutosten myötä kiinnostuksenkohteet muuttuvat, ja vanhempana saattaakin ruveta kiinnostamaan aivan erilainen ura. Onneksi opiskelu on tosiaan aina mahdollista!
PoistaEn minäkään tiedä mikä minusta "aikuisena" tulee, vaikka haaveita on paljon ja unelmia kohti yritän astella. Sen näkee sitten, "aikuisena". Sitä ennen pitää elää hetkessä, nauttia elämästä teki sitten mitä tahansa, vaikka ei ihan ideaalia työtä tekisikään. Kaikki aikanaan - luotan siihen. :-)
VastaaPoistaKaikella on tarkoitus, antaa elämän vaan kuljettaa!
Tuo hetkessä eläminen on oikein mainio periaate, sitä koitan itsekin noudattaa :) Kaikella on tarkoitus on muuten yksi lempparisanonnoistani!
Poista