Hyvästit Tulitikkutehtaalle
Tampereen ikonisimman hylätyn rakennuksen ovat loppusyksyn aikana ympäröineet siniset työmaa-aidat. En tiedä, mitä aitojen sisäpuolella tapahtuu, mutta sen tiedän, ettei tamperelaisten graffitimaalareiden mekka ja uteliaiden valokuvaajien suosikkikohde tule enää olemaan entisensä.
On siis aika heittää hyvästit Tulitikkutehtaalle.
Eräänä syyskuisena perjantai-iltana kurkistimme viimeisen kerran sisään auki repsottavista ovista, kävelimme korkeissa halleissa ja sanoimme hyvästit sille tehtaalle, jonka olemme tunteneet.
Yksi talvi oli taas ollut liikaa Tikkutehtaalle. Yläkerrassa lainehtivat vesilammikot, ja vettä tippui sieltä täältä välipohjan läpi ensimmäiseen kerrokseen. Ulko-ovia koristaneet suuret graffitit turkoosista robotista ja moottorisahalla porkkanoita pilkkovasta jäniksestä olivat säiden syövyttämät, ja tiilet alkoivat yksi kerrallaan hävitä taisteluaan aikaa vastaan.
Kuljetin sormenpäitä pitkin rapistuneita seiniä ja ikkunoita, joista ovat olleet pitkään jäljellä enää karmit, ja menneisyys oli läsnä jokaisessa halkeilleessa tiilessä ja ikkunankarmin puutikussa, jokaisessa lattian kuopassa, autonrenkaassa ja tehdassalin katossa kulkevassa palkissa.
Ja sinne se jäi, hitaasti harjun ja radan taakse laskevan syysauringon värjäämänä, pala Tampereen menneisyyttä satoine spraymaalipulloineen ja lukemattomine graffiteineen, 40 vuotta vanha kirjanpito palkkakuitteineen ja myyntitositteineen lainehtimaan lattialle. Sinne jäi paikka, josta oltaisiin voitu pienellä peruskorjauksella tehdä turvallinen alue skeittareille, graffititaiteilijoille ja vaikkapa airsoftaajille.
Vaikka rakennusta ei ikinä purettaisikaan, vaikka se kunnostettaisiin ja otettaisiin uudelleen käyttöön, se ei enää koskaan tule olemaan sellainen kuin näissä kuvissa, sellainen kuin se on ollut katutaiteen peittämänä, satunnaisten kulkijoiden yösijana ja kenties Tampereen kiinnostavimpana hylättynä paikkana. Osa rakennuksen sielusta häviää lopullisesti, mikäli se päätyy kliinisen asuinalueen ympäröimäksi seinät graffiteista hiekkapuhallettuina.
Sinne se jäi, katoamaan hiljaa työmaa-aitojen taakse.
Hei hei, Tulitikkutehdas.
On siis aika heittää hyvästit Tulitikkutehtaalle.
Eräänä syyskuisena perjantai-iltana kurkistimme viimeisen kerran sisään auki repsottavista ovista, kävelimme korkeissa halleissa ja sanoimme hyvästit sille tehtaalle, jonka olemme tunteneet.
Yksi talvi oli taas ollut liikaa Tikkutehtaalle. Yläkerrassa lainehtivat vesilammikot, ja vettä tippui sieltä täältä välipohjan läpi ensimmäiseen kerrokseen. Ulko-ovia koristaneet suuret graffitit turkoosista robotista ja moottorisahalla porkkanoita pilkkovasta jäniksestä olivat säiden syövyttämät, ja tiilet alkoivat yksi kerrallaan hävitä taisteluaan aikaa vastaan.
Kuljetin sormenpäitä pitkin rapistuneita seiniä ja ikkunoita, joista ovat olleet pitkään jäljellä enää karmit, ja menneisyys oli läsnä jokaisessa halkeilleessa tiilessä ja ikkunankarmin puutikussa, jokaisessa lattian kuopassa, autonrenkaassa ja tehdassalin katossa kulkevassa palkissa.
Ja sinne se jäi, hitaasti harjun ja radan taakse laskevan syysauringon värjäämänä, pala Tampereen menneisyyttä satoine spraymaalipulloineen ja lukemattomine graffiteineen, 40 vuotta vanha kirjanpito palkkakuitteineen ja myyntitositteineen lainehtimaan lattialle. Sinne jäi paikka, josta oltaisiin voitu pienellä peruskorjauksella tehdä turvallinen alue skeittareille, graffititaiteilijoille ja vaikkapa airsoftaajille.
Vaikka rakennusta ei ikinä purettaisikaan, vaikka se kunnostettaisiin ja otettaisiin uudelleen käyttöön, se ei enää koskaan tule olemaan sellainen kuin näissä kuvissa, sellainen kuin se on ollut katutaiteen peittämänä, satunnaisten kulkijoiden yösijana ja kenties Tampereen kiinnostavimpana hylättynä paikkana. Osa rakennuksen sielusta häviää lopullisesti, mikäli se päätyy kliinisen asuinalueen ympäröimäksi seinät graffiteista hiekkapuhallettuina.
Sinne se jäi, katoamaan hiljaa työmaa-aitojen taakse.
Hei hei, Tulitikkutehdas.
Mustavalkoiset kuvat tekevät oikeutta tulitikkutehtaalle ja sopivat jäähyväistunnelmiin. Kaikella on aikansa. Löydät uuden kohteen tilalle. Hyvää pyryillan jatkoa
VastaaPoistaKiitos Kirsti! Nyt täytyy tosiaan etsiskellä uusia kuvauskohteita :) Hyvää joulukuun ensimmäistä viikonloppua!
PoistaVetää sanattomaksi. (Olen tässä jo monta minuuttia yrittänyt keksiä jotain järkevää kommenttia, mutten osaa oikein sanoa mitään.) Älyttömän hieno paikka. Hirveän haikeata, että sen täytyy nyt muuttua tai kokonaan kadota.
VastaaPoistaviikarivartti.blogspot.fi
Kiitos kommentista! Haikea on hyvä sana kuvaamaan sitä, miltä minustakin tuntuu.
PoistaHienoja kuvia olet ottanut, mustavalkoisuus sopii näihin. On harmi kun tuollaisista upeista rakennuksista ei pidetä huolta ajoissa. Tässä vaiheessa siihen ei ole enää oikein mahdollisuutta. - Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos Anneli! Olin jo vähällä julkaista kuvat värillisinä, mutta mustavalkoisuus toimii tosiaan näissä paremmin. Hyvää viikonloppua :)
PoistaKerrassaan mahtava kuvakokoelma. Pidän näistä todella paljon.
VastaaPoistaKiitos Tuulikki! :)
PoistaAivan upeita kuvia...niin karun kauniita♥ Nuo vanhat rakennukset suorastaan huokuvat sitä elettyä elämää..Mukavaa viikonloppua❤
VastaaPoistaKiitos! Vanhoilla rakennuksilla olisi varmasti satoja tarinoita kerrottavana. Hyvää viikonlopun jatkoa!
PoistaOnpa upeat kuvat! Näistä tuli huikea fiilis. Ihan harmittaa, että tälläinen rakennus on saanut rapistua.
VastaaPoistaVoi kiitos! :)
PoistaVoi ei, nytkö se puretaan! Itsekin tuolla tykkäsin käydä kuvailemassa ja kauniisti olet saanut tunnelman ikuistettua musta-valkokuviin.
VastaaPoistaT. Ellu / Elisa-k.blogspot.fi
Aamulehden mukaan suunnitelmana olisi remontoida rakennuksesta päiväkoti ja laajentaa sitä, eli purkutuomiota tehdas ei kai ole onneksi vielä saanut.
PoistaUpeita kuvia, karua ja tyylikästä.
VastaaPoistaAjattele, minkälaisia asuntoja tuonne olisi saanut?
Ihanaa viikonloppua <3
Kiitos <3 Ja sano muuta, tuonne olisi saanut varmasti huikeita asuntoja. Kivaa viikonlopun jatkoa <3
PoistaOi, noi kuvat on tosi vaikuttavia! Ja jotenkin pysäyttävä tämä postaus, varsinkin sun tekstin ansiosta. Mun ei nyt sitten tullut käytyä tuolla kertaakaan, shame on me :D
VastaaPoistaVoi kiitos Elli <3
PoistaUpeita kuvia, upea vanha rakennus, oispa nähny tämän loistossaan. Nuo korkeat ikkunat ja kaarevat yläreunat! Sisätilojen kaunis valon ja varjojen leikki! Niin harmillista, että vanhat kauniit rakennukset rapistuvat.
VastaaPoistaKiitos Maria! Olisi tosiaan mahtavaa, jos voisi tehdä aikamatkan ja päästä katsomaan tällaisia rakennuksia alkuperäisessä asussaan. On kyllä sääli, ettei kaikista rakennuksista pidetä huolta.
Poista