Ole armollinen ja muita ajatuksia vuoteen 2018

Ole armollinen ja muita ajatuksia vuoteen 2018

• 06 tammikuuta, 2018

Nyt pitäisi varmaankin kirjoittaa jotakin ylevää siitä, kuinka vuoden vaihtumisen myötä alkoi uusi, upeampi elämä ja syntyi uusi, kaikin puolin parempi ja ylevämpi minä.

Pitäisi laatia to do -listoja tulevalle vuodelle, päivittää viisivuotissuunnitelma, pinkaista kuntosalille ja jumppatunneille, vannoa elävänsä raakaravinnolla ilman kofeiinia ja alkoholia sekä muuttua sulavaksi verkostoitujaksi ja samalla tehdä aktiivisesti vapaaehtoistyötä. Pitäisi olla suuria suunnitelmia ja unelmakarttoja, joita lähteä rytinällä toteuttamaan.

Huh. Pelkkä ajatuskin alkaa hengästyttää.



Minulla ei sen sijaan ole lupauksia eikä pitäisi-sanalla alkavia tavoitteita. Mielessä on vain kourallinen ajatuksentynkiä, joiden kaikkien pohjalla on armollisuus itseään kohtaan.


Vuonna 2018 elämä on mukavampaa, jos

• Nukkuu enemmän.
• Muistaa, että elämä on liian lyhyt kaikelle rumalle - oli kyseessä sitten ihmissuhde, kotivaatteet tai pussilakanat. Sen sijaan kannattaa ympäröidä itsensä kauniilla asioilla, tunteilla ja tuoksuilla, ja käyttää vain lempivaatteitaan.
• Tekee enemmän asioita siksi, että ne ilahduttavat, ei siksi, että pitäisi.
• Opettelee olemaan armollisempi itselleen. Me kaikki olemme itsemme pahimpia kriitikkoja, ja toisinaan tekisi hyvää tarkastella itseään ulkopuolisen lempeämmällä katseella.
• Nauttii entistä enemmän jokapäiväisestä arjesta, sillä elämämme on pieniä onnenmurusia täynnä. Jos jää odottelemaan vain niitä suuria kliimakseja, elämä on harmaassa suossa tarpomista. Suuria huippuhetkiä kun ei kenenkään elämään mahdu paljoa.
• Sanoo kyllä tai ei omien tunteidensa mukaisesti. Ei voi joskus olla maailman tärkein sana. Sanoessaan muille kyllä, saattaa sanoa samalla itselleen ei.
• Muistaa kuunnella itseään, ei muita - ainakaan liikaa. Kukaan muu ei elä sinun elämääsi.

Tasapainoa, lempeää armoa ja arjesta nauttimista, sitä toivon ja tavoittelen alkaneelta vuodelta.

Ainoa varsinainen käsky, jonka itselleni esitän, on omien kulutustottumusteni kriittisempi tarkastelu, mutta siitä lisää myöhemmin.



Nukkumista ja armollisuutta aloinkin toteuttaa heti vuoden ensimmäisenä päivänä makoillessani sohvalla torkkupeiton alla, silmissä edellisillan glitterit ja jalat korkokengistä kipeinä. Itse asiassa vuoden ensimmäinen päivä on oikeastaan aika höhlä hetki tehdä yhtään mitään muuta kuin nukkua ja olla armollinen itselleen.

Samalla linjalla on oikeastaan jatkunut koko vuoden ensimmäinen viikko, sillä onnistuin jostakin hankkimaan vatsapöpön ja kuumeen. Näitä potiessa ja nyt hiljalleen toipuessa on ollut pakko olla itselleen lempeä ja vain levätä, vaikka työsähköposti on ollut halkeamispisteessä. Vuoden ensimmäinen viikko on siis heti opettanut armollisuutta itseä kohtaan. Jatkan lepäilyä vielä viikonlopun yli, jotta maanantaina olen täydessä terässä selättämässä sähköpostivuorta.