. Wednesday, February 28, 2018 .

Terveiset sairastuvalta!

Kuumeen mittaamista, sinkkitabletteja, hedelmäsmoothieita, Panadolia, appelsiineja, loputtomia päiväunia.. Influenssa tuli kylään ja retkotan kuumeessa sängyn pohjalla rohisevan yskäni kanssa viidettä päivää, ja lepäily jatkuu vielä loppuviikon.

Kun elämän kulmakiviksi ovat yhtäkkiä tulleet särkylääke, sänky ja smoothiet, kaikki aikataulut ovat kääntyneet päälaelleen, myös blogin suhteen. Palailen kirjavinkkien, talven suosikkiasujen ja pakkaskuvien kera, kunhan saan voimia keräiltyä eikä pelkkä peiton alta kaivautuminen tunnu urheilusuoritukselta.

terveisetsairastuvalta2

Terveiset sairastuvalta

. Wednesday, February 21, 2018 .

Untuvaa ja ulkoilua, sitä viime päivät ovat todella olleet. Pakkanen on huidellut jo päiväkausia kymmenen ja parinkymmenen asteen välillä, ja vaikka itsesuojeluvaisto huutaa pysyttelemään tiiviisti sisällä patteriin liimautuneena, olen silti uskaltautunut ulos. Näiden ulkoilujen aikana tehdyt empiiriset kokeilut ovat osoittaneet, että kamera ja minä hyydymme aika lailla yhtä aikaa.

untuvaa&ulkoilua2

untuvaa&ulkoilua3

Miksi sitten uhmata kylmää, kun varpaatkin palelevat, kameran akku ei kestä pitkiä valokuvaussessioita ja myssykään ei tahdo pysyä tiiviisti korvilla, vaan nousee aina ärsyttävästi päätä liikuttaessa?

Siellä on nimittäin aika kaunista.

Pelkästään auringonnousussa höyryävät järven virtakohdat ovat niin satumaisia, että toivon vähän väliä, että työehtosopimuksissa tunnettaisiin jonkinlainen valokuvausvapaa. Onneksi iltapäivällä kauneutta riittää edelleen, se on vain muuttunut sinisävyisemmäksi ja jääpiikkien kuorruttamaksi.

untuvaa&ulkoilua4

Selvästi pidentyneet päivät ovat siirtäneet sinisiä hetkiä juuri sopivasti niin, että vielä töidenkin jälkeen ennättää nautiskella kylmän verhoamista puista ja iltahämärän sinisyydestä. Siitä todella kannattaa nauttia ennen kuin valoa on jälleen luonamme yllin kyllin, ja hiljaa hämärtyvät talvi-illat ovat enää kaukainen muisto.

untuvaa&ulkoilua5

untuvaa&ulkoilua6

Pakkassäiden reippailuhetket ovat myös loistava syy ulkoiluttaa untuvatakkia ja talvisaapikkaita ennen kevyempiin tamineisiin siirtymistä. Tämän talven ehkä viimeisen kunnon pakkasjakson aikana ennättää käyttää talvivaatteita kerrankin ihan kyllästymiseen saakka. Yllättävän pian saapikkaat saa vaihtaa nilkkureihin, ja kohta tongimmekin kenkälaatikoista jo tennareita ja ballerinoja.

Kevätkin tuntuu jollakin tapaa erityisemmältä, kun takana on bussipysäkillä värjöteltyjä minuutteja, kuvaushetkiä sormet kylmästä punaisina ja ylipäätään kaikenlaista palelua, kun viima saa pakkasen tuntumaan monta kertaa jäätävämmältä hupusta, huivista ja piposta huolimatta.

Raikkaita ulkoiluhetkiä kaikille ulos uskaltautuville!

untuvaa&ulkoilua7

untuvaa&ulkoilua8

untuvaa&ulkoilua9

untuvaa&ulkoilua10

untuvaa&ulkoilua11

untuvaa&ulkoilua12

Untuvaa & ulkoilua

. Tuesday, February 20, 2018 .

Nyt kannattaa varata pieni hetki ja kaataa lisää kahvia tai teetä, sillä rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että luvassa on aikamoinen kuvatulva. Kovalevy pullistelee julkaisemattomista talvikuvista, sillä aikaa on ollut liian vähän ja kuvia puolestaan liian paljon - toisaalta aika positiivinen ongelma.

Talvi on ollut täynnä kauniita hetkiä, ja vaikka vähäinen valo ja pimeys ovat haitanneet kuvailuja, on muistikortille silti tallentunut kymmeniä ja taas kymmeniä kuvia talvisesta luonnosta.

kauneimmathetket2

Nämä kuvat nappasin kaikki yhden ja saman maagisen kauniin iltapäivän aikana. Pääsin lähtemään töistä niin, että ennätin juuri sopivasti pakkasessa höyryävälle suvannolle, jonka hiljalleen laskeva aurinko väritti oranssin eri sävyihin. Viiteentoista asteeseen kiristyvä pakkanen nipisteli poskia eikä ulkona kulkenut juuri muita kuin nopeasti koteihinsa kiiruhtavia ihmisiä huppujensa ja myssyjensä suojissa.

Minunkin piti suunnata kotiin, mutta tallustelinkin Laukonsillalle ihailemaan jäätyvää suvantoa, jonka reunassa polskivia sorsia hyytävä kylmyys ei näyttänyt haittaavan. Jatkoin pakkaskävelyäni kohti Pyhäjärveä pysähtyen kuvaamaan lumisia, jääpuikolta näyttäviä havuja ja jäätyneitä kasveja, jotka näyttivät talven omilta taideteoksilta.

Lopulta, muutamia pysähdyksiä ja kymmeniä kuvia myöhemmin, olin vihdoin järven rannassa. Jossakin kaukana, kaiken sen tyynen, koskemattoman valkeuden päässä taivaanranta hohti punaisena mailleen painuvan auringon värjäämänä. Tuolla hetkellä koko luonto oli kuin elävä taideinstallaatio.

kauneimmathetket3

kauneimmathetket4

kauneimmathetket5

kauneimmathetket6

kauneimmathetket7

kauneimmathetket8

kauneimmathetket9

kauneimmathetket10

kauneimmathetket11

kauneimmathetket12

kauneimmathetket13

kauneimmathetket14

kauneimmathetket15

kauneimmathetket16

kauneimmathetket17

kauneimmathetket18

kauneimmathetket19

kauneimmathetket20

Talven kauneimmat hetket

. Saturday, February 17, 2018 .

Tallustellessani eilen kotia kohti läpi raitiotietyömaan myllertämän, puuttoman Hämeenkadun, oli pakko myöntää yksi asia. Jopa minun, joka koetan nähdä kauneutta kaikkialla, oli hyvin vaikea nähdä mitään kaunista kaadettujen lehmusten kannoissa, auki revityissä kaduissa, katuja reunustavissa korkeissa aidoissa ja kaivinkoneiden mylläämissä kuopissa.

Tampereen kaduilla on käynnissä hidas ja tuskallinen muodonmuutos, jossa kaupungin kehittyminen näyttäytyy toistaiseksi vain työmaiden rikkonaisena saaristona. Ja tuo näky, vaikka kehitys onkin aina suotavaa eivätkä raitiokiskot ilmesty itsestään yhdessä yössä kaduille, oli sen verran ankea, että kotiin päästyäni tarvitsin jotakin kaunista, jotakin, joka palauttaisi uskoni Tampereeseen.

Sitten törmäsin näihin kuviin, ja uskoni palautui saman tien.

kattojenyllä2

kattojenyllä3

On olemassa kolmenlaisia auringonlaskuja; on niitä huomaamattomia, kun päivä hiljaa liukuu iltaan, sitten on kauniita, kuten auringonlaskut yleensä ovat, ja sitten on aivan oma kategoriansa, ne maagiset auringonlaskut, joita vain tuijottaisi henkeään pidätellen. Ja tuona keskitalven hyytävän kylmänä iltapäivänä, jolloin nämä kuvat otettiin, oli juuri tuollainen maaginen auringonlasku.

Ylhäällä Pyynikin näkötornissa, kaupungin kattojen yllä, koko Tampere oli värjääntynyt persikan väriseksi ja oli niin kaunis, että jäätävästä tuulesta huolimatta en olisi millään palannut alas. Laskeva aurinko muutti aivan kaiken - ilman, jään, puut, hiustenlatvatkin - niin kuulaan persikan väriseksi, että koko maailma näytti siltä kuin joku olisi käsitellyt sen Photoshopilla.

kattojenyllä4

kattojenyllä5

kattojenyllä6

kattojenyllä7

kattojenyllä9

kattojenyllä8

Lopulta jäljelle jäi yhä mustemmaksi näkötornin alla levittäytyvä metsä ja usko siihen, että kyllä tästä vielä hyvä tulee, aivan varmasti. Hämeenkadusta, raitiotiestä ja kaikesta muustakin.

Tampereen kattojen yllä

. Wednesday, February 14, 2018 .

Aivan ensiksi haluan toivottaa teille kaikille ja juuri sinulle ihanaa, vaaleanpunaista ja suloista ystävänpäivää!

Ensin Runebergin päivä punssilla maustettuine leivonnaisineen, sitten laskiainen ulkoiluineen ja herkullisine pullineen, nyt kukkasten ja sydämien kuorruttama ystävänpäivä. Lyhyt helmikuu on toden totta täynnä juhlaa, ja oman lisämausteensa tekee se, että meidän perhepiirissä osuu vielä pari syntymäpäivääkin tälle kuulle. Helmikuu on siis yhtä ruusukimppujen ja neilikanoksien, kermavaahdon ja nonparellien, korttien kirjoittamisen ja lahjojen paketoinnin ilotulitusta.

ystävänpäivä2

Ystävänpäivä on tietysti vuoden ihan jokaisena päivänä, mutta on hienoa, että ystävyydelle ja rakkaudelle on omistettu aivan oma, virallinen kalenteripäivänsä. Oman elämän tärkeät ihmiset - ystävät, kaverit, opiskelu-, harrastus- tai työtoverit, kumppani, perhe ja sukulaiset tai vaikkapa mukava naapurin vanhus  - ansaitsevat oman juhlapäivänsä siinä missä äidit toukokuussa ja isät marraskuussa.

Ja sinulle, joka tunnet tällaisena päivänä yksinäisyyttä, tiedän, kuinka musertavaa se voi olla, mutta huomaathan, että paras ystävä on jo luonasi: se olet sinä itse, elämäsi tärkein henkilö, joka seuraa aina mukanasi, minne ikinä menetkään. Hienoimmastakaan ystävyyssuhteesta ei ole mitään hyötyä eikä iloa, ellei ensin ystävysty itsensä kanssa.

Ja jos ystävänpäivän kaupallisuus ja amerikkalaisuus ärsyttää, muistathan sen, että materian sijaan parasta mitä voit toiselle (ja tietysti itsellesi) antaa, on aika. Aika voi tarkoittaa yhteistä tekemistä, iloa ja naurua, hymyjä ja halauksia, välittämistä ja kuuntelevia korvia, empatiaa ja viisaita sanoja. Aika on elämän ilojen ja surujen kohtaamista, luovimista elämän merellä. Aika on ilmaista, mutta samalla arvokkaampaa kuin mikään raha maailmassa.

Onnellista päivää sinulle!

ystävänpäivä3

Ystävänpäiväterveiset

. Tuesday, February 13, 2018 .

Alkuvuonna blogeissa on levinnyt ihanan positiivinen 3 hyvää asiaa -haaste, jota olen ilolla seurannut. Muiden bloggaajien vastaukset ovat saaneet niin hyvälle mielelle, että lähdin nyt itsekin levittämään positiivisuutta ja keksin kivoja juttuja elämäni eri osa-alueilta.

positiiviset2

3 hyvää asiaa päivissäni

Pienistä asioista iloitseminen. Jokapäiväiset pienet asiat - suloiset koiranpennut, sorsien ruokkiminen, kukkakimput kotona, kissakuvioinen kylpytakki ja aamukahvi suoraan kylpyhuoneeseen, vihdoin kirjastoon saapunut kirjavaraus, päiväunet mukavassa oloasussa - jaksavat ilahduttaa minua päivästä ja viikosta toiseen. Pienet, arkiset huomiot, sattumukset ja onnenhiput tuottavat jatkuvasti iloa ja oivalluksia.

Yhteiset hetket miehen kanssa. Päivieni paras asia on ehdottomasti kaikki yhteinen aika mieheni kanssa. Ristiin menevien työaikojen vuoksi yhteinen aika jää toisinaan aika vähälle, mutta ehkäpä juuri siitä syystä pieniäkin yhteisiä tuokioita osaa arvostaa entistä enemmän ja nauttia ihan tavallisistakin asioista kuten ruokakauppareissusta.

Liukuva työaika. Muun muassa yllä mainitusta syystä loistava, arkea ja omien menojen rytmittämistä helpottava asia. On vapauttavaa, ettei työpaikalla noudateta aivan orjallisesti kahdeksasta neljään -rytmiä, vaan omia työaikojaan voi tietyissä rajoissa säädellä työtilanteen ja työn ulkopuolisen elämän mukaisesti.

positiiviset3

3 hyvää asiaa minussa

Herkkyys. Vaikka toisinaan on aika raskastakin olla herkkä, aistia tunnelmia ja lukea tunnetiloja, huomata äänensävyissä ja pienissä ilmeissä olemattomia merkityksiä, on herkkyys myös valtava voimavara ja tunne-elämäni vahvuus. Herkkyys tekee minusta juuri minut, tarkkasilmäisen ja -sydämisen, intuitiivisen ja empaattisen, syvällisesti tuntevan ja ajattelevan.

Sisu. Ulospäin saatan vaikuttaa rauhalliselta ja mukautuvaiselta kiltiltä tytöltä, mutta lempeän kuoren alla on sitkeä ja itsenäinen tahtotyyppi, jolla on vahvat arvot, omat rajat ja mielipiteet. Itselleni tärkeissä asioissa saatan olla hyvinkin itsepäinen, ja luonteelleni on ominaista sisukas ja sitkeä puurtaminen tilanteen niin vaatiessa.

Elämänasenne. Elämänasenteeni pohjavire on positiivinen, mikä kantaa vaikeidenkin aikojen ja tilanteiden yli. Pyrin näkemään asioiden hyvät puolet ja löytämään uusia mahdollisuuksia ja polkuja silloinkin, kun kaikki tuntuu mahdottomalta. Uskon ja luotan huomiseen, ja suosikkisanontani onkin "kaikella on tarkoituksensa".

positiiviset4

3 hyvää asiaa elämässäni

Ihmiset. Niin kliseistä kuin se ehkä onkaan, perheeni ja mieheni ovat elämäni tukipilarit. Tiedostan olevani valtavan onnekas, kun minulla on niin välittäviä ja rakastavia läheisiä ympärilläni.

Tasapaino. Koen olevani itseni kanssa tasapainossa, minkä ansiosta pienistä asioista iloitseminen ja positiivisen elämänasenteen ylläpitäminenkin on helpompaa. Vaikka elämän keinulauta välillä keikkuukin, balanssi on helppo saavuttaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun on sinut elämänsä kanssa.

Harrastukset & kiinnostuksen kohteet. Liikunta, terveys & hyvinvointi, kirjallisuus, psykologia, valokuvaus, bloggaus, pukeutuminen, kulttuuri & viihde.. Monenlaiset kiinnostuksen kohteet avartavat mieltä, ja tuovat elämääni paljon sisältöä ja rikkautta.

positiiviset5

3 hyvää asiaa tänä vuonna

Arvaamattomuus. Minulla ei ole viisivuotissuunnitelmia enkä muutenkaan suunnittele elämää kovin pitkälle eteenpäin. Näin kaikki tiet ovat avoinna ja mitä tahansa voi tapahtua, tai sitten kaikki jatkuu aivan samanlaisena, ja tästä juuri pidän. Elämässä pitää jäädä tilaa arvaamattomuudelle ja yllätyksille, suunnanvaihdoille ja myös samaa rataa jatkamiselle.

Vuodenaikojen vaihtelu. Kevät tulppaaneineen, kesä pitkine, lämpimine iltoineen ja tunnelmallisine sadepäivineen, kerrospukeutumiselle täydelliset leudot syyspäivät, kirpeät lokakuun illat ja punakirjava ruska, kenkien alla nariseva lumihanki.. Vuodenaikojen kierrosta saan iloa joka päivä vuodesta toiseen.

Tulevat seikkailut. Oli se sitten mitä tahansa kuvausretkestä hylätyllä teollisuusalueella ex tempore -maakunta-ajeluun, kaikki pienen pienetkin seikkailut ja retket ovat kivoja irtiottoja, joita tulee tehtyä enenevissä määrin etenkin kesäaikaan.

positiiviset6

3 hyvää asiaa blogissani

Vuorovaikutus & ihanat lukijat. Vajaa vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, kuinka paljon ihania, fiksuja ja lämminsydämisiä lukijoita tähän kohta taaperoiässä olevaan blogiini eksyy. Vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa onkin yksi bloggaamisen parhaimpia puolia.

Laaja aihepiiri. Kaikki blogioppaat ja -konsultit painottavat vahvasti sitä, että blogin aihealue pitäisi rajata mahdollisimman tarkasti. Aluksi koin asiasta jopa pientä stressiä, mutta nyt olen tajunnut, ettei aihepiirien rajaaminen yksinkertaisesti onnistu - minua kiinnostaa ja inspiroi liian moni asia. Rajoittamisen sijaan aiheet kulkevat arjen mukana, ja on mahtavaa, että yhtenä päivänä voin jakaa kirjavinkkejä, seuraavana luontokuvia ja kolmantena jotain kauneuteen liittyvää.

Kehittyminen. Bloggaus on tuonut mukanaan paljon uusia haasteita, oivalluksia ja oppeja. Jo tämän lyhyen blogimatkani aikana on ollut todella palkitsevaa huomata, kuinka kuukausien mittaan on kehittynyt niin valokuvaamisessa, kuvien käsittelyssä, kirjoittamisessa kuin blogin ulkoasun muokkauksessa.

positiiviset7

Pelkästään näitä asioita miettiessä tuli niin hyvälle mielelle, että kehotankin kaikkia, jotka ette ole vielä haasteeseen tarttuneet, ainakin miettimään näitä asioita omalla kohdallasi.

5 x 3 hyvää asiaa