Ystävänpäiväterveiset

Aivan ensiksi haluan toivottaa teille kaikille ja juuri sinulle ihanaa, vaaleanpunaista ja suloista ystävänpäivää!

Ensin Runebergin päivä punssilla maustettuine leivonnaisineen, sitten laskiainen ulkoiluineen ja herkullisine pullineen, nyt kukkasten ja sydämien kuorruttama ystävänpäivä. Lyhyt helmikuu on toden totta täynnä juhlaa, ja oman lisämausteensa tekee se, että meidän perhepiirissä osuu vielä pari syntymäpäivääkin tälle kuulle. Helmikuu on siis yhtä ruusukimppujen ja neilikanoksien, kermavaahdon ja nonparellien, korttien kirjoittamisen ja lahjojen paketoinnin ilotulitusta.

Ystävänpäivä on tietysti vuoden ihan jokaisena päivänä, mutta on hienoa, että ystävyydelle ja rakkaudelle on omistettu aivan oma, virallinen kalenteripäivänsä. Oman elämän tärkeät ihmiset - ystävät, kaverit, opiskelu-, harrastus- tai työtoverit, kumppani, perhe ja sukulaiset tai vaikkapa mukava naapurin vanhus  - ansaitsevat oman juhlapäivänsä siinä missä äidit toukokuussa ja isät marraskuussa.

Ja sinulle, joka tunnet tällaisena päivänä yksinäisyyttä, tiedän, kuinka musertavaa se voi olla, mutta huomaathan, että paras ystävä on jo luonasi: se olet sinä itse, elämäsi tärkein henkilö, joka seuraa aina mukanasi, minne ikinä menetkään. Hienoimmastakaan ystävyyssuhteesta ei ole mitään hyötyä eikä iloa, ellei ensin ystävysty itsensä kanssa.

Ja jos ystävänpäivän kaupallisuus ja amerikkalaisuus ärsyttää, muistathan sen, että materian sijaan parasta mitä voit toiselle (ja tietysti itsellesi) antaa, on aika. Aika voi tarkoittaa yhteistä tekemistä, iloa ja naurua, hymyjä ja halauksia, välittämistä ja kuuntelevia korvia, empatiaa ja viisaita sanoja. Aika on elämän ilojen ja surujen kohtaamista, luovimista elämän merellä. Aika on ilmaista, mutta samalla arvokkaampaa kuin mikään raha maailmassa.

Onnellista päivää sinulle!

Aivan ensiksi haluan toivottaa teille kaikille ja juuri sinulle ihanaa, vaaleanpunaista ja suloista ystävänpäivää!

Ensin Runebergin päivä punssilla maustettuine leivonnaisineen, sitten laskiainen ulkoiluineen ja herkullisine pullineen, nyt kukkasten ja sydämien kuorruttama ystävänpäivä. Lyhyt helmikuu on toden totta täynnä juhlaa, ja oman lisämausteensa tekee se, että meidän perhepiirissä osuu vielä pari syntymäpäivääkin tälle kuulle. Helmikuu on siis yhtä ruusukimppujen ja neilikanoksien, kermavaahdon ja nonparellien, korttien kirjoittamisen ja lahjojen paketoinnin ilotulitusta.

Ystävänpäivä on tietysti vuoden ihan jokaisena päivänä, mutta on hienoa, että ystävyydelle ja rakkaudelle on omistettu aivan oma, virallinen kalenteripäivänsä. Oman elämän tärkeät ihmiset - ystävät, kaverit, opiskelu-, harrastus- tai työtoverit, kumppani, perhe ja sukulaiset tai vaikkapa mukava naapurin vanhus  - ansaitsevat oman juhlapäivänsä siinä missä äidit toukokuussa ja isät marraskuussa.

Ja sinulle, joka tunnet tällaisena päivänä yksinäisyyttä, tiedän, kuinka musertavaa se voi olla, mutta huomaathan, että paras ystävä on jo luonasi: se olet sinä itse, elämäsi tärkein henkilö, joka seuraa aina mukanasi, minne ikinä menetkään. Hienoimmastakaan ystävyyssuhteesta ei ole mitään hyötyä eikä iloa, ellei ensin ystävysty itsensä kanssa.

Ja jos ystävänpäivän kaupallisuus ja amerikkalaisuus ärsyttää, muistathan sen, että materian sijaan parasta mitä voit toiselle (ja tietysti itsellesi) antaa, on aika. Aika voi tarkoittaa yhteistä tekemistä, iloa ja naurua, hymyjä ja halauksia, välittämistä ja kuuntelevia korvia, empatiaa ja viisaita sanoja. Aika on elämän ilojen ja surujen kohtaamista, luovimista elämän merellä. Aika on ilmaista, mutta samalla arvokkaampaa kuin mikään raha maailmassa.

Onnellista päivää sinulle!