Pääsiäisterveiset

Mukavaa ja rentouttavaa, valoisaa ja värikästä pääsiäisen aikaa teille kaikille! 

Toimistotyöläisen arjessa pitkä viikonloppu tekee todella hyvää ja tuo kaivatun katkon töissä puurtamiseen.

Hieman maaseutumatkailua, kiireetöntä olemista, kirjoihin uppoutumista, narsissien ja tulppaanien ihastelua, keväthankia ja aurinkoisia ulkoilukelejä, valoisia iltoja, leffahetkiä kylki kyljessä, vähän pääsiäisherkkuja ja muutama viinilasillinen - aivan täydellistä akkujen latausta.

Juuri tällaista hengähdystaukoa kaipasin, eikä pääsiäinen tullut lopulta yhtään liian aikaisin. Rairuohokin ehti hienosti itää, vaikka sen istuttaminen ja muut pienet pääsiäisvalmistelut jäivät viime tippaan.

Lisää pääsiäistunnelmia löytyy viime kevään postauksista Pääsiäisen värisuora ja Tulppaanikuume.

Ps. Tämä postaus on mukana Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelussa.

Talven viimeinen

Kevättalven viimeiset päivät ovat hengästyttävän kauniita. Silmänräpäyksessä pidentyneet illat ja pitkäksi keväthangilla venyvät, laskevan auringon säteet saavat vielä lumipeitteisen luonnon kimmeltämään tuhansina timantteina. Aurinko on kuitenkin alkanut lämmittää, ja pian talvi on mennyttä yhdessä lumihankien miljoonien, hiljalleen auringossa sulavien timanttien kanssa.





Nyt onkin viimeinen aika nauttia näistä vähiin käyvistä kevättalven päivistä ja upeista, aurinkoisista ulkoiluilmoista, joina ei millään malttaisi kääntyä lenkiltä takaisin kotia kohti tai palata kuvausretkeltä. Aina haluaisi ottaa vielä yhden kuvan tai kävellä vielä seuraavan mutkan taakse.



Talven ja kevään välissä, vuodenaikojen välimaastossa, on tämä kummallinen, lyhyt kausi, kun talvi on hiljaa hiipumassa pois, mutta kevätkään ei vielä kunnolla näyttäydy, se tuntuu vain tuoksuna ilmassa ja lämpönä poskilla.

Tunnelma onkin kaksijakoinen. Toisaalta talven loppuminen tekee mieen jopa haikeaksi, sillä talvinen, valkea kaupunki on niin paljon kauniimpi kuin ne hetken niin loskaiset, värittömät ja pölyiset kadut ennen kuin tulevat kadunlakaisukoneet mukanaan todellinen lupaus keväästä. Toisaalta kevät, kesästä puhumattakaan, kutkuttaa jo kovasti mielessä eikä kevään, lämmön ja vihreyden saapumista malttaisi edes odottaa.

Kevättä ja leskenlehtiä odotellessa, ihania kevättalven ulkoiluhetkiä!

Maaliskuun suosikkinilkkurit

Kiirastorstain iltapäivänä alkava pitkän pitkä pääsiäisviikonloppu narsisseineen, pajunkissoineen, suklaamakeisineen, karkkirakeineen, tulppaaneineen, pashoineen ja vähän parempine päivällisineen odottaa jo aivan nurkan takana. Tänä vuonna olen kaikkien kiireiden vuoksi orientoitunut pääsiäiseen niin poikkeuksellisen huonosti, että rairuohokin vasta ujosti pilkistelee mullasta ja ajatukseni ovat vielä aivan muualla - kuten vaikkapa kengissä.

Maaliskuussa varpaani ovat viihtyneet erityisen hyvin näissä Zalandolta bongaamissani nilkkureissa, jotka täyttävät heittämällä kaikki suosikkikenkien kriteerini: oikea materiaali (nahka), mukavat, käytännölliset, helposti yhdisteltävät ja omaan tyyliin passelit. Mitä muuta voisi toivoa?

Näillä kengillä on tepasteltu Sorsapuistossa, käyty arboretumissa kuvausretkillä, poseerattu eduskuntatalon rappusilla, istua tönötetty elokuvissa, seisoskeltu perjantai-iltana ruokakaupan pitkänä kiemurtelevassa kassajonossa, löntystelty Kiasmassa ja kivuttu Pyynikin näkötorniin kaikki kymmenet ja kymmenet portaat. Ja tietysti kipitetty töihin ja takaisin, toisinaan aivan liian myöhään ja toisinaan taas niin, että olohuoneen ikkunan läpi loistaa vielä iltapäivän ihana aurinko.

16 x postikortti Kiasmasta

Inspiraatioksi uuteen viikkoon, 16 kuvaa Kiasmasta!

Kiasma nykytaiteen näyttelyineen on yhdistelmä, joka yllättää aina. Nykytaide herättää uusia ajatuksia, havahduttaa pohtimaan maailmaa ja sen ilmiöitä sekä saa kyseenalaistamaan, innostumaan ja inspiroitumaan, oli näyttely sitten mikä hyvänsä, Ars Fennica -kilpailun ehdokkaat, aasialaisen taiteilijan kiehtovaa tilataidetta meren tuomasta hylkytavarasta tai virolaisista oluttölkeistä rakennettu lautta.

Vaihtuvien näyttelyiden ohella itse rakennuskin on arkkitehtonisesti niin upea, että se on taideteos jo itsestään. Kiasma on kiinnostava ja visuaalisesti kiehtova arkkitehtuurikohde niin ulkoa kuin sisältä. 

Viiden kerroksen betonipinnoilla leikkivät valot ja varjot, ja lasikatosta kuultaa luonnonvalo. Valo onkin Kiasman tärkein elementti. Rakennuksen suunnitellutta Steven Hollia viehätti suomalainen luonnonvalo, ja niinpä Kiasman pinnat on suunniteltu juuri valoa silmällä pitäen.

Kiasma on muuten myös aivan oivallinen paikka vaikka treffeille, sillä moniulotteisista näyttelyistä löytää varmasti useammaksi tunniksi puhuttavaa!

Eka kerta oopperassa

Elämä on täynnä ensimmäisiä kertoja, ja niin oli muutamia viikkoja sitten meidän - kovaa vauhtia kulttuurinörteiksi muuttuvien - aika mennä ensimmäistä kertaa oopperaan. Ensimmäinen kerta missä tahansa aktiviteetissa on aina jännittävä - eihän tiedä, mitä odottaa, mitä on tulossa, miltä tuntuu ja tykkääkö ylipäätänsä.

Teatteri on pitkään kuulunut vapaa-ajan perusaktiviteetteihini, mutta ooppera, se on tuntunut kaukaiselta korkeakulttuurilta, paikalta, jossa varakkaat, vanhemmat pariskunnat juovat kuohuviiniä turkispuuhkineen ja kultakäätyineen. Ooppera on musiikkiopistotaustakin huolimatta tuntunut vieraalta ja etäiseltä, vaikka monet klassikko-oopperat ovat olleet tarinaa myöten tuttuja.

Kuten ennakkoluulot yleensä ovat, olivat nämäkin ennakko-oletukset täysin väärässä. Ooppera oli kaikkea muuta kuin varakkaamman kansanosan kulturellia pönötystä ja kovaa ja korkealta laulavia sopraanoja. Ainoa, missä olin oikeassa, oli kuohuviini, mutta yhtään turkispuuhkaa en nähnyt.

Vuonna 1993 valmistunut oopperatalo on arkkitehtoonisesti upea - avara ja moderni. Samaa linjaa jatkoi oopperailtamme näytöskin, Japaniin sijoittuva ja yksi maailman eniten esitetyistä oopperoista, Puccinin Madama Butterfly, joka oli toteutettu minimalistiseen ja raikkaaseen 2000-luvun henkeen.

Taitavat laulajat, vaikuttava orkesteri, upea laulu- ja orkesterimusiikki sekä Madama Butterflyn traaginen tarina vangitsivat huomioni täydellisesti yli kolmen tunnin ajaksi. Esityksen pitkähkö kesto hieman arvelutti etukäteen, mutta tämäkin huoli osoittautui turhaksi; väliajan alkaessa tuntui kuin olisin vasta istahtanut penkkiini, ja viimeisen kohtauksen jälkeen, kun aplodit kumahtelivat täpötäydessä salissa, olisin vain halunnut jäädä paikoilleni ja jatkaa oopperasta nauttimista toiset kolme tuntia.

Oopperanoviisin vinkit ensimmäiseen vierailuun oopperassa:

• Tutustu Ooppera-Baletin sivuihin, sieltä löytyy kaikki tarpeellinen info kävijälle esimerkiksi lipuista, pysäköinnistä ja esteettömyydestä.
• Nähdäkseen hyvin ei tarvitse istua kalleimmilla paikoilla. Linkin takaa voi tutkailla, kuinka näyttämölle näkyy eri paikoilta. Esimerkiksi 2. parvella olleet paikkamme olivat oikein mainiot ja näyttämöstä orkesterimonttuineen sai täyden kokonaiskuvan.
• Ole ajoissa (puoli tuntia ennen näytöksen alkua). Mikään ei ole inhottavampaa kuin etsiä kiireessä vieraasta ja suuresta rakennuksesta narikkaa (kuuluu lipun hintaan), oikeaa katsomonosaa ja omaa paikkaansa 1300-paikkaiselta päänäyttämöltä. Ovilta saa katsomokarttoja ja henkilökunta auttaa varmasti ongelmatilanteissa. Omaa katsomonosaa etsiessä kannattaa myös bongata, missä naisten- ja miestenhuoneet ovat. 
• Osta käsiohjelma. Oopperoiden esityskieli on usein italia, ja näyttämön yläreunassa kulkee tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Näyttämön ovilta saa viidellä eurolla käsiohjelman, ja suosittelen ehdottomasti ohjelman ostamista. Etenkin, jos oopperan tarina on ennestään vieras, käsiohjelmasta näkee helposti juonen ja näin pääsee paremmin esitykseen sisälle.
• Varaa ja maksa väliaikatarjoilut etukäteen. Näin ne odottavat valmiina sinulle varatussa pöydässä väliajan alkaessa, ja vältät jonot ja ryysiksen. Väliaika kestää 20-30 minuuttia esityksestä riippuen. (Lisäinfoa Oopperaravintolasta löytyy täältä.)
• Älä stressaa pukeutumisesta. Tästä otin ehdottomasti eniten paineita! Näin jo mielessäni iltapukuja ja hienoja kampauksia, mutta tämä(kin) oletus oli täysin vanhentunut. Ihmiset olivat pukeutuneet kuin mihin tahansa teatterinäytökseen, joten kannattaa valita siistit vaatteet, joilla on myös mukava istua useampi tunti. Miehillä näkyi paljon pukuja, naisilla puolestaan kaikkea pikkumustista jakkupukuihin. Itse luotin mustaan, pitkähihaiseen samettimekkoon ja piikkikorkoihin. 
• Jos haluat purtavaa vasta oopperan jälkeen ja näytös päättyy klo 22:00, Helsinki tarjoaa yllättävän vähän mahdollisuuksia (jos haluat suunnata muualle kuin Hesen jonoon). Viimeinen vinkkini onkin aivan oopperatalon lähellä Töölössä sijaitseva Ravintola Kuu, joka on pieni, sympaattinen fine dining -paikka. Vaikka ennätimme paikan päälle vasta klo 22:30, ehdimme rauhassa nauttia pää- ja jälkiruoat. Muita pitkään auki olevia ravintoloita saa vinkata!