Työ + muu elämä = mahdoton yhtälö?

Työ + muu elämä = mahdoton yhtälö?

• 30 huhtikuuta, 2018

Työn ja muun elämän tasapainossa pitämisen kanssa kipuilee todennäköisesti jokainen jossakin vaiheessa työuraa. Jos ei ole varuillaan, työ nielaisee koko elämän ja ajatukset pyörivät töiden parissa illankin, vaikka toimiston ovi on jo tiiviisti kiinni.

Mieltään on vaikeampi sulkea, ja niinpä illat kuluvat helposti menneitä virheitä, tulevia palavereja ja keskeneräisiä asioita murehtiessa. Kuulostaako tutulta, että työt ovat henkisesti läsnä koko ajan, vaikka fyysisesti ei olisikaan enää työpaikalla? Minusta ainakin.



Työn ja muun elämän välillä tasapainotteluun olen etenkin nyt keväällä kiinnittänyt erityishuomiota. Luonteelleni on ominaista tarmokas puurtaminen, ja siinä puurtaessaan ei tahdo aina huomata, ylittyvätkö omat rajat ja jaksaminen eikä myöskään sitä, että vastapainoakin tarvitaan. Muu elämä jää helposti työn jalkoihin, mikä on varmasti kaikkien meidän tunnollisten ja tarkkojen, työhönsä sitoutuneiden kilttien tyttöjen helmasynti.

Työstä irrottautuminen voi olla yllättävänkin vaikeaa, mutta irrottautumista todella tarvitaan, sillä elämässä on oltava muutakin sisältöä kuin työ. Me emme ole yhtä kuin työmme, kaukana siitä. Työminän takana on moniulotteinen persoona omine kiinnostuksenkohteineen ja ihmissuhteineen, ja siitä ihmisestä on muistettava pitää huolta, oli työ kuinka mielenkiintoista tahansa.

Alla muutamia ajatuksia työn ja elämän yhteensovittamisen kanssa kipuileville.


1. Uskalla sanoa myös ei. Töissäkään kaikkea ei ole pakko hyväksyä ja kaikkeen suostua, ja ylimääräisistä tehtävistä voi myös kieltäytyä. Jos energiat ovat vähissä ja töistä irrottautuminen on vaikeaa, kannattaa myös miettiä, onko kaikkiin työpaikan vapaa-ajan tapahtumiin pakko osallistua. Vaikka työkaverit kuinka ihania olisivatkaan, työpaikan tapahtumissa puheenaiheet kiertyvät usein työn ympärille.

2. Sulje kone kahdeksan tunnin jälkeen ja älä lue sähköposteja työajan ulkopuolella (ellei työ siihen velvoita). Työt eivät tekemällä lopu eikä pöytää saa koskaan puhtaaksi. Se on vain hyväksyttävä ja se on osa nykypäivän työnteon luonnetta. Keskeneräisyyden ja epätietoisuuden sietäminen ovatkin tärkeitä työelämätaitoja. Kaikkia lankoja ei voi millään pitää käsissään, vaan viisautta on luottaa, että muutkin osaavat. Suuri oivallukseni onkin ollut se, ettei kukaan ole korvaamaton, en minäkään. Aina löytyy joku, joka tekee yhtä hyvin - ja vielä paremmin.

3. Puhu muustakin kuin työstä äläkä elä vain työn kautta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ, vaikka sen parissa kolmasosan päivistämme vietämmekin. Itsestään ei silti kannata antaa kaikkea työlle. Opettele sen sijaan tunnistamaan, miten parhaiten rentoudut ja irtaudut, ja toimi sen mukaisesti. Yksi suuntaa metsälenkille, toinen terassille ja kolmas saa pääkopan tyhjäksi vasta kaukomailla. Siinä lomassa kaikki arkinen mukava tekeminen - liikunta, lukeminen, elokuvat, kirjat, ruoanlaitto ja leipominen - toimii hyvänä vastapainona työlle.

4. Miten määrität menetyksen ja arvotatko itseäsi pelkästään työn kautta? Ei kannata, sillä kuten edellä on jo todettu, ihminen ei ole yhtä kuin työnsä ja työkään ei ole yhtä kuin menestys. Tiedän paljon huipputyyppejä, joilla ei ole hienolta kuulostavaa titteliä ja jotka eivät työskentele tyylikkäässä toimistossa. Se ei kuitenkaan tee heistä yhtään huonompia ihmisiä.

Elämässä menestyminen on paljon syvällisempää kuin arvostettu ammatti tai muhkea tilipussi. Menestys on lopulta aivan muuta. Se on sitä, mikä jää jäljelle, kun nämä ulkonaiset asiat ja materia riisutaan pois, sitä, mitä ihminen lopulta on koulutuksensa, ammattinsa, postinumeronsa ja kaiken ympärilleen haalimansa tavaran takana. Minulle ihminen on menestynyt, jos hän on onnellinen ja tasasapainoinen, tyytyväinen elämäänsä, rakastaa itseään ja kykenee ylläpitämään tasapainoisia, vastavuoroisia ihmissuhteita, mutta viihtyy yksin itsensäkin kanssa.

5. Muista hyödyntää työnantajan tarjoamat mahdollisuudet. Etätyöt, liukumavapaat, ylityötuntien ottaminen vapaana... On monia pieniä tapoja, joilla työtä ja elämää voi sovittaa paremmin yhteen. Itse nautin eniten liukuvasta työajasta, joka on suoranainen pelastus silloin, kun mies tulee töistä kotiin iltakymmenen jälkeen eikä minun ole pakko olla toimistolla heti aamukahdeksalta. Tuntikin enemmän yöunta tekee jo paljon!

Loppujen lopuksi työ ja muu elämä ei ole mahdoton yhtälö. On vain tiedostettava omat rajansa ja arvonsa ja uskallettava toimia niiden mukaisesti. On myös uskallettava kuunnella itseään ja tunnustaa, ettei aina jaksa, ja pidettävä huolta levosta, omasta jaksamisestaan ja siitä, että työlle on myös vastapainoa. Niillä eväillä 2000-luvun työelämästäkin voi selvitä!