Työ + muu elämä = mahdoton yhtälö?

. Monday, April 30, 2018 .

Työn ja muun elämän tasapainossa pitämisen kanssa kipuilee todennäköisesti jokainen jossakin vaiheessa työuraa. Jos ei ole varuillaan, työ nielaisee koko elämän ja ajatukset pyörivät töiden parissa illankin, vaikka toimiston ovi on jo tiiviisti kiinni.

Mieltään on vaikeampi sulkea, ja niinpä illat kuluvat helposti menneitä virheitä, tulevia palavereja ja keskeneräisiä asioita murehtiessa. Kuulostaako tutulta, että työt ovat henkisesti läsnä koko ajan, vaikka fyysisesti ei olisikaan enää työpaikalla? Minusta ainakin.

työelämä2

Työn ja muun elämän välillä tasapainotteluun olen etenkin nyt keväällä kiinnittänyt erityishuomiota. Luonteelleni on ominaista tarmokas puurtaminen, ja siinä puurtaessaan ei tahdo aina huomata, ylittyvätkö omat rajat ja jaksaminen eikä myöskään sitä, että vastapainoakin tarvitaan. Muu elämä jää helposti työn jalkoihin, mikä on varmasti kaikkien meidän tunnollisten ja tarkkojen, työhönsä sitoutuneiden kilttien tyttöjen helmasynti.

Työstä irrottautuminen voi olla yllättävänkin vaikeaa, mutta irrottautumista todella tarvitaan, sillä elämässä on oltava muutakin sisältöä kuin työ. Me emme ole yhtä kuin työmme, kaukana siitä. Työminän takana on moniulotteinen persoona omine kiinnostuksenkohteineen ja ihmissuhteineen, ja siitä ihmisestä on muistettava pitää huolta, oli työ kuinka mielenkiintoista tahansa.

työelämä3

Alla muutamia ajatuksia työn ja elämän yhteensovittamisen kanssa kipuileville.


1. Uskalla sanoa myös ei. Töissäkään kaikkea ei ole pakko hyväksyä ja kaikkeen suostua, ja ylimääräisistä tehtävistä voi myös kieltäytyä. Jos energiat ovat vähissä ja töistä irrottautuminen on vaikeaa, kannattaa myös miettiä, onko kaikkiin työpaikan vapaa-ajan tapahtumiin pakko osallistua. Vaikka työkaverit kuinka ihania olisivatkaan, työpaikan tapahtumissa puheenaiheet kiertyvät usein työn ympärille.

2. Sulje kone kahdeksan tunnin jälkeen ja älä lue sähköposteja työajan ulkopuolella (ellei työ siihen velvoita). Työt eivät tekemällä lopu eikä pöytää saa koskaan puhtaaksi. Se on vain hyväksyttävä ja se on osa nykypäivän työnteon luonnetta. Keskeneräisyyden ja epätietoisuuden sietäminen ovatkin tärkeitä työelämätaitoja. Kaikkia lankoja ei voi millään pitää käsissään, vaan viisautta on luottaa, että muutkin osaavat. Suuri oivallukseni onkin ollut se, ettei kukaan ole korvaamaton, en minäkään. Aina löytyy joku, joka tekee yhtä hyvin - ja vielä paremmin.

3. Puhu muustakin kuin työstä äläkä elä vain työn kautta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ, vaikka sen parissa kolmasosan päivistämme vietämmekin. Itsestään ei silti kannata antaa kaikkea työlle. Opettele sen sijaan tunnistamaan, miten parhaiten rentoudut ja irtaudut, ja toimi sen mukaisesti. Yksi suuntaa metsälenkille, toinen terassille ja kolmas saa pääkopan tyhjäksi vasta kaukomailla. Siinä lomassa kaikki arkinen mukava tekeminen - liikunta, lukeminen, elokuvat, kirjat, ruoanlaitto ja leipominen - toimii hyvänä vastapainona työlle.

4. Miten määrität menetyksen ja arvotatko itseäsi pelkästään työn kautta? Ei kannata, sillä kuten edellä on jo todettu, ihminen ei ole yhtä kuin työnsä ja työkään ei ole yhtä kuin menestys. Tiedän paljon huipputyyppejä, joilla ei ole hienolta kuulostavaa titteliä ja jotka eivät työskentele tyylikkäässä toimistossa. Se ei kuitenkaan tee heistä yhtään huonompia ihmisiä.

Elämässä menestyminen on paljon syvällisempää kuin arvostettu ammatti tai muhkea tilipussi. Menestys on lopulta aivan muuta. Se on sitä, mikä jää jäljelle, kun nämä ulkonaiset asiat ja materia riisutaan pois, sitä, mitä ihminen lopulta on koulutuksensa, ammattinsa, postinumeronsa ja kaiken ympärilleen haalimansa tavaran takana. Minulle ihminen on menestynyt, jos hän on onnellinen ja tasasapainoinen, tyytyväinen elämäänsä, rakastaa itseään ja kykenee ylläpitämään tasapainoisia, vastavuoroisia ihmissuhteita, mutta viihtyy yksin itsensäkin kanssa.

5. Muista hyödyntää työnantajan tarjoamat mahdollisuudet. Etätyöt, liukumavapaat, ylityötuntien ottaminen vapaana... On monia pieniä tapoja, joilla työtä ja elämää voi sovittaa paremmin yhteen. Itse nautin eniten liukuvasta työajasta, joka on suoranainen pelastus silloin, kun mies tulee töistä kotiin iltakymmenen jälkeen eikä minun ole pakko olla toimistolla heti aamukahdeksalta. Tuntikin enemmän yöunta tekee jo paljon!

työelämä4

Loppujen lopuksi työ ja muu elämä ei ole mahdoton yhtälö. On vain tiedostettava omat rajansa ja arvonsa ja uskallettava toimia niiden mukaisesti. On myös uskallettava kuunnella itseään ja tunnustaa, ettei aina jaksa, ja pidettävä huolta levosta, omasta jaksamisestaan ja siitä, että työlle on myös vastapainoa. Niillä eväillä 2000-luvun työelämästäkin voi selvitä!

työelämä5

Työn ja muun elämän tasapainossa pitämisen kanssa kipuilee todennäköisesti jokainen jossakin vaiheessa työuraa. Jos ei ole varuillaan, työ nielaisee koko elämän ja ajatukset pyörivät töiden parissa illankin, vaikka toimiston ovi on jo tiiviisti kiinni.

Mieltään on vaikeampi sulkea, ja niinpä illat kuluvat helposti menneitä virheitä, tulevia palavereja ja keskeneräisiä asioita murehtiessa. Kuulostaako tutulta, että työt ovat henkisesti läsnä koko ajan, vaikka fyysisesti ei olisikaan enää työpaikalla? Minusta ainakin.

työelämä2

Työn ja muun elämän välillä tasapainotteluun olen etenkin nyt keväällä kiinnittänyt erityishuomiota. Luonteelleni on ominaista tarmokas puurtaminen, ja siinä puurtaessaan ei tahdo aina huomata, ylittyvätkö omat rajat ja jaksaminen eikä myöskään sitä, että vastapainoakin tarvitaan. Muu elämä jää helposti työn jalkoihin, mikä on varmasti kaikkien meidän tunnollisten ja tarkkojen, työhönsä sitoutuneiden kilttien tyttöjen helmasynti.

Työstä irrottautuminen voi olla yllättävänkin vaikeaa, mutta irrottautumista todella tarvitaan, sillä elämässä on oltava muutakin sisältöä kuin työ. Me emme ole yhtä kuin työmme, kaukana siitä. Työminän takana on moniulotteinen persoona omine kiinnostuksenkohteineen ja ihmissuhteineen, ja siitä ihmisestä on muistettava pitää huolta, oli työ kuinka mielenkiintoista tahansa.

työelämä3

Alla muutamia ajatuksia työn ja elämän yhteensovittamisen kanssa kipuileville.


1. Uskalla sanoa myös ei. Töissäkään kaikkea ei ole pakko hyväksyä ja kaikkeen suostua, ja ylimääräisistä tehtävistä voi myös kieltäytyä. Jos energiat ovat vähissä ja töistä irrottautuminen on vaikeaa, kannattaa myös miettiä, onko kaikkiin työpaikan vapaa-ajan tapahtumiin pakko osallistua. Vaikka työkaverit kuinka ihania olisivatkaan, työpaikan tapahtumissa puheenaiheet kiertyvät usein työn ympärille.

2. Sulje kone kahdeksan tunnin jälkeen ja älä lue sähköposteja työajan ulkopuolella (ellei työ siihen velvoita). Työt eivät tekemällä lopu eikä pöytää saa koskaan puhtaaksi. Se on vain hyväksyttävä ja se on osa nykypäivän työnteon luonnetta. Keskeneräisyyden ja epätietoisuuden sietäminen ovatkin tärkeitä työelämätaitoja. Kaikkia lankoja ei voi millään pitää käsissään, vaan viisautta on luottaa, että muutkin osaavat. Suuri oivallukseni onkin ollut se, ettei kukaan ole korvaamaton, en minäkään. Aina löytyy joku, joka tekee yhtä hyvin - ja vielä paremmin.

3. Puhu muustakin kuin työstä äläkä elä vain työn kautta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ, vaikka sen parissa kolmasosan päivistämme vietämmekin. Itsestään ei silti kannata antaa kaikkea työlle. Opettele sen sijaan tunnistamaan, miten parhaiten rentoudut ja irtaudut, ja toimi sen mukaisesti. Yksi suuntaa metsälenkille, toinen terassille ja kolmas saa pääkopan tyhjäksi vasta kaukomailla. Siinä lomassa kaikki arkinen mukava tekeminen - liikunta, lukeminen, elokuvat, kirjat, ruoanlaitto ja leipominen - toimii hyvänä vastapainona työlle.

4. Miten määrität menetyksen ja arvotatko itseäsi pelkästään työn kautta? Ei kannata, sillä kuten edellä on jo todettu, ihminen ei ole yhtä kuin työnsä ja työkään ei ole yhtä kuin menestys. Tiedän paljon huipputyyppejä, joilla ei ole hienolta kuulostavaa titteliä ja jotka eivät työskentele tyylikkäässä toimistossa. Se ei kuitenkaan tee heistä yhtään huonompia ihmisiä.

Elämässä menestyminen on paljon syvällisempää kuin arvostettu ammatti tai muhkea tilipussi. Menestys on lopulta aivan muuta. Se on sitä, mikä jää jäljelle, kun nämä ulkonaiset asiat ja materia riisutaan pois, sitä, mitä ihminen lopulta on koulutuksensa, ammattinsa, postinumeronsa ja kaiken ympärilleen haalimansa tavaran takana. Minulle ihminen on menestynyt, jos hän on onnellinen ja tasasapainoinen, tyytyväinen elämäänsä, rakastaa itseään ja kykenee ylläpitämään tasapainoisia, vastavuoroisia ihmissuhteita, mutta viihtyy yksin itsensäkin kanssa.

5. Muista hyödyntää työnantajan tarjoamat mahdollisuudet. Etätyöt, liukumavapaat, ylityötuntien ottaminen vapaana... On monia pieniä tapoja, joilla työtä ja elämää voi sovittaa paremmin yhteen. Itse nautin eniten liukuvasta työajasta, joka on suoranainen pelastus silloin, kun mies tulee töistä kotiin iltakymmenen jälkeen eikä minun ole pakko olla toimistolla heti aamukahdeksalta. Tuntikin enemmän yöunta tekee jo paljon!

työelämä4

Loppujen lopuksi työ ja muu elämä ei ole mahdoton yhtälö. On vain tiedostettava omat rajansa ja arvonsa ja uskallettava toimia niiden mukaisesti. On myös uskallettava kuunnella itseään ja tunnustaa, ettei aina jaksa, ja pidettävä huolta levosta, omasta jaksamisestaan ja siitä, että työlle on myös vastapainoa. Niillä eväillä 2000-luvun työelämästäkin voi selvitä!

työelämä5

16 comments

  1. Onneksi osaan nykyään jättää työasiat työpaikalle ja sanoa ei. Toisaalta joskus ein sanominen voi tuntua ikävältä, mutta olen sitä mieltä, että myös työelämässä on joskus pakko olla itsekäs ja asettaa itsensä muiden edelle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo ovat kyllä loistavia taitoja, joissa itselläkin olisi vielä petrattavaa! Joskus on tosiaan ajateltava vain itseään ja asettaa oma etunsa ensimmäiseksi.

      Delete
  2. Minä toivoisin voivani tehdä vaikkapa 60 % työtä, mutta samalla rahalla kuin nytkin :D Haluaisin voida tehdä enemmän vapaa-ajan juttuja, ja niitä mistä sydän kiljuu <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, tuohan olisi aivan mainio tilanne! :D Minäkin toivon, että vapaa-aikaa olisi enemmän tai vaihtoehtoisesti töissä pääsisi tekemään niitä asioita, mistä vapaa-ajallakin nauttii.

      Delete
  3. Minulla on toistaiseksi koko työelämäni ajan ollut se tilanne, että töistä kotiuduttua alkaa toinen työmaa nimeltä koti. Lapset hoidosta kotiin, ehkä ruokakaupan kautta ja ruokaa pöytään. Aikataulu on ollut kotirutiineissakin niin tiukka, ettei ole ollut aikaa miettiä kotona mitään työjuttuja. Toisaalta taas koska olemme mieheni kanssa samassa perheyrityksessä töissä, tulevat työasiat usein iltaisin talon hiljennyttyä meidänvälisiin keskusteluihimme. Se on kuitenkin aina tuntunut jotenkin luontevalta, enkä ole pitänyt sitä taakkana. Työnkuvamme ovat mieheni kanssa tosi erilaiset ja minun työni on enemmän sellainen, että voin jättää työasiat helposti töihin. Mieheni taas pohtii suurempia linjoja ja yrityksen tulevaisuutta ja nämä asiat pyörivät hänen päässään jatkuvasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lapsiperhearjen pyörittämisestä tai yhteisyrittäjyydestä minulla ei ole kokemusta, joten kiitos, kun kerroit teidän arjesta! Lasten kanssa työasiat unohtuvat takuulla helposti, ehkä niitä tulee helpommin murehdittua, jos on ns. liikaa aikaa. Yrittäjänä toimiessa työasioiden pyörittely tuntuu varmasti aivan erilaiselta.

      Delete
  4. Työmatka on 22 km suuntaansa. Olen oppinut sitä ajellessani unohtamaan työpaikan ja kaiken siihen liittyvän. Jos on tapahtunut jotain arjesta poikkeavaa, olen antanut itselleni luvan sitä hetken kelata myös kotona, sillä se usein helpottaa sitä seuraavaa työpäivää. Mun työssä jokainen päivä on erilainen ja stressi voi joskus nousta melkoisiin korkeuksiin. Kun lapset asuivat vielä kotona oli paljon helpompi irrottautua työstä. Nyt toisaalta on usein niin väsynyt, ettei oikeasti jaksa ajatella työtä. Joudun syömään ympäri vuoden allergialääkkeitä työpaikan sisäilmaongelmien vuoksi. Ne väsyttävät suuresti. Työpaikan vaihto ei oikeastaan auta, sillä ns. tervettä työympäristöä ei löydä. Homekouluja on joka kunnassa. Olen viidessä eri toimipaikassa töissä ja kaikissa omat ongelmansa. Kesäkuussa onneksi pystyn jättämään pois pahimman.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kun jaoit tarinasi :) Työmatkan hyvä puoli on ehdottomasti tuo, että siinä pääsee ihan fyysisestikin irtautumaan töistä. Tosi ikävä kuulla, että sisäilmaongelmia on noin paljon, homekoulut ja sisäilmaoireet ovat vakava ongelma. Onneksi pääset aivan kohta pahimmasta eroon!

      Delete
  5. Nuo antamasi ohjeet sopivat meistä suurimman osan töihin. Ja niistä kannattaa ottaa vaari.
    Perhekotivanhempana työ on ollut koko ajan fyysisestikin kotona. Valinta on ollut oma ja se on sopinut meille.
    Hyvää viikon jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Perhekotivanhemmuus onkin aivan erilaista kuin vaikkapa perinteinen toimistotyö, ja ajan kanssa siitä tulee varmasti jo elämäntapa. Aurinkoista toukokuun jatkoa! :)

      Delete
  6. Hieno postaus ja hyviä vinkkejä! Leppoisaa vappuiltaa ja alkanutta toukokuuta♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti! Ihanaa viikon jatkoa <3

      Delete
  7. Todella hyvä postaus! Samoja mietteitä olen tässä pyöritellyt viime aikoina itsekin. Erityisesti omalla kohdalla tarpeen olisi toisen kohdan työelämäntaidot, jottei mieli olisi vapaallakin keskeneräisten työasioiden valtaama. Mutta onneksi asialle voi tehdä jotain, nyt kun olen sen tiedostanut. Töitä se vaatii, mutta ainakin näin alkuun olen huomannut ulkoilun auttavan. Se rauhoittaa yöuniakin.

    Mukavaa loppukevättä. ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiva kuulla, että tämä kolahti! :) Näiden asioiden työstäminen vaatii aikaa, olen myös huomannut sen. Ulkoilu on kyllä tosi hyvä keino tuulettaa ajatuksia, ja samalla unen laatukin paranee. Aurinkoista loppuviikkoa <3

      Delete
  8. Hyviä vinkkejä! Itsellä on työrintamalla ollut tosi vauhdikas ja rankka kevät, eikä aikaa ole oikeastaan jäänyt muuhun. Ihan pari päivää sitten sanoin ensimmäistä kertaa tänä keväänä ei ylimääräiselle työvuorolle, ja pakko myöntää että se tuntui helpottavalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Elli! :) Toisaalta aina positiivista, että töitä riittää, mutta sitten varjopuolena on juuri tuo, että duunit nielee kaiken ajan. Hyvä, että kuuntelit itseäsi ja sanoit ei, omasta jaksamisesta on pidettävä huolta.

      Delete

newer older Home