Farkkutakki & kukkamekko - kesän paras univormu

31 toukokuuta, 2018

Farkkutakki & kukkamekko - kesän paras univormu

(Yhteistyössä Esprit)

Poikkeuksellisen lämmin toukokuu merkitsi kukkaloistoon puhjenneen luonnon, pitkien puistossa istuttujen iltapäivien ja terassikauden korkkaamisen lisäksi myös jotakin muuta mahtavaa; ehdottomien lempivaatteideni, farkkutakkien ja kukkamekkojen, paluuta.

Kukkamekko ja farkkutakki - siinä on oikea kesäunivormuni, johon en koskaan kyllästy!

Ysärillä kärsityn pienen farkkuyliannostuksen jälkeen farkkutakit olivat pitkään poissa muodista, mutta muutama vuosi sitten farkkutakit tekivät paluun rytinällä, ja siitä lähtien farkkutakki on ollut suoranainen kesän must-hankinta ja vaateklassikko.

Farkkutakki sopii aika lailla kaiken kanssa ja monenlaisiin menoihin, tyyleihin ja tilaisuuksiin. Yhdistä se minimekkoon ja korkoihin, chinoihin ja raitapaitaan, hulmuavaan maksimekkoon tai suloiseen pallokuosiseen hameeseen - tai vetäise se vaikka hupparin päälle. Kaikki sopii!

Perinteisen, klassisen farkunsinisen takin ohella kaupoista löytyy runsaasti variaatioita, jos kaipaa vaihtelua. On niin valkoisia, mustia, kirjailtuja, koristeltuja, revittyjä kuin batiikkivärjättyjäkin, ja mallitkin vaihtelevat väljästä istuvaan ja vyötärömittaisesta pidempään versioon.

Jos sinulla on vielä hakusessa farkkutakki tälle kesälle, esimerkiksi Espritiltä löytyy farkkutakkeja joka makuun. Itse haaveilen tällä hetkellä vähän tästä harmaanmustasta takista, joka sopisi mainiosti asuun kuin asuun ja kävisi vaikka nahkatakin korvikkeesta.



Kukkakuosi tuntuu puolestaan olevan aina muodissa vuodenajasta ja sesongista toiseen - eikä ihme, se on aina ajattoman kaunista ja sopii niin arkeen kuin juhlaan. Etenkin näin alkukesästä kaupat tuntuvat olevan pullollaan kukkamekkoja. Itsekuri onkin koetuksella, kun törmää vähän väliä toinen toistaan kauniimpiin mekkoihin. Vai mitä sanotte vaikkapa näistä ihanista kukkamekoista?





Nyt on onneksi pärjännyt jo hyvän tovin paljain säärin, mutta nämä kuvat räpsäistiin toukokuun ensimmäisellä Arboretum-visiitillä, yhtenä niistä ensimmäisistä maagisista, lämpöisistä päivistä, kun tämä ihana lämpöaalto oli vasta orastava lupaus sääkartoissa.

Lisätietoja »

12 kommenttia

Kotimaan helmiä - kesän kivoimmat kohteet

30 toukokuuta, 2018

Kotimaan helmiä - kesän kivoimmat kohteet

Ehdottomasti kesän ja lomakauden parhaita juttuja ovat ex tempore -reissut ja roadtripit kotimaassa. Kesälomien aikaan kotimaata on aina tullut ajeltua ristiin rastiin, ja tavallinen sunnuntaipäiväkin tuntuu aivan lomalta, kun ottaa auton alle ja huristelee jonnekin, tuttuun tai tuntemattomaan. Kotimaassa pienten tai suurempienkin irtiottojen tekeminen on todella helppoa, ja onneksi Suomi on pullollaan näkemisen arvoisia paikkoja.

Alla ideoita päiväretkien kohteiksi, road trip -etapeiksi tai vaikka pidempäänkin lomailuun.

Turku & Naantali

Turku on helposti lähestyttävä kaupunki, jossa on heinäkuun pitkinä iltoina Suomen suuremmista kaupungeista kenties keskieurooppalaisin tunnelma. Naantali aivan kivenheiton päässä on puolestaan mainio kohde kaikille meren ja vanhojen puutalojen ystäville. Jos ottaa suunnan kohti Turkua, kannattaa myös vakavasti harkita Saariston Rengastietä, joka tarjoaa aimo annoksen ainutlaatuista saaristolaistunnelmaa losseineen ja siltoineen.

Koe Turussa: Aurajoen ravintolalaivat, ilta jokirannan ravintoloiden terasseilla (mm. Tintå, Viinille-viinibaari), Michelin-suosituksen saanut Kaskis, 1700-luvun museokahvila Cafe Qwnsel, piknik-retki joella Lånan veneillä, kesäpäivä ja auringonlasku Samppalinnanmäellä tai Vartiovuorenmäellä, yli 700-vuotiaat Tuomiokirkko ja Turun linna, hurmaava Ruissalo ja kasvitieteellinen puutarha

Koe Naantalissa: merimatka Aurajoelta Naantaliin s/s Ukkopekan kyydissä, Naantalin vanhan kaupungin puutaloidylli ja viehättävät pikkukaupat, lounas meren äärellä Merisalissa, Kaivohuoneella tai Valborgissa, vohvelit Amandiksessa, puutarhaopastus Kultarannassa, päivänpaistattelua Kuparivuorella

Poikkea myös: Turun saaristo ja 250 kilometrin mittaisen Saariston Rengastien lukuisat kohteet, kuten rauhoittumista Rymättylän keskiaikaisessa kivikirkossa, prinsessakakkua Sattmarkissa, fiilistelyä Seilin saarella, maisemien ihailua Korppoossa Rumarin tornikahvilassa ja saaristolaisromantiikkaa Majatalo Martassa

Hanko & Tammisaari

Hanko on aivan absoluuttisesti Suomen ihanin kesäkaupunki, idyllinen Tammisaari 30 kilometrin päässä tulee hyvänä kakkosena suloisine putiikkeineen ja kapeine kujineen. Hangossa voisin viettää vaikka koko kesän, mutta jo päivässä pääsee kiinni hurmaavan kesäkaupungin rauhalliseen rytmiin.

Koe Hangossa: Hangon itäsatama ja illallinen rantamakasiinien ravintoloissa (mm. Skiffer, Makasiini, Origo), risteily Bengtskärin majakkasaarelle, Bellevuen ja Tulliniemen pitkät hiekkarannat, näköalatorni, Neljän Tuulen Tupa, Appelgrenintien kylpyläpuisto huviloineen, lounas Hangon Casinolla, kävely Puistovuorilla Rakkauden polulla, auringonlasku rantakallioilla viinipullon kera

Koe Tammisaaressa: Ramsholmenin rannat ja puistometsä, Tammisaaren saariston kansallispuisto, mereen paaluille rakennettu ravintola Knipan, suloinen Cafe Gamla Stan, Suomen vanhin kävelykatu Kuninkaankatu, Tammisaaren vanhin kaupunginosa Barckens Udde

Poikkea myös: Raaseporin linnanrauniot, Fiskarsin ruukki ja Billnäsin ruukkikylä, upea Mustion Linna, kiehtova Keisarinna Dagmarin lähde

Reposaari & Yyteri

Meri-Pori tarjoaa rantaa moneen makuun Reposaaren rauhallisista kivirannoista Yyterin ainutlaatuisiin hiekkabiitseihin. Täällä voi viettää omannäköisensä päivän merestä nauttien. 

Koe: Reposaaren Takarannan kilometrien mittaiset kalliorannat, Reposaaren linnakepuisto, lohisoppa tai muita saaristolaisherkkuja Merimestassa, Meri-Porin monipuoliset luontoreitit, Yyteri kaikkine aktiviteetteineen ratsastuksesta SUP-lautailuun, maisemien ihastelua Yyterin näkötornissa

Poikkea myös: Kirjurinluoto puistoineen ja rantoineen, täydellinen paikka piknikille ja vaikka kirjaan uppoutumiselle

Lappeenranta & Imatra

Lappeenranta ja Imatra ovat mielenkiintoisia, omaleimaisia etappeja Etelä-Karjalassa. Itärajan läheisyys luo tunnelmaan omaa eksotiikkaansa, ja nämä pienet kaupungit tarjoavat kävijälle sopivassa suhteessa historiaa ja ulkoilmaelämyksiä.

Koe: Imatran koski ja Kruunupuisto, Imatran Valtionhotelli, Lappeenrannan linnoitus museoineen ja ravintoloineen (bongaa alueelta myös 1700-luvun lopun ortodoksinen kirkko), vety- ja atomilihapiirakat Lappeenrannan satamassa, risteily Saimaan kanavalle tai vaikka Viipuriin asti, kahvit Pulsan asemalla, Suomen suurin hiekkalinna, kävelylenkki Salpalinjalla

Poikkea myös: 1,5 km mittainen Huuhanranta, kantatie 62 ja jäätelöt Lietveden kioskilla, kesäpäivän fiilistelyä Puumalassa, rajakaupunki Parikkala

Savonlinna & Punkaharju

Savonlinna on idyllinen ja etenkin Oopperajuhlien aikaan varsin vilkas kesäkaupunki. Punkaharju Savonlinnan tuntumassa on puolestaan yksi Suomen ikonisimmista kansallismaisemista, ja mäntyharjuilla vaellellessa saa kulumaan vaikka koko päivän.

Koe: Olavinlinna ja kulttuurikokemuksia Oopperajuhlilla, Savonlinnan maakuntamuseo ja huikeat museolaivat, maisema- ja sisävesiristeily Saimaalla ja norppien bongailua, sympaattinen Sulosaaren Lettukahvila Kalliolinna ja istuskelua rantakallioilla, kahvit ja kalakukot Savonlinnan torilla, lounas Punkaharjun Valtionhotellissa, rauhallista ajelua Punkaharjun maisematiellä, sadepäivä Kruunupuiston kylpylässä, kulttuurielämyksiä Johanna Oraksen taidekartanossa

Poikkea myös: Kerimäen maailman suurin puukirkko

Koli

Ukko-Kolin huipulta aukeaa Suomen tunnetuin kansallismaisema, joka on nähtävä edes kerran elämässä. Tämä on ehdoton kohde kaikille vähänkin luonnossa viihtyville, valokuvaajille ja muille luontoelämysten metsästäjille.

Koe: Suomen upea luonto auringonnousuineen ja -laskuineen, usvainen aamuyö Ukko-Kolilla, patikointia Kolin kansallispuistossa ja Koitajoen Natura-alueella, Kolin huippujen kierros, karjalaisherkkujen maistelua Kestikievari Herranniemessä, ratsastusretki islanninhevosilla

Poikkea myös: Nurmes ja Bomban pirtti karjalaiskylineen, Puu-Nurmes ja vanha kauppala, trooppinen perhospuutarha Botania Joensuussa, Pyhäselän risteilyt Joensuusta

Merenkurkun saaristo

Unescon maailmanperintöluettelossa Suomen ainoa luontokohde on Merenkurkun saaristo. Tämä upea, karun kaunis alue onkin ehdottomasti vierailun arvoinen. Vaasan rannikon ruotsinkieliset alueet tuovat seudulle oman, eksoottisen tuulahduksensa. Vöyrin jälkeen tienviitat muuttuvat pelkästään ruotsinkielisiksi, ja Merenkurkku kalastajakylineen tuntuu pieneltä palalta Ahvenanmaata tai Ruotsia.

Koe: Näköalatorni Saltkaretin upeat maisemat, Rönnskäretin saaristo ja luotsitoiminnan keskuksena toiminut Fäliskäret, upea Raippaluodon silta ja sen kupeessa oleva ravintola Berny's, gourmet-elämyksiä Kalle's Innissä, maailmanperintöristeily Valassaarille, idyllinen Björköbyn kylä Björkön saaristossa, lossimatka Bergön saarelle, Merenkurkun saariston lukuisat luontopolut

Poikkea myös: Storsandin suojellut hiekkarannat Nykarlebyssa, Vanhan Vaasan Hovioikeudenpuistikon lehmuskuja, Kustaantori ja kaunis Mustasaaren kirkko, piipahdus viehättävässä Vaasassa (mm. vanha kaupungintalo on näkemisen arvoinen, taiteen ystävät viihtyvät puolestaan Tikanojan taidekodissa ja Kuntsin modernin taiteen museossa)

Vanha Rauma & Porvoo

Puutaloidylliä ja mukulakiviä kaipaavalle fiilistelijälle löytyy kivat kohteet molemmilta puolilta Suomea. Vanhan Porvoon kapeat kujat, maailman kauneimpien katujen joukkoonkin päässyt Vanhan Porvoon katu ja sympaattiset puutalot saavat haaveilemaan omasta pienestä huvilasta. Porvoonkin puutaloaluetta suurempi Vanha Rauma, Pohjoismaiden laajin vanha puukaupunkialue (600 rakennusta!) ja Unescon maailmanperintökohde, on yhtä lailla aivan täydellinen paikka viettää kesäpäivää.

Koe Porvoossa: vanhan Porvoon putiikit, kahvihetki sympaattisessa TeeHelmessä, leivokset Cafe Fannyssa, brunssi artesaanikahvila Postresissa, iltapäiväkävely Porvoon kansallisessa kaupunkipuistossa, Porvoon Tuomiokirkko, upea Haikon kartano

Koe Raumalla: Rauman vesitorni ja kahvit kahvila-ravintola Tornissa, 1700-luvun Vanha Raatihuone museoineen, 1500-luvulla käyttöön vihitty Pyhän Ristin kirkko, Rauman Pitsiviikko, kiertokävely vanhan Rauman kujilla, torilla kiertely ja pikkupuodeissa piipahtelu (tsekkaa mm. Hauenguanon Antiikki), pizzat Osteria da Filippossa, munkkikahvit KaffeBarissa, Poroholman hiekkarannat

Tärppejä ohikulkumatkalle

Vehoniemi, Kangasala - Upeat maisemat Roineelle ja Längelmävedelle. Kannattaa kivuta ylös näkötorniin ja laskeutua portaita alas rantaan sekä kurkata myös sisälle automuseoon - sieltä löytyy mm. Paasikiven Neuvostoliitolta saama menopeli.

Serlachius-museot, Mänttä Vilppula - Perinteistä ja modernistisempaa taidetta kahdessa vaikuttavassa museossa.

Kiikunlähde, Lahti - Maaginen, turkoosinvärinen lähde keskellä metsää lumoaa takuuvarmasti.

Pulkkilanharju, Asikkala - Suomen kauneimmaksi maisemareitiksi valittu Päijänteen maisemareitti mutkittelee hiekkaharjujen välissä järven siintäessä molemmilla puolilla.

Lintula ja Valamo, Heinävesi - Suomen ainoat luostarit, joissa voi käydä tutustumassa luostarin elämään. Mainioita paikkoja rauhoittumista varten.

Puijon näkötorni, Kuopio - Täällä kannattaa poiketa maistelemassa näkötornin ravintolan herkkuja ja nauttimassa huimista näköaloista.

Kenkävero, Mikkeli - Hurmaava, ravintolaksi muutettu suloinen puupappila on ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Lisätietoja »

34 kommenttia

12 x Netflixin paras dokkari

27 toukokuuta, 2018

12 x Netflixin paras dokkari

Netflixin ansiosta katselulistalle päätyy yhä useammin sarjojen ja elokuvien ohelle dokumenttisarjoja ja -elokuvia, sillä Netflixin dokumenttivalikoima on huikean laaja. Kaikkea löytyy ajankohtaisista aiheista henkilökuviin ja luontodokumentteihin.

Tsekkaa alta tämänhetkiset dokkarisuositukseni!

Historiafaneille

Toinen maailmansota väreissä

Upea 13-osainen dokumenttisarja kaikille niille, joiden yleissivistyksessä on toisen maailmansodan kokoinen aukko. Hienosti toteutettu, kiinnostava sarja käy läpi toisen maailmansodan keskeisimmät tapahtumat, ja kuvamateriaali on koottu pelkästään aidosta, alkuperäisestä videomateriaalista, josta osa on aiemmin julkaisematonta.

Auschwitz ja lopullinen ratkaisu

Koskettava, kaunistelematon ja laadukkaasti toteutettu dokumenttisarja käsittelee holokaustia ja keskitysleireistä tunnetuinta, Auschwitz-Birkenauta.

Ghosts of the Abyss

Pakollista nähtävää jokaiselle Titanicin kohtalosta kiinnostuneille. James Cameronin ohjaama dokumentti keskittyy Titanicin hylyn tutkimukseen ja tulevaisuuteen sekä tämän ehkä maailman kuuluisimman laivan historiaan.

Patterns of Evidence: Exodus

Mielenkiintoisessa dokumentissa etsitään arkeologisia todisteita siitä, että Toisessa Mooseksen kirjassa kuvatut tapahtumat todella tapahtuivat. Hienosti toteutettu dokumentti tarjoaa samalla kiinnostavan katsauksen muinaiseen Egyptiin.

Katso myös: Natsien keskitysleirit, What Our Fathers Did: A Nazi Legacy, Einsatzgruppen, Bobby Kennedy presidentiksi, The War: A Film by Ken Burns and Lynn Novic

Henkilökuvia & inspiroivia ihmisiä

Beatles: Miten yhtye muutti maailmaa
Dokumentti tarkastelee haastatteluiden ja harvinaisten arkistomateriaalien avulla Beatlesin edelleen jatkuvaa vaikutusta koko maailman musiikkiin ja kulttuuriin. Dokumentti auttaa myös ymmärtämään Beatles-ilmiötä ja tarjoaa katsauksen 60-luvun kulttuuriin.

Diana: Omin sanoin
Kiistelty dokumentti käy läpi sydänten prinsessan tarinan arkistomateriaalia ja henkilökohtaisia tallenteita hyödyntäen. Yksityisten ääninauhojen ympärille rakennettu dokumentti paljastaa kuninkaallisen elämän kurjan kääntöpuolen ja julkisuuden kirot.

Joan Didion: The Center Will Not Hold
Tyylikäs, älykäs ja inspiroiva dokumentti käsittelee Joan Didionin, amerikkalaisen kirjoittajalegendan, elämää ja uraa. Dokumentti rakentaa kuvan Didionista niin naisen omasta kuin muiden näkökulmasta.

Malala
Dokumentti kertoo Nobelin rauhanpalkinnon saaneesta pakistanilaistytöstä, Malala Yousafzaista, joka joutui Talibanien aseellisen iskun kohteeksi puolustettuaan näkyvästi naisten oikeutta koulutukseen. Malala selviytyi iskusta ja jatkaa edelleen urheasti ponnistuksiaan naisten ja lasten hyväksi.

Katso myös: Senna, American Experience: Rachel Carson

Yhteiskuntakritiikkiä

Rotten
Kiinnostava dokumenttisarja sukeltaa syvälle ruoan tuotantoketjuun, ja paljastaa ravinnostamme ja elintarviketeollisuudesta epämiellyttäviä totuuksia. Sarjassa käsitellään niin hunajakauppaa, ruoka-aineallergioita kuin siipikarjan kasvatusta.

The True Cost
Dokumentti käy läpi vaatteiden tuotantoketjun niitä valmistavista ihmisistä aina vaatteiden ympäristövaikutuksiin ja ketjuliikkeiden ns. "pikamuotiin" saakka. Tämä kokonaisvaltaisesti vaateteollisuuteen pureutuva dokumentti herättelee ajattelemaan omia kulutustottumuksia.

Cowspiracy 
Tämän dokumenttielokuvan nähtyään monet ovat ryhtyneet suin päin kasvissyöjiksi eikä ihme, sillä dokumentti esittelee kattavasti lihatuotannon ja tehoeläinkasvatuksen tuhoisat vaikutukset maapalloomme. Dokumentissa esitetyt faktat karjankasvatuksen viemistä resursseista hätkähdyttävät.

Before The Flood
Poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat, tiedemiehet ja Hollywood-julkkikset keskustelevat ilmastonmuutoksesta ja saavat katsojan samalla ahdistumaan, sillä ongelmiemme lista on pitkä; aina fossiilisista polttoaineista palmuöljyyn ja ikiroudan sulamiseen. Dokumentti toimiikin hyvänä muistutuksena siitä, että tulevaisuutemme on yhä epävarma, vaikka ilmastonmuutoksesta on tiedetty vuosikymmeniä.

Katso myös: Chasing Ice, Mission Blue, Meren toinen salaisuus, Taistelu norsunluusta, A Plastic Ocean

Luontoa & eläimiä

Netflix on täynnä upeita luonto- ja eläindokumentteja. Omia suosikkejani ovat muun muassa Life, Frozen Planet, The Blue Planet, Africa, Maapallon salaisuudet ja Planeettamme Maa -sarja, jonka selostaa legendaarinen David Attenborough,

Lisätietoja »

18 kommenttia

Toukokuun kaunein hetki

24 toukokuuta, 2018

Toukokuun kaunein hetki

Etuajassa yhtäkkiä alkanut kesä on imaissut niin täydellisesti rytmiinsä, että kesähuumassa muu elämä tahtoo jäädä blogia myöten aivan hunningolle. Töissä vietettyjä hetkiä lukuun ottamatta elämä on siirtynyt ulos, puistoihin, parvekkeelle ja järvien rannoille, ja kotiin kömmitään lähinnä nukkumaan. Mieli on jo vähän kesälaitumilla ja on vaikea keskittyä arjen pyörittämiseen, kun ajatukset liikkuvat lähinnä sen analysoimisessa, mihin puistoon paistaisi juuri nyt aurinko parhaiten.

Näistä upeista päivistä ei tahtoisi hukata hetkeäkään, ja niinpä kameran muistikortille kertyy kuvia kuvan perään, mutta sinne ne jäävät odottamaan sadepäiviä (joita luonto jo kipeästi kapaisi), kun voi hyvällä omalla tunnolla lysähtää sohvalle niitä käsittelemään.





Nyt on eletty ehdottomasti kesän kenties kauneimpia hetkiä, sillä kaikkialla kukkii: tuomet, kirsikka- ja omenapuut, syreenit, pihlajat, norjanangervot.. Välillä on vaikea uskoa, että ollaan kuitenkin vasta toukokuussa, ja tässä se silti on, luonto jo koko ylenpalttisessa kauneudessaan.

Näistä hurmaavista hetkistä, joina omenakukkien terälehdet satavat maahan kuin valkea lumi tai tuomenkukkien tuoksu täyttää koko puiston, on vaikea valita kauneinta, mutta ehkä toukokuussa kaikista ihastuttavimpia ovat kuitenkin olleet kirsikankukat.

Kirsikankukkien alla tuntee olevansa vaaleanpunaisessa unessa, ja niiden kauneus on arvaamattoman ohikiitävää, yhtä arvaamatonta kuin elämä itse.











Tämä postaus on mukana Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelussa.

Lue myös:

Kirsikankukkia metsästämässä
Valkea uni
Alkukesä Arboretumissa
Omenankukkien aikaan
Alppiruusujen keskellä

Lisätietoja »

16 kommenttia

Toukokuun kirja: Veriruusut

21 toukokuuta, 2018

Toukokuun kirja: Veriruusut

Viime vuoden puolella lukemani Anneli Kannon Lahtarit teki minuun pysyvän vaikutuksen, ja kun sain käsiini Kannon aikaisemman sisällissotaa käsittelevän romaanin Veriruusut, odotukset olivat todella korkealla. Nämä odotukset vaikuttava ja koskettava Veriruusut todella lunasti.

Vaikka sisällissotamme punaisten puolella taistelleita naiskaartilaisia käsittelevä Veriruusut ilmestyi kymmenen vuotta sitten, se on tänä vuonna ajankohtaisempi kuin koskaan. Sisällissodasta on kulunut 100 vuotta, ja edelleenkin tuntuu käsittämättömältä, mitä Suomessa on tapahtunut vain vuosisata sitten. Veriruusut vie lukijan takaisin sadan vuoden päähän keskellä näitä järjettömiä, sielua riipiviä tapahtumia ja traagisia ihmiskohtaloita, keskelle sotaa ja luokkayhteiskuntaa, jossa jokainen on vain koettanut selviytyä parhaaksi kokemallaan tavalla.

Siinä missä Lahtarit oli miesten, eritoten valkoisten vapaussoturien kirja, Veriruusut nostaa keskiöön köyhälistön nuoret naiset. Teos keskittyy kuvaamaan sisällissotaa erityisesti yhteiskunnassa heikompiosaisten työläistyttöjen näkökulmasta, niiden rohkeiden nuorten, jotka kaipaavat niin kovasti itsenäisyyttä ja omaa ääntään kuuluville, että ovat valmiita pukemaan housut, kantamaan kivääriä ja liittymään kapinaan. Naiskaartilaiset toivoivat, että kaikilla olisi työtä ja leipää, ja että he olisivat tasavertaisia ja täysivaltaisia juuri itsenäistyneen Suomen jäseniä.

Ilman sotaakaan naiseksi kasvavan tytön elämä ei ollut helppoa vastaperustetussa valtiossamme. 14-tuntisia työpäiviä tehtaassa, hyväksikäyttäviä työnjohtajia, lapsista ja perheestä huolehtimista, miehiä pienemmällä palkalla selviytymistä. Pula-ajan ravinto oli köyhää ja talot olivat kehnosti rakennettuja, ihmiset sairastelivat. Onneksi oli myös iloa. Flirttailtiin, rakastuttiin, teetettiin ensimmäisistä palkkarahoista uusi musliinihame, tanssittiin työväentalon illanvietoissa ja ystävystyttiin muiden tyttöjen kanssa.

Veriruusut kuvaa naiskaartien syntyä ja toimintaa seuraamalla kahta tarinaa, yhtä Valkeakoskelta ja yhtä Tampereelta. Valkeakoskelainen, 15-kesäinen Sigrid liittyy työväenliikkeeseen tutustuttuaan topakkaan Marttaan, joka tuo valoa paperitehtaan muuten karuun arkeen. Vaikka Sigridin äiti vastustaa päätöstä voimakkaasti, on kapinan aikaansaama kihelmöivä jännitys, lapsekas innostus ja joukkopainettakin aiheuttava yhteishenki niin väkevää, että ne vievät nuoren tytön mennessään.

Teiskon maaseudulta Tampereelle Amurin vaatimattomiin työläiskortteleihin muuttanut Lempi lähtee myös mukaan työväenliikkeeseen ja puolustaa punaista Tamperetta viimeisten joukossa. Kun tapahtumat etenevät vääjäämättömästi kohti punaisten tappiota, Sigridin, Lempin ja muiden naiskaartilaisten kohtalot yhdistyvät hetkeksi. Lopulta jäljelle jää pilkahdus toivoa, mutta myös Lahden Hennalan vankileirille päättyneitä elämiä ja surullisia ihmiskohtaloita.

Tuli mikä tuli. Onpahan edes kerta oltu ihmisiä mekin.

Koska naiset eivät juuri pääse rintamalle, kerronta liikkuu kotien keittiöissä, kaupunkien kaduilla ja työväentaloilla, ja valottaa näin mielenkiintoisesti ja monipuolisesti sodan arkea. Kanto onnistuu kaiken julmuuden ja raakuuden keskelle luomaan elävän kuvan Valkeakosken kylänraitista ja köyhistä Amurin työläiskortteleista, joissa ihmiset koettavat selviytyä sodan ja yleislakon kurimuksessa. Tamperetta tuntevalle nämä värikkäät Tampereen kuvaukset tutuista kaduista, rakennuksista ja kaupunginosista tuovat lisää syvyyttä lukukokemukseen.

Kanto maalaa taitavasti kuvan sisällissodasta absurdina ja traagisena. Hän ei asettaudu kenenkään puolelle, vaikka teoksen näkökulma onkin punaisten. Ymmärrystä saavat kaikki sodan kauheat kohtalot, sillä voittajia tai sankareita ei ole, on vain hävitystä, kuolemaa ja syvää inhimillisyyttä - niin hyvässä kuin pahassa. Lahtareiden tavoin Veriruusut osoittaa, kuinka sodan epäinhimillisissä ja sekasortoisissa oloissa ihmiset ajautuvat käsittämättömiin tekoihin.

Kuolemista hän ei ollut aiemmin ajatellut. Vallankumous oli ollut voitokasta riemukulkua, ei ruumisarkkuja ja surua. Se oli ollut rintaa pakahduttavaa elämänhuumausta, ei lohdutonta kuolemaa. Mutta kenties vallankumouksen voitto ja ilo tulivatkin vasta kuoleman ja itkun jälkeen.

Ja lopussa se tulee, itku. Lempi, Sigrid ja muut tytöt ovat tulleet jo rakkaiksi. Häviäjän osa on kova.

Lisätietoja »

6 kommenttia

Nettikauppapaaston oivallukset

20 toukokuuta, 2018

Nettikauppapaaston oivallukset

Muistatteko, kun kirjoittelin alkuvuonna kulutustottumuksistani ja verkkokaupoista, ja suunnittelin ryhtyväni nettikauppalakkoon? Nyt on takana lopputalvi ja kevät, mutta miten kävi verkkokauppapaastolle?



Yritin sinnikkäästi lakkoilla useamman kuukauden, mutta sitten tajusin ehkä koko paaston tärkeimmän opetuksen: ilman verkkokauppoja eläminen alkaa olla nyky-yhteiskunnassa melkeinpä mahdotonta ja nettikauppojen boikotoinnin sijaan pitäisikin tarkastella kulutustottumuksiaan kokonaisuudessaan.

Miksi verkkokaupat sitten ovat välttämättömyyksiä, ainakin melkein? Nettikauppojen lyömätön etu valikoimien ja tuotteiden suhteen on murskaava, valitettavasti. Monia merkkejä ei saa Suomesta, ei ainakaan samanlaista valikoimaa kuin netistä. Esimerkiksi uutta suojakoteloa vanhan malliseen puhelimeen on lähes mahdotonta löytää muualta kuin verkosta, ainakaan helposti. Ja helppous, se on suorastaan salakavalaa, mutta nettikauppojen välttelykään ei auta, jos kulutus- ja ostotottumukset eivät muuten ole kunnossa.

Toisinaan järkevästi shoppailu vaatii ihan valtavasti itsekuria, kun tekisi mieli ostaa kaikkea, mitä ei oikeasti edes tarvitsisi. Jos tämä itsekuri puuttuu, ostopaikalla tai -tavalla ei ole väliä, sama kulutusmäärä siirtyy vain verkosta kivijalkamyymälöihin. Itsekuri toki murtuu helpommin internetin ihmeellisessä maailmassa, jossa kaikkea on saatavilla yhden näpäytyksen päässä. Tämän vuoksi voisinkin suositella pientä nettikauppapaastoa kaikille, jotka kokevat kulutuksen riistäytyvän helposti käsistä. Lakko jalostaa itsekuria tehokkaasti!

Verkkokauppalakko auttaa pohtimaan omia kulutustottumuksia ja pohtimaan ostopäätöksiä tarkemmin. Nettikauppapaasto auttoi minua tajuamaan, että jatkossa minun on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, mitä ja miksi tilaan, ja ylipäätään koko kulutuskäyttäytymiseeni. Lakko auttoi myös ohjaamaan kulutusta enemmän fyysisiin myymälöihin, ja jos jotakin vaatemerkkiä myydään kotikaupungissani, ostan sen nykyään mieluummin liikkeestä kuin netistä. Muutaman kuukauden stoppi tilauksille teki hyvää, se selkiytti ajatuksia ja vaatekaapin sisältöä.

Kun kiinnittää enemmän huomiota kulutustottumuksiinsa, suhtautuu kulutukseen kriittisemmin ja ylipäätään koettaa ostaa vähemmän, oppii paremmin hyödyntämään jo olemassaolevia vaatteita ja yhdistelemään vaatteita uusilla tavoilla. Sama pätee myös vaikkapa sisustustavaroiden suhteen. Samalla huomaa, ettei aina tarvitse uutta, vaan vanhaakin voi muokata ja tuunata.

Lisäksi säästyy aikaa, kun pakettirumba tai vaihtoehtoisesti kaupoissa tavaaminen vähentyvät. Myös ajatukset ohjautuvat muualle, kun materiaan ja kulutukseen tulee kiinnitettyä vähemmän huomiota. Shoppailusta säästyneen ajan voi käyttää esimerkiksi liikuntaan ja itsensä kehittämiseen - vaikka kaupoissa ravaaminenkin käy joskus melkein treenistä!

Lue myös

Musta perjantai: kulutushysteriaa vai fiksuja täsmäostoksia?

Lisätietoja »

6 kommenttia

Pehmiksestä ei päivääkään

19 toukokuuta, 2018

Pehmiksestä ei päivääkään

Se on kulkaas kesä nyt!

Ja sitä tuoretta, vasta-alkanutta kesää on eletty kuin viimeistä kesäpäivää. On avattu jäätelö- ja terassikausi, istuskeltu Arboretumissa pitkiä, kirkkaita iltoja, vaihdettu trenssi farkkutakkiin ja lopulta lyhyisiin hihoihin, kuljettu paljain säärin, otettu aurinkoa ja saatu ensimmäiset rusketusrajatkin.





Pari viikkoa aurinko ja upea lämpö ovat hellineet Tamperetta ja koko Pirkanmaata. Yhdessä toukokuun yössä kolea kevät muuttui kesäksi ja ujosti hiirenkorvilla olleet puut ja pensaat ryöhähtivät täyteen vehreyteensä.

Alkukesällä luonto vihertää erityisen kauniisti ja uusia kukkasia puhkeaa vähän väliä. Nämä alkukesän ensimmäiset viikot ovat ihanaa aikaa, täynnä tuomenkukkien tuoksua ja lupausta tulevasta.















Iloa ja aurinkoa viikonloppuun!

Lue myös

Kuu kahvikojusta kesään
Västäräkistä vähäsen
Kirsikankukkia metsästämässä
Hyvän kesäsunnuntain anatomia

Lisätietoja »

10 kommenttia

Selviytymisopas istumatyöläiselle

16 toukokuuta, 2018

Selviytymisopas istumatyöläiselle

Havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että olen koko elämäni ajan kuluttanut suurimman osan arkipäivistäni istumalla - joko koulussa tai töissä. Opiskelu-uran alkutaipaleella luentosalien penkkien kuluttamista tasapainotti työ vaatekaupassa, mutta kun kuvaan astuivat toimistotyöt, istumisesta tuli  lopulta jokapäiväinen rutiini.

Liiallisen istumisen haitoista on kirjoiteltu viime vuosina mediassa isoin otsikoin, eikä suotta. Istumatyöläisen arki ei ole helppoa, vaikka koko päivän istuminen voi äkkiseltään kuulostaa kevyeltä. Sitä se ei kuitenkaan ole, päinvastoin. Työtuolissa nököttäminen koettelee kehoa ja elimistöä kokonaisvaltaisesti.

Istuminen tekee hallaa erityisesti selälle, niskalle ja hartioille. Pitkään samassa asennossa kyhjöttäminen painaa lopulta ryhdin kasaan, ja asennon lysähtäessä jumahtaa koko kroppa. Kyseessä on niin vakava ongelma, että istumisen terveysriskejä verrataan tupakointiin ja ylipainoon, ja sosiaali- ja terveysministeriö on jopa julkaissut kansalliset istumissuositukset kaikille ikäryhmille.

Kuinka istumatyöstä voi siis ylipäätään selvitä jotakuinkin terveenä ja hyvävointisena? Alle olen koonnut parhaita vinkkejäni istumatyöläisen tappavaan arkeen.

Älä ajoita kaikkea liikkumista työpäivän jälkeiselle ajalle, vaan liiku myös töissä. Venyttele, pyörittele käsiä ja nilkkoja, tee pari kyykkyä, hae tulosteet kauimmaiselta printteriltä, käytä hissin sijaan portaita, lähde happihyppelylle lounastauolla tai käy ostamassa eväitä lähikaupasta, kävele työkaverin luo pikaviestien naputtelun sijaan, pidä kävelypalavereita tai käy puhelinkeskustelut kävellen, kipaise hoitamassa jokin juokseva asia kesken iltapäivän... Pieni aktiivisuus tekee hyvää niin keholle kuin mielelle, ja liikkuminen parantaa heti vireystilaa, aktivoi lihaksia ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa.

Juo! Veden, kevyiden sokeroimattomien hedelmämehujen ja -smoothieiden sekä vihreän teen juominen virkistää ja pitää ajatukset kirkkaina. Ainakin itse huomaan heti, jos juominen on jäänyt vähemmälle - väsähtänyt olo iskee välittömästi. Työpisteellä kannattaa pitää käden ulottuvilla vesipulloa, niin vettä tulee hörpittyä pitkin päivää. Juomapullona ei ole hyvä käyttää muovipulloa, sillä siitä alkaa ajan saatossa liueta myrkkyjä veteen. Lasisia vesipulloja löytyy huokealla mm. Clas Ohlsonilta.

Pidä lounas kevyenä. Etenkin istumatyötä tekevälle naiselle turhan energiapitoinen lounas aiheuttaa helposti suoranaisen ruokakooman iltapäiväksi. Ainakin itse huomaan, että liian rasvainen, suolainen tai hiilihydraattipitoinen lounas laskee vireystilaa, ajatukset tuntuvat tahmeilta ja olo huonolta. Niinpä syön usein lounaaksi salaattia tai keittoa, ja iltapäivällä nappaan välipalaksi jotakin proteiinipitoista, vaikkapa proteiinivanukkaan. Näin verensokeri pysyy melko tasaisena koko työpäivän ajan ja olo skarppina.

Tauota istumista. Istumisen tauottaminen vähentää istumiseen liittyviä haittoja jopa tehokkaammin kuin työpäivän jälkeen vedetty hikitreeni. Lyhytkin tauko tekee hyvää selälle, istuminen kun lisää painetta välilevyissä ja välilevyjen aineenvaihdunta hidastuu 20 minuutin istumisen jälkeen. Niinpä muutaman minuutin taukoja tulisi pitää parikin kertaa tunnissa. Pienet tauot tehostavat myös itse työntekoa, kun lisääntynyt verenkierto virkistää lihasten ohella aivoja.

Pukeudu rennosti. Jos työpaikalla ei ole pukukoodia tai et ole jatkuvasti asiakastapaamisissa, kannattaa suosia mukavaa pukeutumista. Liian tiukat tai muuten epämukavat vaatteet pilaavat koko päivän - ja sen lisäksi niissä on kamala istua. Kannattaa viedä konttorille sisäkengät, esimerkiksi talvella on kurja istua koko päivä sisällä saapikkaissa. Itse käytän töissä sisäkenkinä ballerinoja, mutta jalalle parempi vaihtoehto olisi muutaman sentin korko, jolloin kantapää on hieman päkiää ylempänä.

Lisää happea! Sisäilman laatuun on etenkin isossa toimistossa vaikea vaikuttaa. Ideaalitilanne olisi, että työpisteellä ei olisi vetoa ja lämpötila olisi sopiva, ei liian kylmä eikä liian kuumakaan. Olen huomannut, että yleinen ongelma toimistoissa on vähähappinen ilma, mikä alkaa iltapäivällä väsyttää. Jos olo alkaa tuntua erityisen nuupahtaneelta, pieni happihyppely auttaa tähänkin ongelmaan.

Virkistäydy suihkeella. Kosmetologien mukaan näyttöpäätetyöskentely ja toimistojen ilmanvaihto kuivattavat kasvojen ihoa. Kannattaakin pitää työpisteellä suihkutettavaa kasvovettä tai kasvosuihketta, jota voi suihkautella kasvoille pitkin päivää. Se raikastaa oloa ihanasti etenkin kesällä ja piristää konttoripäivää. Minulla on tällä hetkellä käytössä Yves Rocherin vitamiinisuihke*, joka sisältää virkistävää verigreippiä.

Hyödynnä apuvälineitä. Satulatuoli ja jumppapallo ovat hyviä vaihtoehtoja tavalliselle työtuolille, mutta sähköpöytä on ehdottomasti istumatyöläisen tärkein kaveri. Se mahdollistaa työasennon vaihtelun, ja jo muutaman minuutin seisominen nostaa energiankulutusta, parantaa verenkiertoa ja jopa laskee kolesterolia. Työasentoa olisi hyvä vaihdella useita kertoja päivässä ja vuorotella istumisen ja seisomisen välillä. 

Lisätietoja »

20 kommenttia

Kootut parisuhdevinkit - ajatuksia rahasta, kotitöistä ja muusta mukavasta

15 toukokuuta, 2018

Kootut parisuhdevinkit - ajatuksia rahasta, kotitöistä ja muusta mukavasta

Tänään palataan vielä viimeviikkoiseen parisuhdeteemaan, sillä halusin tulla jakamaan lisää oivalluksiani ja ajatuksiani parisuhdearkeen ja -elämään liittyen. Tällä kertaa luvassa on ehkä hieman enemmän mielipiteitä jakavia mietteitä, sillä alta löytyy pohdintoja muun muassa kotitöistä ja rahasta.

Valitse taistelusi. Yhteinen ja oma elämä helpottuvat kummasti, kun ei valita aivan jokaisesta asiasta. En ole juuri koskaan riidellyt kotitöistä tai rahankäytöstä. Ja kyllä, meilläkin on välillä tili tyhjänä ennen palkkapäivää, sukkia sängyn vieressä, tiskit tiskaamatta, parveke pesemättä, villakoira-armeija vaanimassa sängyn alla, kävelemään lähteviä tomaatteja jääkaapissa ja mitä vielä. Mutta mitä sitten? Se on elämää, eikä se ole aina niin vakavaa!

Nalkuttaminen (sen lisäksi, että se on ihan oikeasti ärsyttävää) on helppo tapa pilata parisuhde ja katkaista tunneyhteys. On tyypillistä, että mies vetäytyy nalkutukselta turvaan hiljaisuuden kuoreen ja koettaa rauhoittaa tilannetta vetäytymällä, mikä taas saa naisen raivostumaan entistä enemmän - ja haitallinen kierre on valmis. Tämä nalkutuksen ja vetäytymisen noidankehä tappaa tunneyhteyden ja vaikuttaa negatiivisesti pariskunnan kiintymyssuhteeseen.

Jos puolisosi ei ole kymmenen vuoden aikana oppinut täyttämään tiskikonetta sinun mielestäsi oikein, on ehkä aika katsoa peiliin ja miettiä, mistä todella olet suuttunut, kun valitat kotitöistä? Uskon nimittäin vahvasti siihen, että parisuhteessa hampaankoloon jääneet asiat purkautuvat helposti nalkutuksena. Lopulta sitä huutaa pää punaisena väärin taitelluista sukista, vaikka oikea harmistuksenaihe on aivan jokin muu asia, ehkä jo kuukausia sitten mieltä painamaan jäänyt paljon syvällisempi juttu kuin leikkaamaton nurmikko.

Ei kannata kerätä ja kasvattaa henkistä kuonaa siihen pisteeseen, että lopulta räjähtelee mitättömistä asioista, vaan puhua suoraan - ja juuri sillä hetkellä, kun ärsyttää, on pahoittanut mielensä tai on loukkaantunut. Ei koiraakaan toruta kenkien pureskelusta vasta seuraavana päivänä. En tässä vertaa puolisoa koiraan, mutta tajuatte ehkä idean? Ja jos esimerkiksi töissä on ollut superhuono päivä, älä kaada lastia viattoman puolison niskaan jäkättämällä parketin vahauksesta, vaan lähtekää vaikka yhdessä lenkille pääkoppaa tuulettamaan.

On myös muistettava, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siisteydestä, kotitöistä ja ajankäytöstä - ja tästä löytyy yksi syypää nalkutukselle. Naisten ja miesten standardit saattavat olla hyvinkin erilaisia, ja ehkä me naisetkin voisimme tässä asiassa päsätää hieman ohjaksista irti ja rentoutua. Maailma ei lopu siihen, ettei pölyjä pyyhitä kerran viikossa, ikkunoita ei ole tänä keväänä pesty tai seuraavan vuoden lomamatkaa ei ole vielä suunniteltu. Kun päästää irti täydellisyyden tavoittelusta, kuuntelee toisenkin näkemystä asioista ja muistaa aina kiittää, parisuhde voi sataprosenttisesti paremmin. Rakkaus on joustamista ja kompromisseja, myös niiden sukkienkin suhteen.



Ja sitten se raha, tutkimusten ja kuulopuheiden perusteella parisuhteiden suuri koetinkivi. Meillä asia on ratkaistu äärettömän yksinkertaisesti siitä päivästä saakka, jona muutimme saman katon alle vuoden kuluttua ensitapaamisestamme: ei ollut eikä ole minun tai sinun rahoja, on vain meidän rahat.

Se on ollut todella toimiva ratkaisu, meillä ei lasketa mitään. Kun rahaa kilahtaa tilille, on ihan sama, "kenen" se on, kun yhdessä ollaan ja eletään. Suuremmista hankinnoista neuvotellaan - ja välillä pienemmistäkin. On maailman sympaattisinta saada viesti siitä, voiko ostaa 20 euron tuulilasinsulat.

Itse ajattelen rahan kohdalla niin mustavalkoisesti, että jos tosissaan aikoo olla toisen kanssa loppuikänsä, koko elämä on yhteistä, myös omaisuus (ellet satu olemaan perijätär tai miljonääri). Ja jos sukset menevätkin ristiin, niin uskon, ettei siinä surussa paljoa lohduta, oliko raha-asioissa voittaja vai häviäjä tai että rahat erillään pitämällä maksoi vain tasan puolet niistä juustopaketeista.

Tässä tullaan myös arvostukseen, yhteen pelaamiseen ja Oy Perhe Ab -meininkiin. Tiimillä pitää olla sama elintaso ja pariskunnan sisäisen tulonjaon tasa-arvoinen, muuten syntyy vain kitkaa ja katkeruutta. Ratkaisittepa raha-asianne miten hyvänsä, pitäkää huoli, että ratkaisu on molempia tyydyttävä ja täysin tasapuolinen. Äärimmäisen karkea esimerkki, mutta on yksinkertaisesti perustavalla tavalla väärin, jos toinen lähtee matkalle, mutta toisella ei ole rahaa ja hän jää yksin kotiin. Jos rahaa käytetään vallan välineenä tai toiselle ei halua taloudellista hyvää, onko kyse enää rakkaudesta?

Lopeta vertailu. Kuten viime viikolla mainitsin, jokainen parisuhde on oma, uniikki kokoonpanonsa. Ei kannata verrata parisuhdettaan naapurin, työkaverin tai sisarensa parisuhteeseen. Joillekin pareille sopii käsi kädessä lenkkeily samanlaisissa tuulipuvuissa, toiset taas ovat onnellisimmillaan omien menojen ja juttujen parissa touhutessaan. Se, mikä sopii toisille, ei sovi kaikille, joten kukin tavallaan - kunhan tunnistaa sen itselleen sopivan mallin. Usein vertailu kertoo epävarmuudesta, ja jos koet tarvetta vertailla, mieti mikä omassa suhteessa hiertää. Kannattaakin käyttää vertailuun kuluva aika mieluummin oman parisuhteensa hoitoon.

Arvosta parisuhdettasi. Olet ehkä rakentamassa elämäsi kenties tärkeintä ja pisintä suhdetta, joten anna sille sen ansaitsema arvo, anna sille aikaa ja voimavarojasi. Aika ei riitä kaikkeen, joten priorisointia tarvitaan. Mikä on sinulle oikeasti tärkeintä? Työ, perhe, ystävät, puoliso vai harrastukset? Ideaalimaailmassa ehtisit antaa aikaa ja huomiota kaikille näille tasapuolisesti, mutta yleensä asia on niin, ettei arjen pyörityksessä aikaa tahdo jäädä mihinkään. Silloin on pakko valita - ja myös hyväksyä valintojen seuraukset.

Lähdetkö salille tavoittelemaan suurempaa hauslihasta, tyttöjen-/poikieniltaan vai ylitöihin? Vai vietätkö aikaa kumppanin kanssa? Kun kumartaa yhdeen suuntaan, pyllistää toiseen. Jos vaihdat ylitöihin jäämisen laatuaikaan kumppanin kanssa, et välttämättä ole ensimmäisenä kilpailemassa ylennyksistä, mutta mikä on sinulle tärkeintä? Jos se on ura, on myös hyväksyttävä se, että elämäsi ja parisuhteesi saattavat kuulostaa erilaisilta kuin naapurin Maijan, jonka tärkein prioriteetti on perhe. Kaikkea ei voi saada.

Arvosta myös itseäsi. Perheen, ystävien, puolison, harrastusten ja työn ristipaineessa tasapainoittelu on taitolaji, ja siinä samalla saattaa unohtaa itsensä kokonaan. Kannattaakin ennen kaikkea valita ensiksi oman elämänsä tärkein henkilö, itsensä, ja katsoa sitten, mihin muuhun energia riittää.

Ja lopulta, vaikka olisit ollut kuinka pitkämielinen, lempeä, kärsivällinen ja rakastava puoliso tahansa - niin täydellinen puoliso kuin ikinä pystyt olemaan - ja asiat eivät silti toimi, suhde tuottaa silti enemmän pahaa kuin hyvää mieltä, voi myös olla, että molempien on aika suunnata kohti uusia seikkailuja. Kaikkia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään eliniän. Jotkut suhteet on tarkoitettu palvelemaan kulloistakin elämäntilannetta, ne ovat hyviä siinä hetkessä, mutta niistä ei ole koko elämän suhteiksi. Sinä, elämänkokemuksesi ja sydämesi tiedätte kyllä.

Ja vielä lopuksi, ikuinen auringonpaiste tekee hiekkaerämaan. Elämä ei ole täydellistä, kukaan ei ole eikä ole aina parisuhdekaan. Aallonpohjiakin tarvitaan, sillä niiden jälkeen osaa arvostaa pinnalle pulpahtamista entistä enemmän.

Lisätietoja »

10 kommenttia

Milloin viimeksi?

11 toukokuuta, 2018

Milloin viimeksi?

En yksinkertaisesti ymmärrä, kuinka nopeasti kevät ja kesän tulo on oikein edistynyt! Nämä kuvat otettiin tasan viikko sitten perjantai-iltapäivänä töiden jälkeen. Auton mittari näytti alle kymmentä astetta ja katuja pitkin puhalsi jäätävä viima. Viikossa on tullut niin lämmintä, että viikonlopulle lupaillaan helteitä ja ulkona voi tepsutella paljain säärin.

Tarkoituksenani ei ollut kuitenkaan tulla horisemaan säästä, vaan vastailla perjantai-illan ratoksi hauskaan Milloin viimeksi? -haasteeseen, jonka bongasin Susannen ihastuttavasta blogista.

Viimeksi minä

Ilahduin... lämmöstä, ihanasta sinisestä taivaasta, uudesta pallokuvioisesta fiftarihenkisestä hameestani ja yhteisestä perjantai-iltapäivästä miehen kanssa, tiedossa ainakin terassi- ja jätskikauden korkkaus.

Nauroin... varmaankin työpäivän aikana ainakin kerran ja tietysti aamulla töihin valmistautuessa miehen ja minun ulkopuolisen korviin typerille vitseille.

Itkin... kuunnellessani Hans Zimmerin Prahan konserttia, Da Vinci -koodin tunnusmusiikki Chevaliers de Sangreal saa aina kylmät väreet kulkemaan.

Suutuin... parvekekukistamme liian kiinnostuneelle ampiaiselle, joka häiritsi helatorstaipäivästä nautiskelua.

Harmistuin... keittiön pöydällä kotia sulostuttanut kaunis hortensia nuupahti. Ruukkuhortensia ei meillä jostakin syystä kauaa kestä, vaikka valon ja kastelun suhteen olotilat pitäisi olla optimaaliset. 

Häkellyin... siitä, että ulkona voi tosiaan kulkea jo paljain säärin ja eilen parvekkeella istuttujen tuntien jälkeen iholle tuli jo rusketusrajoja. Ehkä huhtikuussa syödyillä aurinkokapseleilla on jotakin tekemistä asian kanssa?

Kokeilin jotain uutta... jos uusia sarjoja, kirjoja, terveysruokakokeiluita tai muita tällaisia jokapäiväisiä uusia tuttavuuksia ei lasketa, niin tuorein tuttavuus on varmaankin Yogaia, johon rekisteröidyin vihdoin viime viikolla.

Urheilin... ellei urheiluksi lasketa Arboretumissa kävelyä ja maanrajaan kyykistelyä kaikkien pienten kasvinalkujen ja ensimmäisten kukkasten perässä, viimeisin urheilusuoritus on ollut eilisen porrasjumppa ja niska-hartiajooga.

Luin... eilen parvekkeella Slavenka Drakulićin koskettavan, 90-luvun Balkanin sotaan sijoittuvan romaanin Aivan kuin minua ei olisi.

Söin... lounaalla tonnikalasalaatin ja lisäksi hörpääsin kauramaitoon tehdyn jääkahvin sekä ananas-mango -smoothien.

Herkuttelin... eilisiltana, kun mies toi töistä tullessaan 12 rullan setin sushia ja kolme syntisen houkuttelevaa Ben&Jerry -pönikkää (ne ovat taas tarjouksessa ainakin K-supermarketeissa 3 pakettia kympillä).

Ostin... keskiviikkona töiden jälkeen poikkesin Ratinassa etsiskelemässä äitienpäivälahjaa ja ostin samalla itselleni uudet mustat ballerinat Haloselta (vain 29 €!). Zarassa oli suloinen kukkahame, mutta se jäi vielä harkintaan.

Tapasin... suloisen oravan Arboretumissa, joka mennä rapisteli köynnöksissä kesken valokuvaussessiomme.

Päätin... ruveta oikein tehokäyttämään pakkasessa olevia marjavarastoja. Viime kesältä on vielä(kin) jäljellä jonkin verran mustikoita ja herukoita, ja ennen seuraavaa marjasesonkia ne on saatava syötyä. Luvassa on siis paljon marjasmoothieita ja ehkä myös marjapiirakoita.

Inspiroiduin... saako sanoa, että tästä upeasta säästä ja kovaa vauhtia lähestyvästä kesästä? Jos ei, niin tällä hetkellä inspiroi kovasti jooga ja mindfulness, psykologinen kirjallisuus sekä korkeavyötäröiset, leveähelmaiset kellohameet.





Milloin viimeksi sinä häkellyit, inspiroiduit tai kokeilit jotain uutta? Nappaa tästä haaste viikonlopulle!

Lisätietoja »

12 kommenttia