Vuosikymmen yhdessä

. Friday, May 04, 2018 .
Viime viikolla parisuhteen matkamittariin tuli täyteen aikamoinen etappi: kymmenen vuotta.

Nyt tuntuu, etteivät mitkään sanat riitä. Tuntuu, ettei yksikään virke pysty tavoittamaan edes etäisesti näitä vuosia. Sanoja ei oikein edes löydy. Kuinka mahduttaa yksi elämän läheisimmistä ihmissuhteista, suorastaan kokonainen oman elämän maailmankaikkeus sanoihin? Ei sille edes ole sanoja, sillä kaikki lauseet tuntuvat mitättömiltä ja valjuilta, ne tekevät kaikesta pientä ja vähäpätöistä. Parisuhteesta kirjoittaminen onkin ehkä vaikein tehtävä kaikista - kenties siksi, että se on niin tärkeä asia.

Mutta siis, se kymmenen vuotta. Siitä minä kuitenkin halusin kirjoittaa, edes vähän, ja aion ainakin yrittää.


Vuosikymmen, yli kolmasosa elämästäni. Aikamoista. Ajatustasolla se tuntuu todella pitkältä ajalta, mutta arjen keskellä havahdun vähän väliä miettimään, minne ihmeeseen nämä vuodet ovat hävinneet.

Kymmenen vuotta sitten kaikki oli vähän epäselvää ja vailla päämäärää kuten 19-vuotiailla lukiolaisilla yleensä tuppaa olemaan. Kaiken sen päämäärättömyyden keskellä luokseni käveli eräänä tuikitavallisena lauantai-iltana yökerhon välkkyvien valojen alta mies, ja ainakin yksi asia olikin yhtäkkiä aivan selvä. Siitä asti me olemme olleet me, itsestäänselvästi.

 Meillä ei ollut mitään linkkiä toisiimme, ei samaa koulua tai harrastuspiirejä saati yhteisiä tuttuja (silloin ei edes ollut mitään Tindereitä ja sosiaalinen mediakin oli vasta lapsenkengissä, Facebook oli juuri rantautunut Suomeen), joten kaikki oli kiinni sattumasta tai kohtalosta. Entä jos olisikin ollut väärä aika tai väärä paikka, ja elämä olisi mennyt aivan eri tavalla? Elämä on ihmeellistä, niin äärettömän sattumanvaraista - vai onko se sittenkin kohtaloa?

Mutta niin me tapasimme, sattuman tai kohtalon saattelemana, ja sillä tiellä edelleen ollaan.

vuosikymmenyhdessä2

Vuosikymmenen jälkeen toinen on äärettömän tuttu, mutta samalla aina vieras. Vierauden ja tuttuuden välillä tasapainottelu onkin yksi parisuhteen avaintekijöistä luottamuksen, kunnioituksen, välittämisen, kumppanuuden ja rakkauden ohella. Liika tuttuus tukahduttaa kipinän, mutta liian kauas ajautuminen taas etäännyttää joka tasolla. Onkin taitolaji kasvaa yhdessä samaan suuntaan ja antaa toiselle tilaa kehittyä ja muuttua elämän mukana.

Pitkässä parisuhteessa rakkaus on toisinaan tahtotila ja yhdessäolo yhteinen päätös ja tavoite. Parisuhde onkin maraton, ei pikajuoksua. Mikään ei tule ilmaiseksi, ei edes onnistunut parisuhde, vaan senkin eteen on nähtävä työtä, tehtävä päätöksiä ja mietittävä omia arvojaan ja sitä, mikä elämässä on lopulta kaikista tärkeintä. Joka päivä on mahdollisuus tehdä valinta sen puolesta, millainen parisuhde on.

Avioeroprosenteista huolimatta uskon ikuiseen rakkauteen ja elämänmittaisiin liittoihin - olen ehkä vielä nuori ja naiivi. Siitä huolimatta tästä on hyvä jatkaa seuraavalle vuosikymmenelle!

Viime viikolla parisuhteen matkamittariin tuli täyteen aikamoinen etappi: kymmenen vuotta.

Nyt tuntuu, etteivät mitkään sanat riitä. Tuntuu, ettei yksikään virke pysty tavoittamaan edes etäisesti näitä vuosia. Sanoja ei oikein edes löydy. Kuinka mahduttaa yksi elämän läheisimmistä ihmissuhteista, suorastaan kokonainen oman elämän maailmankaikkeus sanoihin? Ei sille edes ole sanoja, sillä kaikki lauseet tuntuvat mitättömiltä ja valjuilta, ne tekevät kaikesta pientä ja vähäpätöistä. Parisuhteesta kirjoittaminen onkin ehkä vaikein tehtävä kaikista - kenties siksi, että se on niin tärkeä asia.

Mutta siis, se kymmenen vuotta. Siitä minä kuitenkin halusin kirjoittaa, edes vähän, ja aion ainakin yrittää.


Vuosikymmen, yli kolmasosa elämästäni. Aikamoista. Ajatustasolla se tuntuu todella pitkältä ajalta, mutta arjen keskellä havahdun vähän väliä miettimään, minne ihmeeseen nämä vuodet ovat hävinneet.

Kymmenen vuotta sitten kaikki oli vähän epäselvää ja vailla päämäärää kuten 19-vuotiailla lukiolaisilla yleensä tuppaa olemaan. Kaiken sen päämäärättömyyden keskellä luokseni käveli eräänä tuikitavallisena lauantai-iltana yökerhon välkkyvien valojen alta mies, ja ainakin yksi asia olikin yhtäkkiä aivan selvä. Siitä asti me olemme olleet me, itsestäänselvästi.

 Meillä ei ollut mitään linkkiä toisiimme, ei samaa koulua tai harrastuspiirejä saati yhteisiä tuttuja (silloin ei edes ollut mitään Tindereitä ja sosiaalinen mediakin oli vasta lapsenkengissä, Facebook oli juuri rantautunut Suomeen), joten kaikki oli kiinni sattumasta tai kohtalosta. Entä jos olisikin ollut väärä aika tai väärä paikka, ja elämä olisi mennyt aivan eri tavalla? Elämä on ihmeellistä, niin äärettömän sattumanvaraista - vai onko se sittenkin kohtaloa?

Mutta niin me tapasimme, sattuman tai kohtalon saattelemana, ja sillä tiellä edelleen ollaan.

vuosikymmenyhdessä2

Vuosikymmenen jälkeen toinen on äärettömän tuttu, mutta samalla aina vieras. Vierauden ja tuttuuden välillä tasapainottelu onkin yksi parisuhteen avaintekijöistä luottamuksen, kunnioituksen, välittämisen, kumppanuuden ja rakkauden ohella. Liika tuttuus tukahduttaa kipinän, mutta liian kauas ajautuminen taas etäännyttää joka tasolla. Onkin taitolaji kasvaa yhdessä samaan suuntaan ja antaa toiselle tilaa kehittyä ja muuttua elämän mukana.

Pitkässä parisuhteessa rakkaus on toisinaan tahtotila ja yhdessäolo yhteinen päätös ja tavoite. Parisuhde onkin maraton, ei pikajuoksua. Mikään ei tule ilmaiseksi, ei edes onnistunut parisuhde, vaan senkin eteen on nähtävä työtä, tehtävä päätöksiä ja mietittävä omia arvojaan ja sitä, mikä elämässä on lopulta kaikista tärkeintä. Joka päivä on mahdollisuus tehdä valinta sen puolesta, millainen parisuhde on.

Avioeroprosenteista huolimatta uskon ikuiseen rakkauteen ja elämänmittaisiin liittoihin - olen ehkä vielä nuori ja naiivi. Siitä huolimatta tästä on hyvä jatkaa seuraavalle vuosikymmenelle!

15 comments

  1. Oih, ihanaa!!!! Hurjasti onnea ♡ ♡ ♡ Meillä myös tulee miehen kanssa tänä vuonna juuri kymmenen vuotta täyteen ♡ Tosin minun elämästä se on vain neljäsosa, hih :D

    ReplyDelete
  2. No mutta onnittelut menneestä vuosikymmenestä ja kaikkea hyvää seuraavalle! :)

    ReplyDelete
  3. Kaunis postaus! :) Paljon onnea teille <3 Kymmenen vuotta on pitkä aika!

    ReplyDelete
  4. Ihana postaus! Rakkaus on maailman kaunein asia! Lämpöiset onnittelut teille ja oikein paljon yhteisiä rakkauden, onnen ja ilon täytteisiä vuosia lisää❤

    ReplyDelete
  5. Itse olen ollut poikaystäväni kanssa jo hieman yli 8 v! Hän on ensimmäinen, jonka kanssa seurustelen "vakavasti". Uskon että on myös viimeinen.
    Olemme ehkä siinä mielessä erikoinen pari, että kumpikaan meistä ei haaveile lapsista tai naimisiinmenosta. Emme edes asu yhdessä!😀Meidän on hyvä olla juuri näin.😊
    Onnittelut 10-vuotiaan parisuhteen johdosta!😊

    ReplyDelete
  6. Ihana kirjoitus ja paljon onnea vuosipäivän johdosta. <3

    ReplyDelete
  7. Onnittelut vuosipäivänne johdosta!

    ReplyDelete
  8. Oi, ihanaa! <3 Paljon onnea! 10 vuotta on pitkä aika <3 Meillä tuli tänä vuonna 9 vuotta ekoista treffeistä, vaikka tokikaan ei olla sitä koko aikaa oltu yhdessä.. :)

    ReplyDelete
  9. Onneksi olkoon teille molemmille. Tulkoon teille monen monta rakkauden täyttämää vuosikymmentä lisää.

    Itse mietin joskus tuota, mitä kutsut tuttuudeksi ja vieraudeksi. Olen ajatellut sitä läheisyys - etäisyys sanojen kautta, mutta sama asia,

    Ihania päiviä kevääseen teille molemmille!

    ReplyDelete
  10. Ihana postaus rakkaudesta <3.. miten nopeasti vuodet hujahtaa!
    Onnea 10:nnen vuosipäivän johdosta <3

    ReplyDelete
  11. Voiii tosi paljon onnea teille!<3

    ReplyDelete

newer older Home