4 x nykykirjallisuuden vahvoja naisia

4 x nykykirjallisuuden vahvoja naisia

• 17 kesäkuuta, 2018

Siinä missä Hollywood-elokuvissa naiset tahtovat usein jäädä vain pelkiksi koristeiksi, kirjallisuudesta vahvoja, rohkeita naisia löytyy sitäkin enemmän. Alla neljä lukuvinkkiä, joissa kaikissa urheat naiset selviävät epäinhimillisistäkin olosuhteista lopulta omalla tavallaan voittajina.

Johanna Holmströmin Sielujen saari seuraa naiskohtaloita kiehtovalla Seilin saarella sadan vuoden ajan. Seiliin suljettiin 1600-1700-luvuilla lepraa sairastaneita, ja myöhemmin saarella hoidettiin mielisairaita, erityisesti naispotilaita, aina vuoteen 1962 asti. Turun saaristossa, puolen tunnin lauttamatkan päässä Nauvosta, potilaat elivät täysin eristyksissä. Syyt saarelle joutumiseen saattoivat olla hyvin vähäisiä, köyhyys tai irtolaisuus, ja mielenterveysongelmien hoito oli vielä aivan alkutekijöissään.

Sielujen saari sijoittuu tähän naispotilaiden aikaan 1800-luvulta saaren sairaalahistorian loppuun saakka ja kuvaa taitavasti sitä, millaista on joutua eristetyksi yhteiskunnan ulkopuolelle. Romaani alkaa Turusta, lapsensa hukuttaneen teiniäiti-Kristiinan tarinalla, joka on niin vavahduttava ja väkevästi kerrottu, että Kristiinan epätoivo ja ahdistus välittyvät lukijaankin. Kristiinan tragedia kuvaa riipivästi 1800-luvun lopun yhteiskuntaa arvoineen sekä sitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua, jos kukaan ei auta ajoissa ja väsymys kasvaa sietämättömäksi.

1900-luvun elämää Seilissä kuvaavat porvarisperheen tytär Elli ja lempeä hoitaja Sigrid, joka on myös osa suljettua yhteisöä. Aikakaudelleen liian vapaamielisesti käyttäytyvä Elli diagnosoidaan hulluksi hänen karattuaan kodin ahdasta ilmapiiriä epäsopivan miesystävän kanssa, eikä Sigrid-hoitajallakaan taida loppupeleissä olla paljoa vaihtoehtoja elämässään.

Sielujen saari on upea, koskettava lukuelämys, ja Holmströmin kerronta on kaunista ja syvästi empaattista. Tarina jättää pohtimaan terveyden ja hulluuden häilyvää rajaa ja naisen osaa menneinä vuosikymmeninä ja -satoina.

Lue myös

Rosa Liksomin Everstinna on yhden naisen yön mittainen monologi, joka perustuu löyhästi Annikki Kariniemen elämään. Samalla se on tarina fasismista ja vallasta, natseista ja sodan ajan Lapista, perheväkivallasta ja selviytymisestä. Hienosti ja vangitsevasti kerrotun henkilötarinan ohella kirjassa kiehtoo läpi teoksen taitavasti ja elävästi käytetty meän kieli.

Kadotettujen hedelmätarhassa Nadifa Mohammed kietoo yhteen kolmen eri-ikäisen naisen kohtalot vallankumouksen repimässä Somaliassa 80-luvun lopulla. Pakolaisleiristä karannut tyttö, kunnianhimoinen naissotilas ja vanha leskirouva koettavat kukin tahoillaan selvitä sekasortoisissa oloissa, kun yhteiskunta ympärillä ajautuu sisällissotaan ja kaaokseen. Kadotettujen hedelmätarha on karu, julma ja silti samalla toivoa versova kertomus sodasta, pelosta, köyhyydestä ja selviytymisestä.

Slavenka Drakulic haastatteli vuosien ajan Balkanin sodan kokeneita naisia romaaniaan Aivan kuin minua ei olisi varten. Teos sijoittuu aivan lähihistoriaamme, 90-luvulle Balkanin sotaan, jossa nimettömäksi jäävä nuori nainen koettaa selviytyä hengissä vankileirillä. Lukukokemuksen ahdistavuutta lisää tieto siitä, että kaiken taustalla ovat todelliset tapahtumat. Kirja jättää lukijalleen kuitenkin lopulta myös lohdullisen olon, sillä kaiken kuoleman ja kauhun keskellä - ja sen jälkeen - on myös toivoa.