Viikon ajatus: riittämättömyydestä
Viime aikoina olen pohtinut paljon riittämättömyyttä.
Jokainen on varmasti toisinaan kokenut olevansa riittämätön vanhempana, sisaruksena, sukulaisena, puolisona, ystävänä, opiskelijana, kollegana, työntekijänä tai ihmisenä ylipäätään.
Riittämättömyyttä aiheuttavat omat odotuksemme, arvomme, uskomuksemme ja tavoitteemme, vaatimuksemme täydellisyydestä sekä arvosteleminen, vertaileminen ja ympäröivä yhteiskunta.
Yleensä kuitenkin se, kenelle et oikeasti riitä, olet sinä itse. Olemme itse ankarimpia kriitikkojamme ja tavallisuutta pelätessämme mikään ei tunnu riittävän.
Minusta tuntuu, että iso osa ihmisen onnesta tai onnettomuudesta riippuu siitä, kelpaako itsellensä. Pitää riittää itsellensä, jotta voisi olla onnellinen.
Kun hyväksyy oman keskeneräisyytensä, rajallisuutensa ja epäonnistumisensa, on helpompaa hengittää ja päästää irti riittämättömyyden tunteesta. Kukaan ei ole täydellinen, vaan me olemme kaikki lopulta aivan tavallisia - ja hyvä niin!
<3 Riittämättömyys on niin monen haavana <3 Mutta me riitämme, just tällaisina. Anna Taipaleen ja Eevi Minkkisen kirjat on tähän aiheeseen jotenkin tosi lohdullisia.
VastaaPoistaKiitos kirjavinkeistä, Taipaletta ja Minkkistä en olekaan koskaan lukenut. Pitää etsiä näitä seuraavalla kirjastokäynnillä :)
PoistaTämä on tärkeä kirjoitus ja tärkeä oivallus. Monesti sitä on itse pahin kriitikkonsa ja unohtaa, että täydellinen on hyvän -ja riittävän - vihollinen. Lempeää viikonloppua <3
VastaaPoistaKiitos Saila! Niin se on, usein sitä on itse kaikista ankarin itselleen. Mukavaa marraskuuta <3
PoistaHyvä aihe. Tässä riittää pohdiskelevaa paljon. Ihanaa iltaa :)
VastaaPoistaKiitos! Mukavaa marraskuuta :)
PoistaTämä on täyttä asiaa. Itse olemme itsemme pahimpia vaatijoita ja arvostelijoita. Luultavasti olemme riittävän hyviä kaikissa rooleissamme. Itse tuomarina on vaan turhan ankara itselleen.
VastaaPoistaJoskus podin riittämättömyyttä äitinä. Alice Miller on sanonut sellaisen, joka pitää itseään erittäin hyvänä äitinä, olevan sokea omille virheilleen. Tämä lohdutti silloin. Ehkä tätä voi laajentaa kaikille elämän osa-alueille. Ehkä riittämättömyyden tunnetta (pieninä annoksina) tarvitaan, ettemme sokeutuisi, vaan huomaisimme, missä voisimme vielä kehittyä. Täydellisyyttä ei kenenkään silti tarvitse tavoitella.
Upeaa sunnuntaita sinulle!
Äitiys on varmasti yksi yleisimpiä riittämättömyyden aiheita. Mielenkiintoista pohdintaa, tuo on varmasti totta, että ns. tervettä riittämättömyyden tunnetta tarvitaan, jotta kehitystä pääsee tapahtumaan. Mukavaa marraskuuta! <3
PoistaKyllä se niin taitaa olla, että kukin luo itse itselleen paineita riittämättömyydestä, kunhan vain muistaisi, että riittävästi on ihan tarpeeksi, ei keneltäkään voi , eikä pidä enempää vaatia.joillakin riittämättömyydestä voi helposti tulla taakka suoranainen riippakivi, ettei mikään mitä tekee enää riitä, ihmisenä, kumppanina tai työntekijänä, turhien paineiden kasaaminen alkaa helposti ahdistaa, mutta kun miettii ja tiedostaa asioita, alkaa kyllä ymmärtämään, ettei kukaan ole, eikä pidäkään olla yli ihminen, kullakin meistä on omat rajamme.
VastaaPoistaHyviä ajatuksia <3 Kukaan ei tosiaan ole yli-ihminen, se on hyvä muistaa. Mukavaa marraskuuta!
PoistaHyvää pohdintaa ja hienot kuvat!
VastaaPoistaNiin totta - itselleen pitää olla armollinen! Ja hyvä on muistaa sekin, että täydellinen ihminen on tylsä!
VastaaPoistaToden totta, täydellisyys on tylsää asiassa kuin asiassa. Mukavaa viikonjatkoa!
PoistaSinä riität oli erään taannoin kuuntelemani luennon teema ja näin se on. Sinulla on kaunis tyyli ja ihastuttava nuttura. Terveisin Tuija
VastaaPoistaKiitos kovasti! :) Varmasti mielenkiintoinen luento, tuontyyppisiä pitäisi itsekin käydä kuuntelemassa.
PoistaVaikea aihe, niin helppo tunnistaa, mitä pitäisi tehdä, mutta vaikeampi toteuttaa. Yritetään kuitenkin! Leppoisaa syksyn jatkoa!
VastaaPoistaSe on jo hyvä alku, että tiedostaa asian. Mukavaa marraskuuta! :)
Poista