SLIDER

WELCOME!

Tavallista elämää, tyylipohdintoja, kirpputorilöytöjä, hyviä kirjoja, kotimaan matkailua ja Tampere-vinkkejä!

Kuvien ja sanojen takana on tamperelainen Piia, ja karvaisena assistenttina häärää cockerspanieli Sulo.

30 June, 2019

Sulo tuli taloon

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä, aika lailla kuukausi sitten, meille muutti uusi perheenjäsen, joka nukkuu puolet vuorokaudesta, rakastaa yli kaiken turkoosia pehmo-norsuaan, vatsan rapsuttelua sekä selällään nukkumista, ja pureskelee mieluiten emännän tennareita. Myös isännän varpaat maistuvat vastustamattomilta, ja salaa laskemme päiviä siihen, että naskalit vaihtuvat pysyviksi hampaiksi.


Uusi perheenjäsenemme protestoi  erittäin äänekkäästi, jos hauska leikki jääkin kesken tai puistosta lähdetään liian aikaisin, ja poran, tehosekoittimen tai pölynimurin sijaan hän on tähän mennessä arastellut ainoastaan järveä ja pianomusiikkia - ja niihinkin on jo pikku hiljaa tottunut. Autoon hän välittömästi nukahtaa, eikä voi ollenkaan ymmärtää sitä, minkä vuoksi kivat teiden varsilta löytyneet aarteet kuten linnunsulat, otetaan aina suusta pois.

Saanko esitellä, tässä on Sulo, kuvissa 7 viikkoa vanha rääpäle auton takapenkillä matkalla kanssamme kotiin, nyt jo 11 viikkoa ja kolme kiloa.

sulo2
13 comments

27 June, 2019

Kadonnut kesä


On ollut niin paljon kaikkea, että ensimmäiset kesäkuukaudet ovat menneet ohi aivan vaivihkaa.

Huomaan yllättyväni joka kerran, kun ilma on lämmöstä raskas eivätkä hameen alla sääret mene kananlihalle illallakaan. Kirsikkapuiden kukinnan huomasin täysin ohimennen bussin samean ikkunan läpi, ja nähdessäni erään kerrostalon pihassa loistavat alppiruusut, tajusin, ettemme ole käyneet koko vuonna arboretumissa. Mitä kaikkea kaunista olemmekaan sivuuttaneet.

Asiaa ovat hieman kompensoineet myöhäisillan hitaat kävelyt lähipuistoissa, syreenipensaiden huumaava tuoksu, kotimatkalla Laukontorilta napatut iltapalamansikat sekä maalla vietetty juhannus saunoineen ja järvenrantagrillailuineen. Kesän fiilistelyä pienesti, mutta hartaudella.

kadonnutkesa3

kadonnutkesa2

On vuosia, joina eletään ihan tavallista elämä, aika kulkee tasaista vauhtia eteenpäin. Ne ovat suvantoaikoja, joina mitään kovin merkittävää ei tapahdu, ja elämä on tuttua ja turvallista, hyvällä tavalla rutinoitunutta ja suorastaan ihanan arkista. Niinä aikoina elämässä on tilaa arjen kauneudelle ja pysähtymiselle, ihmettelylle ja olemiselle.

Ja sitten on vuosia, joina kaikki tapahtuu kerralla. Minusta tuntuu, että tämä vuosi on sellainen. Kun ajatukset ovat isoja, vuodenajatkin vaihtuvat huomaamatta.

Toivottavasti ensi kesänä olen taas sellaisessa suvantovaiheessa, jossa on aikaa pienille asioille. Ja irtojäätelöpalloille.

kadonnutkesa4


3 comments

18 June, 2019

Täällä taas!

Edellisen postaukseni päivämäärä on tammikuulta.

Mihin katosi puoli vuotta?

Juurihan tarvoimme lumen ja loskan läpi kevääseen, ja tässä sitä ollaan, keskikesän kynnyksellä. Harmaus on vaihtunut valoon, lehdettömät rangat vehreyteen ja jossakin siinä välissä otsan juonteet ovat salakavalasti syventyneet ja käsivarsiin on ilmestynyt muutama luomi lisää.


Ja mitä on tapahtunut blogille tänä aikana? Eipä oikein mitään, kameraakin olen käyttänyt tämän vuoden aikana ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän.

Taukoni alkoi tiedostamatta, puhtaasti alkuvuoden kiireiden vuoksi. Jossain vaiheessa se muuttui tietoiseksi, tuntui helpommalta olla kokonaan poissa somesta ja jättää harrastus hetkeksi jäähylle. Ja sitten jossakin kohtaa kynnys jatkamiselle kasvoi lopulta liian korkeaksi.

Tuntui, että olisi pitänyt olla jotakin tärkeää sanottavaa, näin pitkän ajan jälkeen. Eikä minulla ollut - eikä muuten ole nytkään. Tämä ei ole ollut, eikä tule olemaankaan, painava paikka. Tämä on yhden naisen (vai saisiko vielä sanoa tytön?) tavoitteeton kirjoitus- ja valokuvausprojekti, ei sen kummempaa. Jossain rytäkässä unohdin senkin.

täällätaas2

Mutta nyt olen taas täällä, ainakin välillä.
6 comments
© La La Lilja • Theme by Maira G.