SLIDER

WELCOME!

Tavallista elämää, tyylipohdintoja, kirpputorilöytöjä, hyviä kirjoja, kotimaan matkailua ja Tampere-vinkkejä!

Kuvien ja sanojen takana on tamperelainen Piia, ja karvaisena assistenttina häärää cockerspanieli Sulo.

31 August, 2019

Ihana kamala pentuarki


Pentukuplaan kadonnut bloggaaja tässä taas hei!

Kolme kuukautta koiranomistajan arkea on takanapäin, ja tänä aikana olen tehnyt seuraavia havaintoja karvakuonon kanssa elämisestä:

... karvoja, niitä on kaikkialla. Margariinipaketissa, jogurtissa, aamukahvissa, yövoiteessa... Tarrarullalle ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä paljon käyttöä, ja odotan vähän kauhulla sitä aikaa, kun alan taas syksyllä pukeutua mustaan, mustaan ja vielä kerran mustaan - rupean varmaan muistuttamaan elävää tarrarullaa.

... en ole ikinä ennen elämässäni pessyt, luutunnut, vahannut ja imuroinut lattioita yhtä usein - ja silti ne ovat koko ajan jostakin vähän likaiset. Lisämausteen siivoukseen tuo pahimmassa iltavillissä oleva rasavilli pentu, joka nappaa voimalla kiinni varpaista juuri, kun on siivoamassa viimeisintä vahinkoa parketilta.

sulo2

... siisti ja järjestyksessä oleva koti on vain muisto. Sanomalehtiä lattioilla, koirannameja vähän joka vaatteen taskussa, leluja siellä täällä, talutinkeriä eteisessä, puoliksi pureskeltuja talouspaperirullia keittiössä, lenkkivaatteita tuolien selkänojilla...

... yökukkuja muuttuu yhdessä yössä aamuihmiseksi, kun pentu istuu aamuneljältä sängyn vieressä ja teputtaa. Kun on mentävä ulos, silloin mennään, oli kello mitä hyvänsä (ja näytti miltä hyvänsä).

... edellisestä tuli mieleen, että pennun kanssa myös turhat ulkonäköpaineet karisevat. Kun pentu on vietävä ulos, sinne rynnätään hauva kainalossa (tosin tätä yli 7 kiloista jässikkää ei enää niin vain kainaloon napata) siitä välittämättä, miltä sattuu juuri sillä hetkellä näyttämään. Lisäkertoimia tähän tuo se, että ydinkeskustassa asuessa ensimmäiseen ihmiseen törmää heti alaovella. Naapurit ovat jo tottuneet siihen, että paukkaan ulos milloin missäkin asussa outoihin kellonaikoihin.

sulo3

... käsitys parisuhteen laatuajasta pyörähtää päälaelleen. Ei enää kuohuviini- ja juustoiltoja kynttilänvalossa, ei rauhallisia koti-iltoja sohvalla Netflixin parissa - ei ainakaan ilman jaloissa hyörivää ja vikisevää hauvaa. Juuri nyt parhaita parisuhdehetkiä ovat iltakävelyt lähipuistossa, kynsienleikkuuoperaatiossa (paino sanalla operaatio) onnistuminen tai pennun suosikkilelulla leikkiminen. Myös yhteiset puheenaiheet ovat muuttuneet. Esimerkiksi työasioiden märehtimisen sijaan keskustelemme hyvin seikkaperäisesti siitä, mitä koiruus on tehnyt sillä aikaa, kun toinen on ollut poissa.

... rahankäytön prioriteetit muuttuvat. Yhtäkkiä tuntuu täysin validilta laittaa eläinlääkäriin enemmän rahaa kuin omaan hammaslääkärikäyntiin tai ostella koiralle sadevaatteita, heijastinliivejä, aktivointileluja ja ties mitä.

... rahan lisäksi myös oma ajankäyttö muuttuu. Kaikki töiltä liikenevä aika uppoaa tehokkaasti syömään-ulos-leikkimään-ulos-nukkumaan-ulos-syömään -sykliin, eikä aikaa jää Zalandossa surffailuun, vaatekaupoissa pyörimiseen tai HBO:n selailuun (mikä kyllä säästää rahaa).

... ohi lyllertävä pentu muuttaa kanssaihmiset todella sosiaalisiksi. Jos pysähtyisimme jutustelemaan kaikkien pentua ihastelevien ohikulkijoiden kanssa, emme etenisi kävelyillämme metriäkään. Hauvan kasvaessa tämä ilmiö on onneksi alkanut vähentyä, kun poju ei ole enää ihan niin pieni ja söpö.

sulo4

Pennuntuoksuinen arki on ollut todella ihanaa - ja myös tasan niin raskasta, kärsivällisyyttä vaativaa ja väsyttävää kuin voi vain kuvitella elämän olevan pienen piraijan kanssa, joka tahtoo purra kaikkea ja kaikkia, ja useimpina aamuina on sitä mieltä, että herätys on viimeistään kuudelta - myös viikonloppuisin.
4 comments
© La La Lilja • Theme by Maira G.