8 x lukuvinkki syksyyn
Ane Riel: Pihka
Pihka on piinallinen, jännittävä, surullinen ja realistisuudessaan pelottavakin kuvaus siitä, kuinka aivan tavallinen perhe voi vahingossa luisua sivuraiteille. Kun kukaan ei huomaa, vauhti alkaa kiihtyä, ja lopulta katastrofia ei voi enää pysäyttää. Lopputuloksena on yhden suvun suuruinen tragedia. Romaanin keskiössä on alle kouluikäinen Liv, joka elää perheensä kanssa eristyksissä pienen saaren kärjessä, tavararöykkiöiden täyttämässä Päässä.
Anne Swärd: Vera
Painostavasta tunnelmastaan huolimatta Anne Swärdin kolmas romaani lumoaa lukijan välittömästi. Toisen maailmansodan jälkeisessä Tukholmassa valmistaudutaan varakkaan perheen esikoispojan, Ivanin, ja hänen morsiamensa, Sandrinen, häihin. On vuoden kylmin päivä, ja meri on jäätynyt Suomeen asti. Juhlaväki kuljetetaan kauas saaristoon jäänmurtajan tekemää kapeaa väylää pitkin. Kesken hääjuhlien Sandrinen synnytys käynnistyy - syntyy Vera. Vera on ennen kaikkea kirja omista peloistamme ja syyllisyydestämme - siitä, ettei pystykään rakastamaan lastaan eikä voikaan itse päättää elämästään.
Pauliina Rauhala: Synninkantajat
Lestadiolaisen nuoren parin elämästä kertonut Taivaslaulu nosti Rauhalan koko kansan tietoisuuteen, ja Synninkantajissa Rauhala jatkaa saman teeman äärellä. Synninkantajat kertoo moniäänisen tarinan 1970-luvun lestadiolaisyhteisöstä Pohjois-Pohjanmaalla ja keskittyy kuvaamaan sitä, mitä tapahtuu ihmisen sisimmässä - siellä, minne näkee ainoastaan Jumala itse. Upea ja mykistävä romaani, joka jää ajatuksiin pitkäksi aikaa.
Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät
Napoli-sarjansa ansiosta maailmanmaineeseen singahtaneen italialaiskirjailijan varhainen romaani käsittelee jätetyksi tulleen naisen tunteita. Paahteiseen Torinoon sijoittuva tiivis romaani avaa intensiivisesti hylätyn kotiäidin erokokemuksen ja sitä seuraavan väistämättömän romahduksen, kun elämää raamittanut paketti - mies, lapset, yhteinen koti ja koira - romahtavat kertojan ympäriltä.
Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
Pulkkisen kuudes kirja on eroromaani. Tässä romaanissa avioero hoidetaan fiksujen ihmisten välillä hienostuneesti ja sivistyneesti, vailla draamaa ja suuria tunteita, mutta siitä huolimatta kaunista eroaminen ei ole koskaan. Lasten planeetta on hieno kuvaus suunnan etsimisestä elämälleen ja minuuden rakentamisesta uudelleen.
Minna Rytisalo: Rouva C.
Lempi-teoksessaan vangitsevalla kerronnalla ihastuttanut Rytisalo kuvaa uusimmassa romaanissaan Minna Canthin nuoruutta sekä poikkeuksellista avioliittoa Ferninad Canthin kanssa. Romaani kuljettaa lukijansa 1800-luvulle, ja näyttää, kuinka muotoutuu meidän tuntemamme Minna Canth, esikuva ja taistelija. Rouva C. on kauniisti kirjoitettu kuvaus aikansa normit kyseenalaistavasta rohkeudesta ja hiljalleen lämpenevästä rakkaudesta.
M. L. Stedman: Valo valtameren yllä
Koskettavan menestysteoksen puitteina toimii yksinäinen, tuulen ja meren piiskaama majakkasaari 1900-luvun alun Australiassa, jonne ensimmäisen maailmansodan pitkät varjot ylettyvät. Juonen ydin paljastuu jo etukannesta: yksi lapsi, kaksi äitiä. Kirjan teema kietoutuukin pitkälti vaikean moraalisen ongelman ympärille, mutta Valo valtameren yllä on myös liikuttava kertomus rakkaudesta. Ps. Kannattaa myös katsoa romaanin pohjalta tehty elokuva.
Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme
Kevyempää viihdekirjallisuutta edustava Valo jonka kadotimme kuvaa omien unelmien ja itsensä toteuttamisen jalkoihin jäävää ensirakkautta, joka saa vielä vuosia myöhemmin uuden mahdollisuuden - mutta onko silloin jo liian myöhäistä? Romaani pohtii oman uran, lapsien ja aviopuolison merkitystä sekä rakkautta eri olomuodoissaan.
Olen katsonut tuon Valo valtameren yllä Netflixistä, oli ihan koskettava. Rouva C. kiinnostaa – eikä vähiten siksi, että kirjaan perustuva näytelmä pyörii tänä syksynä teatterissa! Myös Pihka alkoi kiinnostaa, se olikin ihan uusi tuttavuus.
VastaaPoista